Voiko olla paratiisissa palmurannan voittanutta, pohdin ennen matkaa.
Uusi-Kaledonia tunnetaan maailmalla, jos siis edes tunnetaan, kirkkaita laguuneja koristavista kapeista, korkeista, tuulessa tanssivista männyistä. Kuuluisin paikka niiden ihailemiseen on kenties yksi maailman kauneimmista saarista, ikonisten mäntyjensä mukaan nimetty Mäntyjen saari, Ile des Pins, Isle of Pines.
Ensimmäiset yöt Isle of Pinesilla vietimme ehkä yhdellä maailman kauneimmista rannoista, Oro Bayssä (Baie d’Oro), jossa tulin siihen tulokseen, että kyllä voi.
Tiedoksi vaan, että palmut ovat nyt niin menneen kesän hiekkaa, ja tusinatavaraa. Laiheliinimännyt ne vasta todellisen paratiisisaaren kruunaa.
Oro Bayssä voi tosin nauttia molemmista, ja ihailla mäntyjen reunustamaa auringossa välkehtivää laguunia palmunlehvien alta.
Ravintolatyöntekijä Noumeassa kehui Isle of Pinesia täydelliseksi paratiisiksi. Saarella käytyämme voimme todeta, ettei hän pahemmin liioitellut.
Koneen laskeuduttua vain 20 minuutin lennon jälkeen pääkaupungista Noumeasta tuntui kuin olisimme saapuneet toiseen maailmaan, pääkaupungin hulinasta idylliseen, suurimmaksi osaksi koskemattomaan, ainutlaatuiseen paratiisiin.
Isle of Pines ei ole se halvin matkakohde, ja siksi monet turistit tulevatkin tänne vain päiväretkelle. Majoitusta on rajoitetusti, ja me olimme myöhään liikkeellä. Halvat vaihtoehdot olivat jo täynnä, joten oli pakko pistää haisemaan, sillä päiväretki ei meille täällä riittänyt.
Kaksi ensimmäistä yötä vietimme yhdessä ihanimmista paikoista, missä olemme koskaan yöpyneet. Isle of Pinesin ja ehkä koko Uuden-Kaledonian hulppeimmassa hotellissa Le Meridienissä (yö alk. 280e) puitteet ovat kohdillaan. Odotukset olivat kovat, mutta silti ne ylittyivät.
Oro Baystä taisi tulla meidän uusi happy place.
Näkymät lentokoneesta olivat jo lupaavat, mutta kun minibussi ylitti Le Meridieniä ympäröivän laguunin yli kulkevan sillan, alkoi olla perhosia vatsassa.
Le Meridien sijaitsee suoraan Oro Bayn rannalla palmujen ja trooppisen kasvillisuuden uumenissa. Riippumattoja roikkuu siellä täällä, linnut laulavat, perhoset lepattelevat ja jostain kaikuu hiljaisia letkeitä sointuja. Paikallisia toteemipaaluja muistuttavia puuveistoksia seisoo siellä täällä. Tunnelma on niin levollinen, että tuntuu, että puhuakin pitäisi kuiskaten.
Altaalta avautuvat henkeäsalpaavat maisemat Oro Bayn laguuniin. Altaalla ei koskaan montaa tyyppiä loikoillut, ja rannallakin oli aina vain kourallinen ihmisiä. Täydellistä.
Hotellia täplittävät symppiksen näköiset bungalowit, mutta me tyydyimme halvempaan huoneeseen. Hassumpi ei ollut sekään, parvekkeelta avautuivat mukavat näkymät rannalla sijaitsevalle äärettömyysaltaalle ja sen yli rannalle ja laguuniin saakka.
Hotellilla oli autuaan rauhallista. Ateriat syötiin palmujen katveessa varpaat hiekassa. Aamiaisella oli perussetin lisäksi tarjolla mm. marinoitua raakaa laguunikalaa ja ranskalaisia juustoja.
Ruoka oli loistavaa, vaikkakin hintavaa. Täällä testasimme myös paikallista herkkuruokaa bougnaa, palmunlehvien sisässä haudutettua maan alla kypsytettyä kookosmuhennosta, jossa oli kalaa, taroa ja bataattia.
