Kiusataan hetki itseämme ja mietitään hetki täydellistä paratiisirantaa. Kriteerit ovat monille erilaiset, mutta tässä meidän.
Täydellisellä rannalla ei ole muita. Vain minä ja armaani, plus kenties yksi kirkkaanpinkki flamingo. Aurinkotuoleja emme kaipaa, sillä on rentouttavampaa tuntea pehmeä hiekka alla. Pelkkä tuore kookospähkinä voittaa rantabaarin, etenkin jos se tarkoittaa hiljaisempaa rantaa. Täydellinen ranta on luonnontilainen mutta puhdas.
Täydellistä palmurantaa koristavat palmupuut, ja miksei myös ne paljon puhutut kapeat männyt. Täydellisen rannan hiekka on hienoa ja valkoista puuterihiekkaa, ja vesi kristallinkirkasta, syvän turkoosia, lämmintä mutta silti virkistävää.
Liikaa vaadittu? Voiko tällaista olla olemassakaan?
Me löysimme oman täydellisen rantaparatiisimme Uuden-Kaledonian Ouveasta. 25 kilometriä pitkä Fayaouen ranta on niin epätodellisen kaunis, että piti oikein nipistää itseään uskoakseen, ettei se ollut vain unta.
Jos meiltä kysytään, Ouvea ei ole pelkästään se kirjasta kuuluisa Saari lähimpänä paratiisia, vaan meille saari ja sen 25 kilometriä pitkä unelmaranta ON se ultimaattinen paratiisi, juuri se edellä kuvailtu villeimpien fantasioiden täydellinen ranta.
Ranta sijaitsee maailmanperintöalueeksi listatun laguunin rannalla. Vaikka rannan tuntumassa on paikoin asutusta, sillä on myös sen verran pituutta, ettei aution pätkän löytäminen ole vaikeaa.
Jos rantaelämä ei nappaa, kannattaa ehkä valita joku muu kohde kuin Uuden-Kaledonian Ouvea. Sillä rannan ohella saari on nopeasti nähty.
Saaren isoin “nähtävyys” lienee Mouli-silta, jolta on upeat maisemat joka suuntaan.
Kävimme tsekkaamassa myös Ouvean Turtle Holen, luonnon uima-altaan, joka yhdistyy kallioiden alla mereen. Paikka on saanut nimensä isoista kilppareista, jotka pulpahtelevat tasaisin väliajoin pinnalle. Turtle Hole on suosittu pulikointipaikka paikallisten penskojen keskuudessa. He näyttivät mallia, miten syvään altaaseen hypätään, ja Rohan hyppäsi perässä.
Teimme myös snorklausretken horisontissa häämöttävien pikkuruisten Pleiades -saarten lähellä sijaitsevalle koralliriutalle, jonne pari paikallista poitsua meidät kuskasi n. 50 eurolla per nuppi.
Toinen venepojista lähti mukaan myös veden alle oppaaksi. Opas osoittautui tarpeelliseksi, sillä jättimäisen riutan ympäri räpiköiminen oli kuin labyrintissa uisi. Vedenalainen maailma värikkäine koralleineen ja kaloineen oli vaikuttava. Paluumatkalla bongasimme vielä pieniä haita sekä rauskuparven.
Viimeisen yön Ouvean paratiisirannalla vietimme luksuksessa, saaren ainoassa hotellissa, pienemmässä paratiisissa, Paradis d’Ouveassa.
Resortin halvin bungalow (300e/yö) alkoi olla parhaat päivänsä nähnyt, palvelu oli vaihtelevaa, eikä resortti muutenkaan ollut ehkä ihan haisevan hintansa arvoinen. Edellisen rotankolon jälkeen olisin kuitenkin varmaan maksanut mitä tahansa. Ja sijainti oli kuitenkin kohdillaan!
Resortin ruoka oli hyvää, vaikka piti siitä maksaakin. Krepit maistuivat kylmällä kolpakolla alas huuhdottuna keskipäivän kuumuudessa, varpaat hiekassa. Illallisravintolan ranskalaisen kokin taidonnäytteet etenkin meren elävien osalta olivat suussasulavan herkullisia.
Pääasiassa aika Ouvealla meni häikäisevän upeasta unelmien palmurannasta ja saarielämästä nauttiessa. Me emme sen kummempaa ohjelmaa täällä kaivanneet kuin täydellistä rantakoomaa aaltojen kevyttä loisketta ja palmunlehtien kahinaa kuunnellen. Aika pysähtyi, mieli oli täydellisen levollinen, ja se muu maailma arjen kiireineen ja huolineen lakkasi olemasta olemassa.
