Rajasthanin moottoripyöräjumala ja oopiumimaistiaiset

“More opium, sir?”

Bishnoit ovat ympäristöystävällinen hindulaisuuden lahko, jossa eletään ekologisesti ja rakastetaan luontoa. Bishnoit uskovat ympäristön vahingoittamisen olevan yhtä kuin itsensä satuttaminen. Ei kuulosta yhtään hassummalta, eihän! Bishnoita on Intiassa kuutisen miljoonaa, Rajasthanissa kyliä on kourallinen.

Kylään pääsee vierailemaan helpoiten Rajasthanin sinisestä kaupungista Jodhpurista, josta teimme iltapäiväretken tyylikkäästi vanhassa jeepissä. Samalla reissulla teimme visiitin myös pyhäkköön, jossa palvotaan, usko tai älä, moottoripyörää.

Sana bishnoi merkitsee lukua 29. Tämä viittaa 29 periaatteeseen, jotka ohjaavat bishnoiden elämää. Nämä elämänohjeet loi satoja vuosia sitten epäilyttävästi joulupukilta näyttävä guru (kuva alla). Periaatteita on laidasta laitaan, valehtelun, alkoholin ja lihansyönnin kielloista arkisiin asioihin kuten kylpemiseen aamuisin.

Bishnoit ottavat puunhalaamisen tosissaan. 1700-luvulla eräässä bishnoi-kylistä tapahtui joukkomurha. Lähemmäs 400 bishnoilta hakattiin päät poikki, kun he sitoivat itsensä puihin suojellakseen niitä maharadjan miehiltä. Karmea juttu, mutta en voinut olla miettimättä, että nykypäivänä Rajasthanista ei varmaan edes löytyisi yhtä monta puuta mitä halata!

Bishnoiden omistautumiselle täytyy nostaa hattua. Meidän mielestämme muilla maailman ihmisillä olisi aikamoisesti opittavaa näiltä puunhalaajilta. Nykyaikana ihmisillä kun tuppaa unohtumaan, että ihminen ei selviä ilman luontoa. Puunhalaajat kunniaan!

Matka jeepissä pitkin Rajasthanin maaseutua oli puuduttava ja pölyinen, mutta mielenkiintoinen. Pitkin hiekkateitä ajaessa voi hyvällä säkällä bongata antilooppeja ja muita eläimiä. Ensitöiksemme vierailimme Kakani-yhteisön keramiikkapajassa. Vaasien teko on perinteisesti Intiassa muslimien hommaa. Pyttyjen muotoilu on muuten vaikeampaa kuin miltä se näyttää!

Oopiumiteeseremoniassa juhlistetaan merkkipäiviä tai vieraita. Oopiumi on laitonta, mutta näissä kylissä sitä katsotaan läpi sormien. Naiset eivät normaalisti pääse osallisiksi näihinkään kekkereihin.

Kylä, tai pikemminkin asutus koostui muutamasta pyöreästä savimajasta. Lähellä oli iso kasa lehmänlantaa polttoaineeksi, heinäkekoja, ja ympärillä kirmasi iloisia lapsia. Meidät otti vastaan valkoisiin pukeutunut herttainen bishnoimies lasittunein silmin. Myöhemmin kuskimme kuiskasi tyypin olevan vähän liiankin mieltynyt oopiumiin.

Täällä on totuttu turisteihin, mutta se ei meitä häirinnyt. Ukkeli sitoi Rohanille turbaanin ennen tositoimia, vaikka Rohanhan olisi sen osannut nyt itsekin! Vaimo toi meikäläiselle pään peitoksi huntunsa, joka oli painava kuin mikä! Miten ne naikkoset tekevät peltotöitä näissä vetimissä yli 40 asteen kuumuudessa?! Mietin hetken, kehtaanko edes julkaista tätä kuvaa, mutta tässä teille viikonlopun viihdepläjäys, kaksi turistiurpoa:

Ukkeli sitten sekoitti kuivattua oopiumia sokeriin ja mausteisiin. Sekoitus laitettiin puiseen härveliin, kaadettiin kuumaa vettä päälle, ja valutettiin kirkkaaksi kullanväriseksi liemeksi. Ennen meille tarjoamista oopiumia tarjottiin jumalille.

Shivalle ei maistunut, joten seuraavaksi ukko kaatoi lientä käsiimme ja kulautimme sen siitä. Teekupit ovat yliarvostettuja. Olisihan se ollut epäkohteliasta kieltäytyä, emmehän me muuten! Vaikka pölyisen jeeppimatkan jälkeen kunnon pöllyt olisivat maittaneetkin, oopiumitee ei maistunut tavallista teetä kummoisemmalta, kyseessä oli epäilemättä laimea turistiversio.

Lopuksi vierailimme vielä värikkäitä mattoja punovan Salawa-yhteisön perheessä. Perheen mies kertoi punovansa mattoja täysipäiväisesti yhdessä vaimonsa kanssa. Mattoja viedään ulkomaille, myydään turisteille sekä annetaan usein lahjana avioliitossa miehen perheelle.

Läheltä Bishnoiden asutusta löytyy taas yksi Intian kummallisuus. Monet ovat kenties kuulleet Rajasthanissa sijaitsevasta Bikanerin rottatemppelistä. Mutta rottien lisäksi Rajasthanissa palvotaan myös vanhaa moottoripyörää. Om Banna on pyhäkkö, joka on kokonaan omistettu moottoripyörän muodon valinneelle jumalalle. Only in India…

Om Banna oli tyyppi, joka 80-luvulla joutui moottoripyöräonnettomuuteen samaisessa paikassa. Om Banna kuoli, ja mopo lensi ojaan. Poliisit veivät moottoripyörän asemalle. Kuinka ollakaan, seuraavana aamuna mopedi oli kadonnut ja löytänyt salaperäisesti tiensä takaisin ojaan. Poliisit veivät pyörän uudelleen, tällä kertaa tyhjentäen tankin ja köyttäen sen ketjulla kiinni. Kuten arvata saattaa, pyörä katosi taas ja löytyi onnettomuuspaikalta. Tämä toistui kunnes paikalliset alkoivat uskoa ihmeeseen. Sana levisi, ja temppeli rakennettiin.

Intia on ihmeiden maa. Vastikään edellisessä kylässä vieraillessamme kuulimme tarinan sotilaasta, joka jatkoi taistelua vielä senkin jälkeen, kun pää oli lyöty poikki.

Om Bannan moottoripyörätemppeli on eriskummallinen paikka. Ihmiset ripustavat ympäri pyhäkköä langanpätkiä ja rannerenkaita uhrilahjoina. Kaikki paikallisista kyläläisistä pyhiinvaelluksella oleviin moottoripyöräjengin jäseniin jonottivat juottamaan patsaille viinapulloja jumalallisen siunauksen toivossa. Moottoripyöräjumalan täytyy olla jatkuvasti ihan hirveässä tuubassa!

Ihmiset uskovat, että paikassa vierailu suojelee matkalaisia, ja jos sen ohi ajaa, joutuu onnettomuuteen. Kenties siinä on jotain perää, sillä vastoin odotuksia elossa ollaan vielä riksarallinkin jälkeen!

Tähän päättyi meidän Rajasthanin seikkailumme. Kymmenen päivää Rajasthanissa on vain pintaraapaisu, eikä ole epäilystäkään, että jonain päivänä tulemme takaisin. Seuraavana aamuna aikaisin lensimme etelään Chennaihin, josta aloittaisimme riksarallin pitkin Intiaa.