Le Meridienin palvelussa oli paikoin hiukan parantamisen varaa, mutta täytyy muistaa, että Uudessa-Kaledoniassa ei vielä ole massaturismia. Sitä paitsi täällä eletään saarielämää, eikä kaikki ole niin justiinsa. Pikkuviat unohtuivat viimeistään siinä vaiheessa, kun laskua maksaessa meiltä jätettiin veloittamatta parit hintavat drinksut.
Parasta Le Meridienissä on sijainti. Oro Bay on yksi kauneimmista paikoista, jos ei kaunein, mitä reissuilla on tullut nähtyä.
Vesi on uskomattoman kirkasta ja aivan tyyntä. Tiedättekö sen täydellisen veden lämpötilan, missä se on niin lämmintä, että pulahtaminen on vaivatonta, mutta silti virkistävää? Hiekka taas on kuin valkoista jauhoa. Samanlaista muistelen nähneeni ennen vain Vanuatulla.
Aktiviteettia löytyy myös pilviselle päivälle. Pelit, leffat, suppailu, polkuveneet, kajakit, räpylät ja snorkkelit ovat hotellivieraille ilmaisia. Tästä ei suppailupaikka paljon parane, joten pakkohan sitä oli ensimmäistä kertaa lähteä kokeilemaan. Ja olihan se aikamoista lystiä!
Hieronnankin olisi voinut saada aika kivoissa olosuhteissa.
Me tulemme tänne aivan varmasti uudestaan jonain päivänä, todennäköisesti aika pian. Le Meridien on ihana, mutta Oro Bayn rannalla voi käsittääkseni tulla pyörähtämään, vaikka ei siellä majoittuisikaan.
Oro Bay on kuin upein uima-allas, missä on koskaan tullut polskittua. Tämä siitäkin huolimatta, että se ei ole se luonnon uima-allas, josta Isle of Pinesin saari on kuuluisa. Se sijaitsee täältä vartin kävelymatkan päästä. Sieltä tunnelmia ensi kerralla!
Muuttolinnun löytää Fabon lisäksi myös Instasta nimimerkillä ms.coco.nut, Twitteristä ja Snäpistä nimimerkillä ankkis1 . Blogia voit seurata myös Blogit.fi :ssä, Blogipolussa ja Bloglovinissa.
Wau! Oiskohan tossa se The ranta, jota olen etsinyt. Valkoista hiekkaa ja kirkasta vettä, ja mikä tärkeintä, ei muita ihmisiä lähellä. Omaa rauhaa ja hiljaisuutta. Kunhan siellö saadaan vielä hotelliasiat kuntoon (ei jaksa vääntää) niin a vot!
No se vois hyvinkin olla the ranta! Ei siellä vääntää tarvinnut sentään mistään, mutta joitain pikkuvikoja oli, mitä tuolla hinnalla ei tarvitsisi olla. Mutta tosiaan ei kyllä vaikuttanut missään määrin meidän kokemukseen 🙂 Kunhan turistivirrat tuosta kasvaa, niin varmasti kasvaa myös palvelun taso, mutta mieluummin me sinne nyt mennään kun on vähemmän porukkaa… 🙂
Tää on niin mun kaukaisuudessa siintävän honey moonin kohde sitten joskus! Tai ehkä ihan muukin kohde jo aiemmin. Näyttää nimittäin juuri niin täydelliseltä, etten pysty sitä edes mitenkään kuvailemaan.
Olis kyllä ihana hanimuunikohde, ja aika paljon siellä taitaa häämatkalaisia käydäkin. Nähtiin yhdet rantahäätkin.
Eipä tuosta enää paikka parane! Unelmaranta ehdottomasti :). Kyllähän palvelun pitäisi tuolla hinnalla olla ensiluokkaista, mutta kaipa hiovat sen kuntoon.
