Taon matkassa Coronilta Palawanille, osa IV

… Where the bleached white sands of deserted beaches are scattered at the base of enchanting limestone cliffs and the only sound that can be heard for miles is the sound of the crystal clear water lapping on the shores… This backdrop is not a dreamland… this place exists in real life. It exists today.. and it’s waiting to be explored. “ Tao Philippines

Jatkoa viime numerosta eli palaamme vielä Tao Philippinesin saarihyppelyretkelle Coronilta Palawanille Filippiineillä. Jos hyppäät kyytiin vasta nyt, kärryille pääset täältä.

Jos pinnan yläpuolella maisemat olivat suoraan paratiisista autioine palmujen reunustamine palmurantoineen, eivät maisemat pinnan allakaan niille kauheasti kalvenneet.

Vedenalainen maailma tällä retkellä oli uskomaton ja ihan kuin olisi akvaariossa uiskennellut. Vaikka korallit olivat osittain ottaneet osumaa viime taifuunista, ne olivat silti vaikuttavia. Tuhansia eri värisiä kaloja, meritähtiä, merisiilejä, nemoja, haaksirikkoutuneita laivoja ja vaikka mitä.

Bongasimmepa myös maailman myrkyllisimmän kalan, velhokalan, sekä myrkyllisen merikäärmeen. Ne pysyvät omissa oloissaan eivätkä siis ole vaarallisia niin kauan kun niihin ei koske.

Meitä oli kehotettu uimaan paita päällä meduusoiden varalta, mutta Taon retkellä en nähnyt niitä yhtään. Myöhemmin El Nidossa sitten senkin edestä. Kristallinkirkas, lähes täysin tyyni merivesi oli lähes yhtä lämmintä kuin ilma, joten mikäs siellä oli puljaillessa.

Iltaisin sytytettiin nuotio, jotkut pelasivat koripalloa tai lentopalloa paikallisten kanssa jos kyläläisiä saarelta löytyi, toiset harjoittelivat nuorallakävelyä, kävivät iltauinnilla tai auttoivat miehistöä ja loput chillasivat ja jakoivat reissutarinoitaan rommiananaksen kera leiritulen ympärillä.

Tällaisen reissun onnistuminen riippuu paljon myös porukasta, ja senkin suhteen meitä lykästi. Ympäri maailmaa tänne saapunutta porukkaa yhdisti rakkaus reissaamiseen, eli jutunjuurta riitti.

Illallisilla, jotka olivat samanlaisia juhla-aterioita kuin lounaat, tuli muutamaan kertaan kerrattua missä on tullut reissattua, mikä oli paras paikka, minne seuraavaksi, hurjimmat ja hienoimmat kokemukset, matkavinkit sinne ja tänne, miten hyvää ruoka on Vietnamissa ja miten hullua liikenne on Intiassa. Ja muutaman drinksun jälkeen vielä samat jutut uudestaan. Emme välttämättä oppineet toistemme sukunimiä tai edes ammatteja, mutta tutuksi tuli missä kukin on matkustanut.

Ennen nukkumaanmenoa makasimme rantahietikolla ja bongasimme tähdenlentoja. Ensimmäisellä base campilla iltauinnilla huomasimme yhtäkkiä, että ympärillä välkkyy. Pimeässä loistavaa planktonia! Ihan kuin tähtipölyssä olisi uinut. Tästä ei reissu enää taianomaisemmaksi muutu, vaaleanpunainen lentävä yksisarvinen vain puuttui. #onceinalifetime

Juttu jatkuu ensi numerossa!