Mikä ihmeen Uusi-Kaledonia? Moni ei ole koko paikasta kuullutkaan. Ne jotka ovat, tuntevat sen kenties Tyynenmeren risteilyiltä, jotka pysähtyvät Uudessa-Kaledoniassa. Joka tapauksessa tämän luettuasi tiedät, että Uusi-Kaledonia on ehkä yksi maailman kauneimmista paikoista. Paratiisisaaret ovat nousseet juuri toiselle tasolle.


Matkaan liittyi kuitenkin paljon ristiriitaisia odotuksia ja ennakkoluuloja.
Uudesta-Kaledoniasta löytyi etukäteen tietoa netistä hyvin vähän. Uuden-Kaledonian paratiisisaaret sijaitsevat Tyynessämeressä lähellä Vanuatua. Saaristo on Ranskalle kuuluva erityisyhteisö, jossa asuu noin 260 000 ihmistä, sekoitus alkuperäisasukkaita eli kanakeita sekä ranskalaisia.


Uusi-Kaledonia – Tyynenmeren aliarvostetuin paratiisi?
Tutustuin Uuteen-Kaledoniaan kun etsiskelin suoria ja lyhyitä lentoja ulkomaille Mellusta. Niitä ei nimittäin ole paljon, useimpiin paikkoihin saa lentää ainakin sen kahdeksan tuntia. Ausseissa asumisen kääntöpuolia.
Vielä enemmän Uusi-Kaledonia alkoi houkutella, kun törmäsin sitä ylistäviin artikkeleihin, joissa sitä muun muassa kuvailtiin Tyynenmeren aliarvostetuimmaksi paratiisiksi.
Hiljaisia paratiisirantoja aistivat tuntosarveni saivat vainun.


Tänne lentää Ausseista nelisen tuntia, mikä on siis Australian mittakaavassa lyhyt lento. Silti edes suurin osa ausseista ei ole paikasta kuullutkaan. Näin jälkeenpäin ajateltuna se tuntuu vieläkin uskomattomammalta. Mutta sopii meille. Mitä vähemmän porukkaa, sen parempi. Älkää kertoko kaikille.


“Milloin olitkaan lähdössä sinne Uuteen-Kaliforniaan, vai mikä se oli?”
“Minkä ihmeen takia te sinne lähdette? Miksi ette mene Fidzille?”
Meiltä udeltiin.
Ihmettelyjä tuli niin paljon, että rupesin itsekin kyseenalaistamaan kohdevalintaa.
Etenkin kun matkan hinta alkoi nousemaan pilviin, ja ne vähät kokemukset, mitä netistä luimme, antoivat paikasta ristiriitaisen kuvan.



Luin, että ruoka on pahaa. Että paikalliset vihaavat turisteja, ja käyttäytyvät sen mukaisesti. Että palvelu on surkeaa ja hotellien taso kehno. Että risteilijät tulevat ja kansoittavat muuten kauniit autiot rannat tungokseksi asti. Että kukaan ei puhu englantia, eikä edes yritä.
Lennot oli varattu, mutta me aloimme tulla toisiin aatoksiin. Olimme edelleen molemmat kipeinä, ja ajatus reissaamisesta ei napannut. Uusi-Kaledonia ei enää tuntunutkaan ihanteelliselta kohteelta, ja ennen kaikkea tulimme siihen tulokseen, että paikan hintataso veisi meidät konkurssiin.
Loppupeleissä päätimme kuitenkin lähteä. Ja arvatkaapa vaan, kuinka tyytyväisiä olemme nyt, että lähdettiin!


Opetus: Järjestä matka itse
Uudessa-Kaledoniassa ei vielä ole massaturismia, mikä on tietysti hyvä asia, mutta vaikeutti sinne matkustamista varsinkin ilman ranskan kielen osaamista.
Majoitusten varaaminen jäi viime tippaan, eikä juuri mitään ollut jäljellä. Halvempia paikallistyylisiä heimomajoituksia ei netin kautta voinut varata. Edes maan sisäisiä lentoja ei saanut varattua netistä, vaan olisi pitänyt soittaa, ja puhua tietysti ranskaa.
Päätimme turvautua ensimmäistä kertaa matkoillamme matkatoimistoon. Sen verran päin persettä New Caledonia Holidays kaiken järjesti, että taisi olla myös viimeinen kerta. Häslinkiä riitti, vaikka juuri kaiken sen säätämisen välttämisestä luulimme heille maksavamme. Joskus esimerkiksi kuljetus oli järjestetty, joskus ei. Jollekin päivälle oli vuokra-auto järjestetty, jollekin ei, vaikka toiveet oli kyllä selvästi esitetty. Tämä ei meidän reissuamme onneksi onnistunut pilaamaan.


