Port Vilasta bussilla ja lautalla pääsimme Hideawayn pikkuruiselle resorttisaarelle. Palmupuita, pina coladaa, valkoista hiekkaa ja kirkasta vettä. Vihdoin! Snorklaus oli kuin akvaariossa olisi uinut. Näimme kaiken värisiä kaloja, kirkkaansinisiä meritähtiä, jättimäisiä simpukoita ja koralleja. Onnistuin raapaisemaan polveni koralliin. Korallihaaverithan ovat pahamaineisen hitaita paranemaan, ja niin kävi myös tämän pikku naarmun kanssa. Paranemisessa kesti varmaan puoli vuotta. Täältä löytyi myös maailman ainoa vedenalainen postilaatikko. Turistien rahastusta, mutta lähetin silti kotiin kortin, tiedä sitten saako sitä ikinä oikeasti kukaan.
Saimme kyydin takaisin Port Vilaan pariskunnalta, joka omistaa puolet saaresta. He asuvat puolet vuodesta Vanuatulla ja puolet Melbournessa. Kuulostaa hyvältä elämältä meikäläiselle, mutta he inttivät, ettei se helppoa ole.
Samana iltana menimme kavabaariin. ‘Kava time’ alkaa auringonlaskusta. Kava on Vanuatun ja monien muiden Tyynenmeren saarien kansallisjuoma. Kuraveden näköinen ja makuinen kava ei nouse huppuun, mutta kuulemma jos sitä juo tarpeeksi niin saa ihan hyvät pöllyt. Naiset eivät yleensä ole tervetulleita kavabaareihin, mutta miesseurassa turisti pääsee pälkähästä. Kun eurooppalaiset saapuivat Vanuatulle, he yrittivät pistää stopin tämän “paholaisen juoman” kittaukselle samoin kuin kannibalismille (ei niin kauan sitten!) siinä onnistumatta. Kavabaarin tunnistaa ulkopuolella roikkuvasta kerosiinilampusta. Nämä ‘baarit’ ovat hyvin alkeellisia. Valaistus on hämärä varmaankin siksi, jotta et näe mitä juot. En ole ihan vakuuttunut, etteikö kava todellisuudessa olisikin ihan vain kuravettä.
Kava valmistetaan jonkinlaisen pippurikasvin juuresta jauhamalla ja liottamalla. Entisaikoina valmistusrituaaliin kuului juuren jauhaminen suussa pureskelemalla neitsytpoikien ja -tyttöjen toimesta. Neitsyyden lisäksi hyvän kavan valmistukseen vaadittiin hyvät hampaat ja hyvä terveys. Länsimaalaisten ilmestyttyä saarille pureskellun kavan jakamista alettiin pitää hieman epähygieenisenä.
Kava tarjoillaan yleensä kookoksessa. Sain kurkusta alas kaksi kuorellista ja sitten riitti. Kielessä tuntui kummaa kihelmöintiä ja tunnottomuutta. Paikalliset väittävät, että kavan avulla nukkuu paremmin. Meitä neuvottiin myös, että bisseä ei kannata juoda ennen kavaa. Oikean kaavan mukaan ensin lipitetään 4-5 kuorta kavaa, välissä pureskellaan vähän keksiä, sitten huuhdellaan suu parilla bissellä, ja mennään kotiin syömään ja nukkumaan. En tiedä johtuiko se kavasta vai mistä, mutta nukuin aika makeasti.
Seuraavana aamuna lähdin tutkailemaan toista resorttisaarta, Erakor –nimistä. Istuin bussipysäkillä laastaroimassa varpaitani, kun ryhmä paikallisia 7-vuotiaita pikkupoikia tuli rupattelemaan pidginenglannillaan. Söpöliinit halusivat välttämättä käydä kipaisemassa minulle uusia laastareita. Awww.
Bussin ikkunasta näin paikallisten asumuksia, tehty pellistä ja puusta, ei huonekaluja paitsi autosta revitty takapenkki sohvana. Klisee tai ei, ei täällä jengi tunnu kauheasti miettivän omaa köyhyyttänsä, vaan päinvastoin vaikuttavat olevan ihan tyytyväisiä vaatimattomaan elämäänsä. Raha ei tuo onnea, tyypit!
Päivä meni Paradise Beachillä lojuessa, pina coladaa imiessä ja snorklaillessa. Vesi oli TÄYNNÄ meritähtiä vain metrin säteellä toisistaan. Aurinko ei vieläkään ollut pahemmin näyttäytynyt, ja nämä resorttisaaret alkoivat tympimään. Halusin nähdä oikeaa Vanuatua, ja päätin vaihtaa saarta. Siitä lisää ensi kerralla!
Ikäväikäväikäväää <3