Illat vietimme hiekalla ihaillen upeita auringonlaskuja ja imeskellen drinksuja, jotka toistivat taivaan värejä.
Rantoja maailmalla riittää, ja niitä muutamia nähtyäkin on aika mahdoton laittaa järjestykseen. Silti, tähän asti nähdyistä biitsiparatiiseista Uuden-Kaledonian puhtaat hiljaiset unelmarannat vievät voiton. Pala sydäntä taisi jäädä tänne. Haluan ehdottomasti palata joskus Ouveaan, ihan vaan jo pelkästään todistaakseni itselleni, ettei kaikki tämä ollut vain unta.
Vinkkejä Uudessa-Kaledoniassa reissaamiseen ensi kerralla!
Muuttolinnun löytää Fabon lisäksi myös Instasta nimimerkillä ms.coco.nut, Twitteristä ja Snäpistä nimimerkillä ankkis1 . Blogia voit seurata myös Blogit.fi :ssä, Blogipolussa ja Bloglovinissa.
Ai miten niin kade? Täällä räntäsateen keskellä vaihtui värini oudosti juuri vihreäksi 🙂 Todella upeita kuvia!
Heh, kiitos! Haikeana muistelen reissua ja olisin mieluummin itsekin nyt siellä, vaikka onneksi täällä Ausseissa on sentään kesä.
Oih! Tämä paratiisisaari pääsi nyt heittämällä meidän seuraavan maailmanympärimatkan kohdelistalle! <3
Suosittelen! Ja Isle of Pinesia myös!
Kyllä minä vähän luulen, että tuo ranta täyttää aika monen lukijan unelmarantakriteerit – ainakin allekirjoittaneen <3
Meistä alkaa tulla kohta liian nirsoja rantojen suhteen… Ei mikä tahansa enää kelpaa 🙂
Oooohhhh wau!! Wau!! ja Wau!! Mää haluun tonne. Näyttää ihan täydelliselle kyllä! =) Kiva postaus!
Kiitos Ulla, suosittelen kaikille paratiisirantojen rakastajille 🙂
Mä taidan vielä joskus kuolla kateudesta kun luen tätä sun blogia – MÄ EN KESTÄ! 😀 Haluaisin vaan ottaa jonkun vuoden vapaan ja lähteä näille sun löytämille rannoille, tää on siis aivan mun unelmarannan näköinen! Lähtistköhän tuo Petri messiin… 😀
Heh, älä kuole <3 Oli kyllä unelmaranta, haluun itsekin takasin, voin lähteä messiin 😉
Oh, ihana ranta! Ihanat värit, ihania vedeneläjiä, ihanan näköinen hiekka… ^_^ En ole rantaihmisiä, mutta voisin käydä vähän drinkkejä ja kokoosvettä tuolla ryystämässä.
Hiekka ja vesi oli kyllä ihan täydellistä. Samanlaiseen hiekkaan oon törmännyt vain Vanuatun Champagne Beachillä ja Australian Whitehaven Beachillä.
U-p-e-a paikka! Ja miten tuolla ei ole ketään muita, ihan käsittämätöntä!
Oli kyllä ihana <3 25 kilsaa rantaa niin kyllähän sieltä tyhjän pätkän löytäisi vaikka turisteja olisikin enemmän 🙂
VAU! En voi muuta sanoa! Ja että 25 kilometriä tuollaista unelmarantaa?! Voisin lähteä heti!
Jep, suosittelen 🙂 <3 Uudesta-Kaledoniasta tuli meidän happy place.
No huhhuh mikä ranta tässäkin! Pakko päästä joskus tollaseen kunnon paratiisiin. ❤ paitsi jos saarella ei paljoa muuta nähtävää ole, me viihdyttäis tuolla ehkä korkeintaan yksi päivä.. 😀
Heh, sen yhden päivän takia ei ehkä kannata lennoista kuitenkaan maksaa 🙂
Ehkä osaa siitä 25 km:sta voisi käyttää päivittäisiin kävelylenkkeihin vesirajassa vaikka aikaisin aamulla tai auringon laskiessa. Keskipäivän auringossa kyllä visusti välttäisin tuollaisella rannalla oleilua!
Voisi tosiaan! Tuosta tulikin mieleen semmoinen negatiivinen asia, että varjoa ei kauheasti tältä rannalta löydy. Paitsi siellä hotellin luona.
Ei tällaista paikkaa voi olla olemassa. Huijaat caan 😉 Huh, mikä paratiisi.