Uusi-Kaledonia on postikorttimaisen kaunis
12 päivän matkaohjelmaan mahdutimme kolme saarta, pääsaari Grande Terren ja pääkaupunki Noumean, jossain määrin kuuluisakin Ile des Pinsin eli Isle of Pinesin sekä palmuparatiisi Ouvean.
Suurin osa ennakkoluuloista osoittautui turhiksi. Kyllä, kielimuuri oli olemassa jossain määrin jopa pääkaupungissa ja kansainvälisellä lentokentällä. Meikäläisen lentokoneessa opetelluilla ranskan kielen alkeilla ei oikein pitkälle pötkitty. Mutta kaikesta selvittiin.
Hintataso on varsin suomalainen, ja illallislaskua katsoessa meinasi välillä itku tulla.
Mutta ruoka oli loistavaa. Onko mitään parempaa, kuin ranskalainen keittiö yhdistettynä Tyynenmeren tuoreisiin meren eläviin?
Paikalliset olivat herttaisia, ja majoituksetkin pääasiassa hyviä. Ja rannoilla ei todellakaan ollut tungosta.




12 päivään mahtui niin viiden tähden luksusresorttia kuin alkeellista palmunlehvämajaakin. Siihen mahtui unohtumattomia auringonlaskuja ja uskomattoman upeita paratiisisaaria, joilla hiekka on kuin valkoista jauhoa ja vesi kristallinkirkasta.
Road trippailimme ja kokeilimme ensimmäistä kertaa suppailua. Snorklasimme maailman isoimmassa laguunissa ja maailman toiseksi isoimmalla koralliriutalla, jossa bongasimme muun muassa kilppareita, haita ja rauskuja. Söimme hyvin ja joimme ananasrommia palmun alla.


Yleensä loman jälkeen saa aika reilulla kädellä karsia näpsittyjä kuvia. Nyt tuntuu, että montaakaan ei tarvitsisi poistaa. Uusi-Kaledonia on täydellinen postikorttiparatiisi.
Uusi-Kaledonia valloitti meidän sydämet täysin, ja nousi kenties tähän asti nähtyjen paratiisisaarten kärkeen.
LISÄÄ POSTAUKSIA UUDESTA-KALEDONIASTA
Muuttolinnun löytää Fabon lisäksi myös Instasta nimimerkillä ms.coco.nut, Twitteristä ja Snäpistä nimimerkillä ankkis1 . Blogia voit seurata myös Blogit.fi :ssä, Blogipolussa ja Bloglovinissa.