No oli! Niillä ei vaan varmaan ole tarvetta hioa palvelua täydelliseksi, kun turistit tulevat joka tapauksessa eikä kilpailua ole. Ja joka tapauksessa se on varmaan paras majoituspaikka koko Uudessa-Kaledoniassa, oli palvelu täydellistä tai ei 🙂 Ja ne viat oli tosiaan niin pikkuvikoja, ettei niistä kukaan kehtaisi valittaa ellei ole todella tottunut luksukseen 🙂
Ihan huikean näköinen paikka! Täysin mun budjettien ulottumattomissa vaikka siellä päin maailmaa asuisinkin eli haaveet reissusta voi heittää mäkeen ennen kuin alan siitä edes haaveilla, mutta silti, ihan uskomatonta että maailmasta löytyy vielä tuollaisia paikkoja noin koskemattomina 🙂
Älä heitä kirvestä kaivoon vielä, Uudessa-Kaledoniassa voi nimittäin reissata tiukemmallakin budjetilla 🙂 Mutta siitä meinasin kirjoittaa vinkkejä tulevassa postauksessa.
Wou!! Eihän näin makeita kuvia voi ollakaan. Ja miten tuo eka vedenalainen uintikuva on otettu? Määki haluun tollasia 🙂 Mulla on vedenkestävä kamera, mutta ei ne kuvat tolle näytä 😀
Siihen kameraan täytyy hommata semmoinen kapistus! Ja silloinkin vaatii aika täydellisen tyynen ja kirkkaan veden, eli minkäänlaisessa aallokossa ei kuvat onnistu.
Tuttuja maisemia! 🙂 Oltiin Uudessa-Kaledoniassa toukokuussa pari viikkoa. Matka oli pitkä (kun asutaan Karibian Guadeloupella) mutta oli kyllä sen arvoinen. Ile des Pins on tosiaan ihan erikoisen nätti paikka, kun on “laiheliinimäntyjä” ja valkoista hiekkaa ja turkoosia vettä – jotain vähän erilaista. 🙂 Toukokuussa merivesi oli kyllä aika viileää. Kyllä sinne just ja just pulahti, mutta ei ollut ihan niin helppoa kuin täällä Karibialla vuoden ympäriinsä. Ens kerralla täytyy siis välttää Uuden-Kaledonian “talvea”. 🙂
Te reissasitte paratiisista toiseen paratiisiin! Guadeloupe on aika mielenkiintoinen paikka asua. Milloinkohan sitä ehtisi Karibialle, veikkaan, että ihastuisin… Hyvä tietää, että merivesi ei ole täällä ympäri vuoden lämmin, luettiin nimittäin ennen matkaa, että se olisi. Meille sattui näin lokakuussa kyllä aika täydelliset kelit, mitä nyt pääkaupungissa oli vähän tuulista, ja Ile des Pinsille sattui pari sadepäivää.
Ona kyllä jumalaiset ja karun kauniit maisemat. Mieli kyllä lepäs pelkästään kuvissa!
Jumalainen on hyvä sanavalinta 🙂 Me ollaan tänä vuonna päästy reissuun tavallista vähemmän, ja loma tuli tarpeeseen, joten ehkä senkin takia paikka tuntui vieläkin enemmän paratiisilta <3
Aivan mieletöntä, siis tuo on paratiisi jos joku on<3!
Word. 🙂
No huh, nyt näyttää täydelliseltä paratiisilta! Mieletön maisema, kaikki nuo värit, eikä ketään muita missään. Laiheliinimännyt antaa jännän vivahteen maisemalle, vaikea ymmärtää että ne kasvaa näin trooppisessa ympäristössä. Mukava lukea tällaista postausta, josta välittyy onnellisuus!
Jep, laiheliinimännyt ja kirkas vesi on Uuden-Kaledonian vetonauloja. Tämän tyyppiset männyt taitaa olla aika harvinaisia, enkä ole itse ainakaan niihin missään muualla törmännyt. Oli kyllä onnenpäiviä, varmaan osaksi myös siksi, että tämän vuoden puolella reissut on jäänyt tavallista vähemmälle.
Ah, näyttää kyllä niin taivaalliselta paikalta 🙂 Ja jälleen kerran ihania kuvia kohteesta ja kiinnostavia juttuja 🙂 Olisipa ihanaa tuonnekin joskus päästä. Hyvää joulun odotusta!
