Uuden-Kaledonian Isle of Pinesin (Ile des Pins) trooppisessa utopiassa paratiisirantoja riittää. Kaksi viimeistä yötä Mäntyjen Saarella vietimme toisella puolella saarta Kanumera Bayssä, joka on joskus nimetty yhdeksi maailman kymmenestä parhaasta rannasta.
Lähdimme Le Meridienin viiden tähden hoivasta vastahakoisesti. Emme oikein uskoneet, että Kanumera Beach vetäisi vertoja sille, mitä tähän mennessä oltiin nähty. Mutta palmujen reunustamalle Kanumera Beachille saavuttuamme näimme nopeasti, että kyllä se vaan taitaa olla maineensa veroinen.
Hiekka on sitä samaa valkoista jauhoa, vesi tyyntä ja kirkasta. Palmujen takaa kohoavat Isle of Pinesin kuuluisat kapeat männyt. Horisontissa siintää myös komea mäntyrivistö. Kanumera Bayn kruunaavat kuitenkin lahdesta nousevat dramaattiset kalliot.
Lahden iso kallio on saaren alkuperäisväestölle pyhä paikka, joten sen luokse ei ole menemistä. Sen sijaan sen ympäristön koralleja ja värikkäitä kaloja kannattaa käydä kuikuilemassa.
Isle of Pinesillahan on muuten historia rangaistussiirtolana ranskalaisille vangeille. Voi mikä kauhistuttava, julma paikka kärsiä tuomiota!
Bunkkasimme tällä kertaa puisessa bungalowissa Oure Tera Beach Resortissa Kanumeran rannalla, joka on tasokkain majoitusvaihtoehto saaren tällä puolen. Respatyöntekijä irvisti, kun kysyimme luistaisiko kenties englannin kieli. Irtosi mammalta sentään muutama sana.
Le Meridienin tavoin Oure Terakin oli hinnoissaan, n. 280 e/yöltä. Me tykkäsimme hieman enemmän Le Meridienistä, mutta toisille Oure Tera on se ykkönen Isle of Pinesilla. Molempi parempi, jos meiltä kysytään!
Kookospalmujen katveeseen piilotetun resortin tunnelma on asiaankuuluvasti paratiisimaisen idyllinen. Ateriat syötiin rantaravintolassa. Uima-allaskin löytyy, mutta kukapa sitä uima-allasta kaipaisi, kun rannalla avautuu loputon turkoosi laguuni.
Kapea niemi erottaa Kanumera Bayn taas yhdeltä kauniilta palmurannalta, Kuto Beachiltä, jonne risteilyalukset ankkuroivat. Paattien pysäköidessä lahteen niin Kuto kuin Kanumera Beachilläkin käy vipinä. Meidän saapuessamme risteilypaatti teki juuri lähtöään, joten meillä kävi tuuri. Toivotimme risteilijöille tervemenoa samalla kun kippistelimme viinilasillisia lämpimällä rantahiekalla.
Oure Terassa oli aika maistaa Isle of Pinesin erikoisuutta, paikallisten ylpeyttä ja suurinta herkkua, isoja etanoita. Etanoita olemme kyllä syöneet ennenkin, mutta nämä yksilöt hieman jännittivät, sillä olin kuullut, että Isle of Pinesin kuuluisat etanat ovat kunnioitettavan kokoisia. Nämä jättiläisetanat ovat kuitenkin sen verran harvinaista herkkua, että niitä on pakko kokeilla. Isle of Pinesin etanoita ei nimittäin myydä ulkomaille eikä edes Uuden-Kaledonian pääsaarelle.
Huoli oli turha. Ainakaan nämä kyseiset etanat eivät olleet loppupeleissä kovin isoja. Persilja-valkosipulivoissa kokatut etanat maistuivat taivaallisilta, ja viimeisestä etanasta piti tapella.
Sää oli paikoin melko pilvinen, mutta se osoittautui loistavaksi tekosyyksi kerrankin vain olla. Levyttää rantatuolissa ja seurata, kun kookospähkinät tanssivat aalloissa ja korkeat männyt huojuvat tuulessa, välillä rommikookosta siemaillen.
Annoimme pilvisen sään anteeksi siinä vaiheessa, kun Isle of Pines tarjosi meille leuan auki loksauttavan, kenties päräyttävimmän auringonlaskun, mitä reissuilla on tullut nähtyä. Ja oli lähellä, että missasimme koko shown.
Pilvien peittämä taivas ei antanut mitään vihiä tulevasta näytöksestä, joten hiippailimme mökkiimme. Bungalowin ikkunasta onneksi huomasin vilaukselta palan pinkkiä taivasta. Kamerat kainaloon, ja ryntäsimme rannalle, jonne olivat kokoontuneet kaikki muutkin huokailemaan tulessa roihuavaa taivasta mäntyrivistön yllä.