Voi apua kuinka kaunista! Ei voi kuin sanattomana huokaista…..
Just tuommoinen olo oli meilläkin jatkuvasti paikan päällä 🙂
Hups! Onpas kuvat!
Meille taas aussit on ehdottaneet tonne menoa lomalle ja me on luultu, että toi on kans turistisaaristo näille, kuten Fijikin. Mutta kiva tietää tämäkin. Joskos sitten joskus poikkeisi…
Suosittelen ehdottomasti! Turisteja ei oo täällä vielä läheskään samalla tavalla kuin Fidzillä, varsinkaan noilla hiljaisemmilla saarilla. Ranskalaisia turisteja jonkin verran, mutta tosi vähän ausseja! Me lähdetään ehdottomasti uudestaankin. <3
Siis WAU! Uskon kyllä kuvien perusteella, että tuo oli täydellinen paratiisi. En yhtään ihmettele, että matkatoimiston pieni säätö ei tuossa ympäristössä päässyt pilaamaan matkaa. Kuulostaa kyllä unelmalta!
Oli kyllä aika täydellinen. Vielä kun puhuisivat englantia… 🙂 Mutta tulevaisuudessa varmaan puhutaankin, sitten on vaan turistivirratkin erilaisia.
En ole koskaan käynyt Thaimaata lähempänä Australiaa, mutta tiesin silti Uuden-Kaledonian olemassaolosta! Joskin ihan siitä syystä, että tapasin kerran uusikaledonialaisen tytön Costa Rican sademetsäkylässä (jopa oli taas sattuma), ja hän minulle kärsivällisesti selitti, missä kotimaansa noin suunnilleen sijaitsee. Tämä tyyppi kyllä puhui todella hyvää englantia, enkä olisi ikinä arvannut, että saarella on tuollainen kielimuuri olemassa! Mä kun luulin sen tytön perusteella, että siellä puhuttaisiin aussienglantia. 😀
Aivan ihania kuvia olette taas nappailleet, ja tosi jännän näköisiä nuo laiheliinikuuset, vai mitä kasveja nyt ikinä ovatkaan. Taitaa olla se mainittu Ile des Pins? Vau!
Hyvä Johanna, oot yksi harvoista kenen kanssa ollaan juteltu, joka tuntee Uuden-Kaledonian! 🙂 Pääkaupungissa nuorempi sukupolvi kyllä puhuu englantia. Yleensä kuitenkin vahvalla ranskisaksentilla, ei aussiaksentilla 🙂
Jep Ile des Pins on kuuluisa laiheliinikuusistaan, vaikka on niitä toki muuallakin Uudessa-Kaledoniassa.
Huh, miten hienoja kuvia! 😮 Jos tropiikkiin ikinä raatsin lähteä, niin just tämmönen paikka olis mun juttu! Ei suurta turisti-invaasiota vaan enemmän paikallinen meininki, ja jos vielä tuollaisia maisemia löytyy niin ei paha. Tuollaiset matalat ja kirkkaat vedet näyttää siltä, että minäkin uskaltaisin uida siellä! 😀
Jep, just meidänlainen paikka myös. Vedet oli täydellisiä pulikoimiseen, tosi olemattomat aallot, lämmintä kuin linnunmaito ja täydellisen kirkasta! Harmi vaan, että kielimuurin takia tutustuminen paikalliseen kulttuuriin jäi aika vähäiseksi.
Seurailinkin näitä paratiisimaisemia somen välityksellä ja hieman arvelutti klikata tämä postaus auki. Paikka on juuri sen näköinen ja kuuloinen paratiisi kuin mitä “pelkäsinkin”. Täydellistä! Ei tarvitse ihmetellä, että nautitte täysin siemauksin 🙂
Heheh 🙂 Oli kyllä aika täydellistä. Tänne lähdetään uudestaankin <3
Mä en kestä. Pakko päästä, KIITOS vinkistä! <3
Suosittelen 🙂 Me lähdetään uudestaankin <3
Uusi-Kaledonia tuo minulle mieleen sisällissodan, jota käytiin ruosteisilla aseilla, mikä on kenties se syy, miksi sinne ei ole tullut paljon turakaisia. Mitä ilmeisimmin sota on loppunut, mutta maine pysyy. Nämä on sellaisia sotia, mistä ei kerrota minkään lehden etusivulla.
Varmaan se, että niistä levottomuuksista ei ole niin kauaa, on siihen vaikuttanut. Ehkä se on myös syy siihen, että Uutta-Kaledoniaa ei ole kauheasti mainostettu matkakohteena Ausseissa. Suorat lennotkin aloitettiin vasta nyt Melbournesta, vaikka se on ihan lähellä. Aika jakautunut maa se on vieläkin, kuilu rikkaiden ja köyhien välillä on ilmiselvä. Iso osa kanakeista elää perinteistä elämäntyyliä heimoissa. Kiistoja siellä vieläkin on, joten sinänsä ei ihme, jos kaikki eivät toivota turisteja tervetulleiksi (itse ei kyllä tämmöiseen törmätty ollenkaan). Ja pistihän se miettimään, että jos me turistit ihmetellään elinkustannusten korkeutta, niin miten ne köyhät paikalliset pärjää?
Upeita kuvia, ihana tarina! Mykistyin aivan, miten houkutteleva paratiisi siellä onkaan. Huokaus.
Ihan pelottaa ajatella, että kun siellä päässä saavat asiakaspalvelun kuntoon, niin millainen turismi sinne kehittyykään…