Kiitos Neea! Oli kyllä ihana paikka, kauemminkin tuolla olisi viihtynyt. Hyvää joulun odotusta myös sinne <3
Joo Guadeloupe on kyllä paratiisi, pari vuotta oon täällä viihtynyt mun ranskismiehen kanssa enkä oo ihan heti lähdössä muualle. 🙂 Ilmoittele jos joskus tuut tänne päin, varmasti tykkäisit. Täällä on yli 250 rantaa, en oo vieläkään nähnyt niitä kaikkia. Ja itseasiassa täällä kasvaa pari hassua laiheliinimäntyäkin palmujen seassa sademetsässä, niihin on tullut nyt Uuden-Kaledonian reissun jälkeen kiinnitettyä huomiota! Ja joo, se Uuden-Kaledonian vesi oli toukokuussa joku 22-24 astetta. Kyllä siellä tietysti uida pystyi ihan hyvin, mutta se vaati näin Karibian vesien jälkeen hiukan totutttelua. 😀
Ooooh kuulostaa erittäin houkuttelevalta! Täytyy ruveta tutustumaan Guadeloupeen, ja ilmottelen varmasti 😉 Mietinkin just, että löytyyköhän noita mäntyjä edes muualta, mutta näköjään niitä sitten löytyy.
Täytyy sanoa, että kun yleensä vertailen paikkoja toisiinsa, niin tuo kyllä kaataa vaa’an: sitä ei voi verrata kuin itseensä. Ehkäpä jopa niin, että sitä voi verrata vain toiseen paikkaan Uudessa-Kaledoniassa. Joka paikassa on jotain vikaa. Norjassa olen ollut Lofooteilla paikassa, jossa maisemat ovat ehkä vielä paremmat, mutta sen sijaan vesi on arktisen kylmää.
Paikkojen vertailu on vaikeeta, koska kaikki paikat ovat kuitenkin jossain määrin erilaisia. Me kyllä aika paljon päädyttiin vertailemaan Uutta-Kaledoniaa Fijiin. Fidzi on meidän toinen lemppari, mutta kyllä Uusi-Kaledonia ehkä kuitenkin sen voittaa sillä, että se on spesiaalimpi ja ainutlaatuisempi. Ja totta sekin, että joka paikassa on jotain vikaa! Täällä tosin aika vähän… 🙂 Mutta jos jotain negatiivista on pakko sanoa, niin Uusi-Kaledonia on aika kallis maa, palvelun taso ei ole huipussaan, ja tietenkin meidän kohdalla kielimuuri rajoitti menoa aika paljon.
No huhhuh! Eipä tässä muuta kuin että on muuten helvetillinen ikävä aurinkoa ja lämpöä! Terkut vain täältä pimeyden keskeltä pohjolasta. 🙂 Aivan kertakaikkisen upealta näyttää, kyllä kelpaisi ehkä paremmin kuin koskaan (on ollut kohtalaisen nihkeä syksy ja alkutalvi). Aloin miettiä, että vaikka juuri kirjoitin blogiin, että en jaksa löhötä missään lomakohteessa, niin tuollaisessa paikassa voisi parin päivän verran kokeilla. Juuri tällä hetkellä ehkä mikään ei meinaan kuulostaisi houkuttelevammalta! Ihana postikortti tuo paikka. <3
Heh, toivottavasti nojatuolimatka toi vähän valoa pimeyteen! Me oltaisiin voitu löhötä tuolla viikkokausia, jos ei kauemminkin. <3
Kyllä noissa maisemissa lomaa kelpaa viettää. Onhan tuo hotelli hieman hintava omalle budjetille, mutta jos typistää loman siihen kolmeen yöhön tuolla viikon sijaista, niin sitten 🙂 Itse viihtyisin ennen kaikkea noissa riippukeinuissa, niissä olisi mukava lueskella ja katsella merelle päin. Kaiken kaikkiaan vaikuttaa kyllä paratiisinomaiselta paikalta!