Isle of Pines vain jatkoi hämmästyttämistään, eivätkä upeat maisemat päättyneet tähän. Päin mäntyä siis vielä ensi kerralla!
Muuttolinnun löytää Fabon lisäksi myös Instasta nimimerkillä ms.coco.nut, Twitteristä ja Snäpistä nimimerkillä ankkis1 . Blogia voit seurata myös Blogit.fi :ssä, Blogipolussa ja Bloglovinissa.
Ihan uskomaton auringonlasku! :O Ja muutenkin kuulostaa kyllä niin paratiisilta kuin vain olla ja voi. Harmi, että matka täältä Pohjolasta on pitkä ja majoituksetkin arvokkaita. Ei ihan extempore tule lähdettyä. 😀
Oli kyllä yks parhaista auringonlaskuista naismuistiin! Ei kyllä Suomesta oo se helpoin matkakohde, mutta esim. maailmanympärimatkalla!
Apua mikä auringonlasku! Ja muutenkin maisemat, kyllä kelpais suppailla. Ehkä tuo kohde menee sinne 20XX-listalle, eli olis kiva käydä, mutta ei nyt ihan heti tuu lähdettyä… ?
Uusi-Kaledonia oli kyllä niin täydellinen paikka suppailuun, kun voi vaan olla. 🙂 Näinhän se on, Suomesta ei ihan noin vaan tänne lähdetä. Mutta esim. Australian loman yhteydessä tai maailmanympärimatkalla oikein oiva pysäkki!
Voih, mikä paratiisi! Just täydellinen paikka vaan pelkkään olemiseen ja rentoutumiseen. Oliko rannalla oikeasti noin rauhallista, vai eikö kuviin vaan sattunut ketään muita?
Heh, Uuden-Kaledonian rantakuvat ei kuulu niihin huijauskuviin, joita joistain rannoista näkee, joissa ranta näyttää tyhjältä mutta todellisuudessa paikka on turistirysä 🙂 Täällä ei tarvitse odotella, että joku kulkee kuvasta pois. 🙂 Paitsi, että säännöllisesti risteilyalukset dumppaa tänne porukkaa. Me onnistuttiin välttämään se ajankohta, mutta en usko että hiekasta tarvitsee varsinaisesti tapella silloinkaan. 🙂
Näyttääpä ihanalta ja tunnelmalliselta tuo paikka! Kunnon paratiisisaari. (: Varmasti viihtyisin itsekin. Tosin yöpyminen kuulostaa omaan korvaan hieman hinnakkaalta.. 😀
Upea tuo otsikkokuvan värimaailma! Tosin kaikki muutkin kuvat ovat laadukkaita ja huolella sommiteltuja – Rohanilla on selvästi homma hyppysissä. Lisää paratiisin kuvia tänne kaamokseen please 🙂
Ei voi kuin ihastua, sekä rantaan että auringonlaskuun. En ihmettele ollenkaan, että ranta on valittu yhdeksi kauneimmista. Pelkät rannat eivät kuitenkaan saa minua laittamaan noin kaukaista kohdetta to do -listalle. En niin paljon viihdy rannalla, että erityisesti niiden vuoksi valitsisin kohdetta. Oliko Uudessa-Kaledoniassa muita vetonauloja? Luontoa, kulttuuria tms. Tuo rauha kyllä puhuttelee – ja on sillä sitten hintansakin. 🙂
Voi ihanuus, mitkä maisemat <3 Vaikken rantaihminen olekaan, tuollaisia olisi kiva joskus päästä katselemaan – ja kuvaamaan 😉 Miten nuo puualueet, missä männyt sun muut kasvoivat, pääsikö sinne käppäilemään?
Ihan epätodellinen auringonlasku! Varsinainen paratiisi kaiken kaikkiaan, tosin ilmeisesti aika saavuttamattomissa myös taloudellisesti? Perushintaista majoitusta ei vissiin löydy ollenkaan?
Kuvien perusteella kyllä upean oloinen paratiisi. Varpaat lämpenevät villasukissa kun näitä katselee 🙂 Maistuis varmaan mullekin…ja rommikookosella kiitos!
Uutta-Kaledoniaa voisi oikeasti harkita siinä vaiheessa, kun lähtee palloa kierttämään. Ainakaan kivat rannat ei siellä lopu kesken! Ehkä kuitenkin itse tykästyin enemmän Le Meridienin riippukeinuihin, jotenkin kuvittelen näkeväni ensisijaisesti itseni siellä 🙂