Ehkä sitä ei olekaan… Ehkä kaikki oli vaan unta. Tai mielikuvitusta 😉
Erityisesti arvostan upeaa flamingoa. En osaa nokittaa oikein millään, ehkä jokin Perun rannikon ranta osuu kaikkein lähimmäksi. Lofooteilla on kanssa varmaan upein ranta ikinä, mutta vesi on tietysti aivan jäätävää.
Heheh, flamingo on paras 🙂 Lofoottien rantaa oon kuullut kehuttavan ennenkin. Täytyy joskus käydä tsekkaamassa, vaikka jääkylmä vesi ei kyllä uimaan tietenkään houkuttele. Ja Peruun tietenkin on myös joskus päästävä.
Mä en kestä enään! 😀 Aivan törkeen näköstä! Olin jo pakkaamassa reppua, mutta kun mainitsit ainoan resortin hinnan niin tipahti reppukin takasin lattiaan ;D Voi kauneus sentään.. jatkan haaveilua 🙂
Senkin kiusanhenki, kun esittelet näitä täydellisyyttä hipovia kuvia täällä! 😀 Todellakin tuonne haluaisin. Vaikka mekään ei ihan henkeen ja vereen rantaihmisiä olla – tarkoittaen ettei ehkä ihan pelkkää rantaa montaa päivää jaksa – niin kyllä tuolla kelpaisi uiskennella. Ehkä muksutkin tykkäis. 🙂
Nyt meen lottoamaan tai ainakin arpoja raaputtamaan…
Kertakaikkisen ihanan kirkas vesi ja vaalea hiekka, mutta liian suuri mun makuun. Sama setti pikku poukamana olis mun unelmien ranta. Ei niin, ettenkö vaikka just nyt ihan mielelläni tuolla kahlailisi. 😀 Paratiisin kaikki elementit kohdillaan, upeita kuvia, ihania värejä ja ah, tuo valo, sitä just tähän aikaan vuodesta täällä kaipaisi eniten!
Vitsi minkä näköistä tuo ihana turkoosi vesi, ja rantakin tietysti! Mua erityisesti kiinnostaa tuo turtle hole. Sinne olisi kiva pulahtaa uimaan ja ihmettelemään konnia. Upeita kuvia!
Ihan samat kriteerit täydelliselle rannalle täälläkin! Vielä en ole sitä löytänyt – lähelle kyllä päästiin Malediiveilla, mutta ihan omaksi ei siellä rantaa saanut (oltiin paikallisella saarella eikä omassa resortissa/rantabungalowissa).
Voi ei tuollaiselle rannalle kun pääsisi juuri nyt ja heti! Onneksi kuvaa oli myös haista. Hiukan vähensi intoa pulahtaa tuohon veteen :). Osaan ihan kuvitella, miltä tuo pehmeä hiekka tuntuisi. Juuri aamulla tai illalla viileässä ne pitkät lenkit tulisikin tehdä. Sitten loppupäivä lekottelua. Oih. Olen loman tarpeessa!
Minä en kestä enää!! Nyt jotain rajaa näitten kuvien kans! Tässä iskee epätoivo ku kattoo ulos ja lumet lähteny suomesta ja vettä sataa.. Sä löydät kyllä aina niin hienoja ja kauniita mestoja että ihan kateelliseksi tulee! Ja sun mieskö kuvaa nää kuvat? Ihan todella hyviä kuvia! Ehdottomasti meni matkustuslistalle!❤
Musta tuntuu, et kaikki rannat missä meette, ovat paratiisejä! Ihan älytöntä! 😀 Saat vielä kaikki mestat näyttämään ja kuulostamaan aivan liian ihanalta. Kohta ne ovat täynnä turisteja, ja se on sun vika! ;-D
Mistä te näitä rantoja oikein löydätte? Just kun tuntuu, ettei kauniimpia palmurantoja voi löytyä, niin seuraavassa postauksessa on entistä upeampi ranta 🙂 Superlatiivit on jo päästä loppu.
Voiko tuollaisia paikkoja ollakkaan! Luulin, että näitä näkyy vaan Googlessa 🙂
Täällä Etelä-Suomessa kun on umpisurkeat kelit, niin mieluummin nauttisi drinksuja noilla rannoilla…
Hyvää joulua teille molemmille!
Mä lähden sun ja Miran mukaan tänne! 😉 Täyttää unelmarannan kriteerit ja ylikin. 😉 Tosin bungalow on kamalan hintainen, mutta saanen lausua alkusanat vanhasta sananlaskusta tähän: ei se ole tyhmä joka pyytää… Ehkä ulkoiset puitteet korvaa kulahtaneen bungalowin!