Ensimmäiset päivät Uudessa-Kaledoniassa

Uuden-Kaledonian kauneus salpasi hengityksen jo koneen ikkunasta, kun saaret hehkuivat auringonlaskussa kaikissa sinisen ja vihreän sävyissä. Tuli heti sellainen fiilis, että kenties tästä sittenkin tulee ihan hyvä reissu. Ensimmäiset neljä päivää Uuden-Kaledonian paratiisisaarilla vietimme pääsaarella Grande Terrellä, tukikohtanamme pääkaupunki Noumea.

Uuden-Kaledonian ranskalaisuus näkyi jo koneessa. Kyydissä ei montaa ei-ranskista ollut. Ranskalaisuuden lisäksi ensimmäisenä Noumeaan saavuttuamme huomio kiinnittyi siihen, miten paljon kehittyneempää täällä on kuin naapurivaltiossa Vanuatulla. Ranskalaisuudesta on ollut hyötyä, eivätkä suuret luonnonvaratkaan ole haitanneet. Noumea on moderni pääkaupunki, vaikka kehitys joidenkin asioiden suhteen onkin hidasta, ja vauraus maassa ilmeisen epätasaisesti jakautunut.

Yövyimme pelipaikoilla Noumean ykkösbiitsiä Anse Vataa vastapäätä sijaitsevassa hotelli Nouvatassa. Majoitusstandardeista joutuu Uudessa-Kaledoniassa yleisesti ottaen hieman tinkimään, mutta me olimme Nouvataan oikein tyytyväisiä. Hinnat alkavat 80 eurosta yöltä, poreammeesta ja merinäköalasta sai toki maksaa hiukan enemmän. Viihdyimme isossa poreammeessa sen verran hyvin, että kuvatkin unohtuivat.

Palmujen reunustaman Anse Vatan turkoosina hohtava, ympäri vuoden tasaisen lämmin vesi suorastaan kutsuu pulahdukselle. Aallot ovat pieniä, eikä väkeä ollut koskaan tungokseksi asti.

Anse Vata ei suinkaan ole Noumean ainoa ranta, vaan rantaviivaa riittää. Anse Vatalta rantatie jatkuu toiselle suositulle rannalle, Baie des Citronsiin eli meille ranskalaisittain rajoittuneille Lemon Bayhin, joka on yhtä kaunis.

Kun jatkaa matkaa Anse Vatalta toiseen suuntaan, saapuu vilkkaalle Chateau Royal Beachille, joka seisoo samannimisen hotellin edessä. Tuulisena päivänä vedessä näkyi paljon leijasurffaajia.

Kuendu Beachillä oli vain kourallinen paikallisia. Söimme mahtavan lounaan alla olevan kuvan vetten päälle pystytetyssä ravintolassa, jonka herttainen omistaja piti meistä ensiluokkaista huolta. Hän auttoi meitä myös loppupäivästä soittamaan taksin, kun sekään ei englanniksi onnistunut.

Ranta on Uudessa-Kaledoniassa olennainen osa elämää. Etenkin viikonloppuisin myös paikalliset kokoontuvat rannalle ihailemaan, kun aurinko laskee punaisena pallona Tyyneenmereen ja palmupuut muuttuvat silhueteiksi. Rannalla pelataan petankkia, kuunnellaan paikallisia letkeitä reggaesointuja ja nautitaan piknikeistä.

Vastapainona herkulliselle ranskalaiselle ruoalle rantapromenadilla riittää lenkkeilijöitä mihin aikaan päivästä tahansa.

Haikean kateellisena mietin, millaista täällä olisi asua. Mielelläni itsekin lenkkeilisin joka ilta täällä palmujen katveessa auringonlaskussa. Onnistuuhan se toki Melbournessakin, mutta ei ihan meidän kotinurkillamme keskustassa. No, kookosmehu on aina makeampaa palmupuussa, johon ei yletä.

Yhtenä iltana kiipesimme viereisen kukkulan huipulle, josta avautuivat näkymät ympäri Noumeaa. Täälläkin oli paikallisia lenkkeilemässä, joogaamassa, ja pariskuntia piknikillä kuhertelemassa.

Anse Vatan ja Lemon Bayn rantapromenadin varrelta löytyy lukuisia ravintoloita. Mutta koska illallislaskut olivat poikkeuksetta noin 70 euroa kahdelta ilman juomia, harrastimme paljon piknikkejä rantsussa tai parvekkeella.

Paikallisista ruoista rakastuin erityisesti raa’asta kalasta tehtyihin salaatteihin. Suosikiksi nousi tuoreeseen kookosmaitoon tehty kalasalaatti, jossa oli yleensä myös ainakin sitruunaa ja kasviksia. Samantapaista settiähän saa muillakin Tyynenmeren saarilla, hieman eri kokoonpanoilla.

Maan sisäisten lentojen aikataulujen vuoksi Uuden-Kaledonian matkaajan täytyy useimmiten yöpyä pääsaarella meno- ja paluumatkalla. Siksi Noumeassa muutaman päivän viettäminen ei ollut ollenkaan hassumpi vaihtoehto.

Siitäkin huolimatta, että luimme ennen matkaa, että Noumea ei ole Uuden-Kaledonian parhaimpia paikkoja, eikä siellä kannata pahemmin aikaa tuhlata. Me kuitenkin tykästyimme tähän ranskalaisten Havaijiin, ja olisimme viihtyneet kauemminkin. Noumean tunnelma on sekoitus Ranskan Rivieraa ja leppoisaa saarielämää, jossa elämä kulkee hidasta tahtia.

Muita saaria nähtyämme on todettava, että totta se on, Noumea ei ole Uuden-Kaledonian paras paikka. Mutta se kertoo enemmän niistä muista saarista kuin Noumeasta, ja se tarkoittaa vain sitä, että seuraavia Uuden-Kaledonian kohteita ajatellen rima oli nyt korkealla.

Aloitimme ja myös lopetimme matkan Noumeassa. Viimeistä auringonlaskua Uudessa-Kaledoniassa katsellessa sielu itki verta, kun piti lähteä kotiin.

Muuttolinnun löytää Fabon lisäksi myös Instasta nimimerkillä ms.coco.nut, Twitteristä ja Snäpistä nimimerkillä ankkis1 . Blogia voit seurata myös Blogit.fi :ssä, Blogipolussa ja Bloglovinissa.