Juu, sen takia meidänkin Isle of Pinesin visiitti oli vaan 4 päivää, rahat loppui kesken, ja halvempaa majoitusta ei ollut saatavilla. Ja kunnon paratiisista on tietenkin löydyttävä palmujen väliin sidottu riippukeinu 🙂
Upean näköistä!!! Komppaan Ramia että kelpaisi riippumatoissa kölliä. Ehkä oma riippumatto olisi se budjettiratkaisu? 😀
Parempiakin budjettiratkaisuja löytyy kuin riippukeinu, mutta niistä lisää myöhemmin 😉
En kestääääääääääääää!!!!! Haluun sinne nyt ja heti! 😀 Toi näyttää aivan mun kohteelle.. huoh.. 😉
Heheh, veikkaan että tykkäisit 🙂
Seuraavia reissuja suunnitellessa olen googlaillut rantaa jos toistakin. En oikein tiedä, miksi sitä teen, koska rannalla lopulta aika vähän viihdyn. Ehkä on taas se aika vuodesta, jolloin kesälomasta on liian pitkä aika ja väsyttää sen verran, että kuvittelisin haluavani vain palmun alle lukemaan. Mutta tuolla onkin mäntyjä! Eivät ne vissiin paljon varjostaisi. 🙂 Tuo hotelli ja nuo rannat yhdessä ovat epäilemättä lähellä sitä kaikkein täydellisintä, jos miettii pelkkiä puitteita. Upeaahan tuolla on, kertakaikkiaan! En yhtään ihmettele, että siitä tuli teille the paikka, koska olen ymmärtänyt teidän olevan nimenomaan rantalomailijoita. Minua olisi houkutellut lisäksi se autenttinen muu, ihmiset, ympäristö, kylä, mitä siellä aitten onkaan – ennen kuin turismi valtaa koko saaren.
Jep, tuo oli meille the paikka. 🙂 Uudessa-Kaledoniassa tuntui olevan tosi vaikeaa tutustua ihmisiin tai kyliin, jos ei puhu ranskaa, mikä on aika tylsää. Hieman siellä näkyi myös jakautuminen kanakeiden ja länkkäreiden välillä.
Olen sanaton! Riippumatto ja nuo maisemat kelpais 🙂
Kyllä! Ei oikein sanat riittäneet itselläkään. 🙂
Kyllä silmä lepää näissä maisemissa! Maailmanympärireissun jäljiltä oli jo fiilis että nyt on rannat nähty vähäksi aikaa, mutta nyt kun on vuoden verran oltu Suomessa ja marraskuu on iskenyt tajuntaan, niin ei ole oikeastaan lainkaan hankalaa ajatella viettävänsä pari mukavaa hetkeä drinkkien kera tuolla. Antaa aaltojen huuhdella varpaita, ja välillä nukahtaa riippumattoon ♥
En ihmettele, vaikka täytyy sanoa, että meillä on alkanut Suomen marraskuun pimeys unohtumaan. Täytyisi varmaan lähteä virkistämään muistia, niin osaisi varmaan arvostaa taas tätä Australian aurinkoakin paremmin 🙂
Upeat kuvat upeista maisemista, näistä postauksista nauttii vaikka täällä on viis pakkasta. No onneksi on valkoista puhdasta lunta ja aurinko paistaa 🙂 Uskomattomalta näyttää tuo koskemattomuus – mikä filtteri teillä on kun ei näy muita ihmisiä 😉
Kiitos Teppo! Heheh, nämä eivät kuulu niihin huijauskuviin, mitä joistain paikoista näkee, missä rannalla ei näy ketään, vaikka todellisuudessa ranta on aina turistien täyttämä. 🙂
Noi männyt on kyllä tosi jännän näköisiä! Niin outoo kun on sellanen lähes arktinen luonto taustalla ja edustalla hiekkarantaa ja merta jossa viitsii bikineissäkin olla. Ihan älyn mielenkiintoisen oloinen mesta!
Jep, vähän erikoisempi ja ainutlaatuisempi paratiisisaari! Oon aina ollut niin mieltynyt palmurantoihin, etten ollut ihan varma ennen matkaa mitä näistä ajattelen, mutta pieksee kauneudellaan kyllä palmurannat!
oi jestas miten ihanan tunnelmallista!
Nyt on kyllä käsittämättömän kaunista. Vau