Täytyy mennä äkkiä uudestaan, ennen kuin kaikki sinne rynnii 🙂
Siis vau! Taas kerran! Aivan uskomattoman kaunista, ja mikä parasta, yhdessäkään rantakuvassa ei ole muita ihmisiä 😀 Nyt tuli kyllä hirveä himo snorklaamaan. Kiitos kun esittelit tämänkin kohteen!
Ei ollut kyllä rannalla tungosta! Varsinkaan Ouvealla, josta löytyy 25 kilometriä pitkä täydellinen palmuranta 🙂 Ja ihan täydellinen paikka snorklaamiseen. Toistaiseksi aika koskemattomat värikkäät terveet korallit ja paljon kaloja, rauskuja, haita, kilppareita…
Oli kiva lukea näin tuntemattomasta kohteesta! Ja näyttää ihan hillittömän ihanalta, tuonne on joskus vielä päästävä (ja ehkä treenattava sitä ranskan kieltä etukäteen)!
Ranskan kielen treenaus etukäteen auttaa varmasti! Viime hetkillä lentokoneessa opetellut alkeet sen sijaan auttoi vähemmän… Ilmankin kuitenkin varsinkin suositummilla saarilla pärjää. Mutta jäähän se kosketus kulttuuriin aika vähäiseksi kun ei voi ollenkaan paikallisten kanssa rupatella.
Olipa hienoja kuvia itse asiassa kuva toisen jälkeen vain parani. Tuolla voisi viettää majassa muutaman päivän paljaat varpaat hiekassa.
Kiitos Sari! Uusi-Kaledonia on mahtava paikka just tuohon hommaan 🙂
Aivan mielelttömän näköistä<3 snäpissäkin kun iltaisin katteli mystoryja, etenkin sun storyn jälkeen näki unia paratiisirannoista ♥
Hehe paratiisirantaunet on aina mukavia 🙂 Oli kyllä ihan paratiisi!
No nyt on maisemat kohdallaan!
Tunnustan kuuluneeni niihin, joilla olisi ollut todellisia vaikeuksia sijoittaa paikkaa kartalle : )
En ihmettele, oot varmasti isossa enemmistössä. 🙂 Maisemat oli todellakin kohdallaan!
Onpa täydellistä 🙂 miäkin niin haaveilen noille leveyspiireille matkustamisesta!
Suosittelen, aika täydellistä kieltämättä oli! 🙂 <3
Tällaisista paratiisisaarista on kiva lukea. Ihan kun olis vähän tullut matkakuumetta.
Hehe hyvä jos onnistuin aiheuttamaan kevyen matkakuumeen 🙂
Ei voi kuin huokailla näiden sun kuvien äärellä. Juuri sellainen paratiisirantapaikka, joka tekisi terää nyt marraskuun pimeydessä. Hyvä, että menitte sinne huonoista nettijutuista huolimatta 🙂
Jep, aina ei kannata uskoa muiden kokemuksia ja ennakkoluuloja!
No vau, kyllä kannatti lähteä! Nimen olen joskus kuullut, mutta en kyllä sen paremmin osaisi kartalle sijoittaa. Tai tietäisi, miltä tuolla näyttää. Aika paratiisiltä kyllä vaikuttaa! Ja ruuaksi hummeria ja patonkia. Kyllä kiitos.
Kannatti todellakin! Saatiin Uudessa-Kaledoniassa kyllä hemmetin hyvää hummeria. En oo oikeastaan koskaan ennen siitä niin ihmeellisesti välittänyt, mutta tällä kertaa sytyin.
Voi jösses! Löysin nyt sitten just uuden unelmakohteen! Miten voi olla, että tätä paikkaa ei ilmeisesti sen kummemmin ole löydetty? Uskomatonta! Häämatkakohdelistalle tämä, sitten joskus kun se naimisiinmeno odottaa. 😉
Niin, ken tietää. Ranskalaiset on pitäneet paratiisin itsellään tähän asti. Nyt kun Ausseista kulkee enemmän suoria lentoja niin suosio varmaan pikkuhiljaa kasvaa. Ois kyllä mahtava häämatkakohde! Häämatkalaisia siellä taisikin olla paljon. Ja bongattiin myös parit rantahäät.
Aivan ihanalta näyttää. Yllätti kyllä, että tämä paikka kuuluu Ranskalle ja sillle ah niin ihanalle ranskan kielelle, jota ei voi osata! 😀 Siitä huolimatta tuonne kyllä lähtisin!
Hehe, miulla on ollut aina sama käsitys ranskan kielestä, se on mahdotonta. Oon opiskellut monia kieliä ja aina ollut luokan paras, mutta ranskaa oon aina pelännyt. Nyt ihan oikeasti yritin hieman matkalla perehtyä ranskan kielen ihmeelliseen maailmaan. Tulin siihen tulokseen, että kielioppi ei ole ongelma, mutta se lausuminen….. Ei taida meikäläisestä koskaan tulla ranskan kielen puhujaa. Mutta sain sentään itsevarmuutta sanoa ne perus bonjourit, mercit ja muut!
Kuvien perusteella näyttää kyllä melkoiselta paratiisilta tämä “Uusi-Kalifornia” 🙂 Nimi on kyllä tuttu, mutta siihen se oli jäänytkin ennen tätä postausta. Voisin lähteä tonne kyllä mielelläni 😀
Kuinka täydelliseltä paikalta tuo vaikuttaakaan! Kuinka kallista siellä on? Paljonko ruoasta ravintolassa tai majoituksesta joutuu maksamaan? 🙂