Muutamasta uskomattomasta unelmarannasta nautittuamme Uuden-Kaledonian Isle of Pinesilla (Ile des Pins) oli vaikea uskoa, että löytäisimme saarelta vielä lisää hämmästyttäviä paikkoja. Kuinka monta paratiisirantaa tällaiselle pikkusaarelle voi edes mahtua? Mäntyjen saari on vain 13 kilometriä pitkä ja 15 kilometriä leveä, mutta rantojen rakastajan nirvana.


Viimeisenä aamuna lähdimme veneretkelle Isle of Pinesin Upi Bayhin. Eikä mille tahansa veneretkelle, vaan matkaan lähdettiin tyylillä, perinteisellä puisella outrigger tai pirogue -puuveneellä. Kanootin ja purjeveneen risteytystä muistuttava paatti soveltui hyvin matalassa laguunissa lipumiseen.
Lähtöaamuna ei sää hyvältä näyttänyt. Taivas oli synkkä ja vettä tuli kuin saavista kaatamalla. Mutta retki oli maksettu (n. 50e/nuppi), siispä sinne myös itsepäisesti lähdettiin. Paattiin kahlaaminen läpi kivikkopohjaisen rannan vaati keskittymistä. Uimatossuille olisi ollut pariin otteeseen käyttöä Uudessa-Kaledoniassa.
Sääjumalat antoivat meille sen verran armoa, että sade lakkasi sopivasti veneretken ajaksi.




Maisemat vetivät taas aika sanattomiksi. Parin tunnin veneretki meni nopeasti lahden syvän turkoosina kimaltelevaa, kirkasta vettä ja lahdesta nousevia komeita eroosion muovaamia kallioita ihaillen. Joka puolella laguunia ympäröivät varsin houkuttelevan näköiset autiot palmurannat.
Useimmat yhdistävät veneretken visiittiin Natural Poolille, mutta me olimme luonnon uima-altaassa jo pulikoineet. Tämän vuoksi saimme paatin kokonaan itsellemme, ja mikäs sen mukavampaa.
Ympärillä oli täysin hiljaista, ja vain kevyt tuulenvire tuntui kasvoilla, kun paatti lipui tyynessä, matalassa vedessä korallien yli.




Kapteenin kanssa ei yhteistä kieltä ollut, mutta tortue -sanan minäkin ymmärrän. Emme nähneet vain yhtä, vaan viisi kilpikonnaa paatin ympärillä. Kauempana pinnalle pärskähteli ajoittain rauskuja.




Turkoosi laguuni oli näyttävä näky synkässäkin säässä, joten voin vain kuvitella, kuinka upeana Upi Bay säihkyisi auringossa. Olimme silti ihan tyytyväisiä, että retki tuli tehtyä. Siitäkin huolimatta, että viisi minuuttia ennen paatin palaamista takaisin rannalle rankkasade palasi, ja kastuimme litimäriksi.
Seuraavalla kerralla lähdetään koko päiväksi, ja otetaan snorkkelit ja piknik-eväät mukaan.



Isle of Pines -postausten perusteella on kenties tullut selväksi, että viihdyimme Mäntyjen saarella aika hyvin. Niin hyvin, että kun tuli aika lähteä, halusin heittäytyä maahan ja kiukutella kuin pikkulapsi. Mutta onneksi meillä oli vielä yhden paratiisisaaren verran lomaa jäljellä.
Muuttolinnun löytää Fabon lisäksi myös Instasta nimimerkillä ms.coco.nut, Twitteristä ja Snäpistä nimimerkillä ankkis1 . Blogia voit seurata myös Blogit.fi :ssä, Blogipolussa ja Bloglovinissa.









Todellakin paikka näyttää upealta synkälläkin pilvitaivaalla! Onneksi lähditte säästä huolimatta. Ja hyvinhän siinä kävi!
Olipa kiva kuva teistä yhdessä. <3
Kiitos Kati 🙂 Onneksi lähdettiin!
Rennon ja rauhallisen näköistä – taisitte saada koko laguunin vain teille 🙂
Hehheh, ei ihan, kyllä siellä pari muutakin paattia näkyi lipumassa 🙂 Mutta oli kyllä rentouttava veneretki!
Voi hitsi näitä sun postauksia, Insta-kuvia ja kaikkea <3! Haluan paratiisisaarelle, nyt!
Tuolla se paratiisi todella on. Näiden sun postausten myötä Uusi-Kaledonia on saattanut vilahtaa jossain sivulauseessa parikin kertaa. 😀 Tuolla olisi kyllä ihan unelma snorklailla kilppareiden kanssa. Ei todellakaan mitään ylikansoitettuja maisemia!
toi todellakin vaikuttaa ihan täydelliseltä paratiisisaarelta <3
Millaista sade tuolla on, tai siis lähinnä tuleeko siinä kylmä? Niin hauskan näköinen tuo kanootti-paatti!
Olipa kaunista. Kyllä minäkin haluaisin päästä katsomaan kilpikonnia luonnossa!
Kylläpä näyttää paratiisilta vaikka kelit eivät suosineet! Aika harvoin maailmassa enää törmää tällaisiin paikkoihin, niin suuri osa on täysin turistoituneita, tai vähintäänkin niissä seilaa kymmenittäin muitakin paatteja.
Kilppareita, rauskuja… vain delfiinit puuttuvat! <3
Kilpparit kruunas koko ihanuuden. Tänne oli muuten tänään (vai oliko se eilen?) annettu tsunamivaroitus maanjäristyksen takia, hui. :/
Kivalta näyttää, vaikka synkät sadepilvet vaanivat taustalla. Harvoin niitä retkiä tulee jälkikäteen kaduttua 🙂
Vauuuuu! Upeeta, mahtavaa! Aivan älytöntä, miten siistejä paikkoja maailmasta löytyy! Mä en enää tiedä, mitä näihin postauksiin voisi sanoa – joka postauksen jälkeen haluan tuonne entistä enemmän! 😀 Varmaan kyllä ihan sikakallista lentää Suomesta. Täytyy silti tutkia… 😉
Huikean kauniita maisemia! Tuollainen väriloisto kyllä kelpaisi nyt, Suomessa kun on niin harmaata. Mä fanitan saaria, varsinkin tuollaisia pienempiä. Niistä tuntuu löytyvän ihan uskomatonta kauneutta 🙂
Voihan moro nyt taas. :–D Tavallaan tuo harmaa taivas on aika viehättäväkin. Vesi näyttää ihan mielettömältä. Huokaus. Minkähänlainen operaatio olisi lähteä tuonne Suomesta vähän pikku lomalle… :–D
Nämä sinun reissut kerta toisensa jälkeen vaan saa minut niin vihreäksi kateudesta 🙂 Varsinkin tällaisena viileänä sadepäivänä, kun täällä Kaliforniassa sataa vettä (kerrankin), niin on ihanaa unelmoida lämpimästä ja turkoosista vedestä kilpikonnien ja rauskujen kera.
Hyvä tuuri, että edes veneretken ajaksi sade loppui. Mielenkiintoisen näköinen vene, ja ihanan rauhallista.
Upeita maisemia ja hauskan näköinen perinteinen vene. Kyllä tuolla näyttää hieman huonommallakin säällä upean näköistä olevan. Harmi vaan, kun Suomesta on tuonne t o d e l l a pitkä matka…