Miksi rakastuin Kauaihin

Vesiputouksia, valtavia kanjoneita, sademetsien peittämiä vuoria, dramaattista rannikkoa ja kultaisia palmurantoja. Viikko Havaijin Kauain saarella ei riitä mihinkään. ”So you didn’t get the memo. Two weeks minimum!” Hotellin respamuija tokaisi. Meille kelpaisi vaikka koko elämä. Kauai osoittautui juuri siksi villeimpien unelmien Havaijin paratiisisaareksi, jota täältä lähdettiin metsästämään.

Havaijille suuntaavaan iskee ensimmäisenä valinnanvaikeus, sillä turistisaaria on puoli tusinaa. Meidän ei kauaa tarvinnut arpoa. Kauai, yksi vähiten kehittyneistä saarista, oli nappivalinta. Honolulun hulinasta tullessa Kauai on kuin astuisi ajassa taaksepäin. Kauailla on vähemmän populaa, vähemmän turisteja ja enemmän aitoa havaijilaista tunnelmaa.

Kauain maisemat ovat henkeäsalpaavat. National Geographic nimesi Kauain joskus maailman kauneimmaksi saareksi. Puutarhasaareksi kutsuttu Kauai on Havaijin saarista rehevin ja vihrein. Valkoiset hiekkarannat törmäävät sademetsien peittämiin kukkuloihin, jyrkänteisiin ja kanjoneihin. Täältä löytyy vesiputouksia, jotka putoavat monta sataa metriä. Tuliperäisen saaren tunnelma on lähestulkoon mystinen. Ei ihme, että täällä on kuvattu yli 60 Hollywood -leffaa, mukaanlukien Pirates of the Caribbeania, Avatarin myyttisiä maisemia, Indiana Jonesia ja suurin osa Jurassic Parkista.

Havaijin loma ei ole Havaijin loma ilman leitä! Saapuessamme Havaijille kuvittelin tietenkin saavani tervetuliaisina kukkalein kaulaan. Olin siis hieman pettynyt, kun näitä leiseppeleitä ei alkanut tipahdella mistään. Viimein sain pujotettua lein kaulaani, ja Havaijin loma pääsi kunnolla alkamaan. Niitä myytiin Wal-Martin jääkaapin hyllyllä pakastepizzojen vieressä.

Hotskun edustan rannalle oli vaarallisen helppo jäädä levyttämään. Raahasimme silti kaikista kalatacoista leventyneet takamuksemme muutamaan otteeseen tsekkaamaan Kauain muuta rantatarjontaa. Kauaita ei ole myöskään koolla pilattu, vaan saaren päästä päähän ajaa vajaassa parissa tunnissa. Useampana päivänä kruisailimme tukka tuulessa hulmuten jeepillä ympäri saarta. Rannoista suosituin taitaa olla Poipu, jolla voi silloin tällöin nähdä hylkeitä köllimässä. Me emme nähneet kuin kanoja.

Miksi kana ylitti tien? Kauai on täynnä kanoja. Kanoja rannalla. Kanoja kaduilla. Kanoja roskiksessa. Ja kukko kiekuu kaikkialla! Kauain kanapopulaatio räjähti käsiin pari vuosikymmentä sitten, kun saarta riepottelevan hurrikaani hajotti kanahäkit, ja saaren kanat pääsivät vilistämään vapaiksi luontoon. Toisin kuin muilla Havaijin saarella, Kauailla ei myöskään ole kananmunia poskiinsa popsivia mangusteja kanojen lisääntymistä haittaamassa. Näistä vapaampien kanojen munia saa etsiä! Olisin mielelläni kana, jos saisin elää Kauailla.

Kauailla on enemmän rantaviivaa kuin muilla saarilla yhteensä. Vesiaktiviteettia löytyy surffauksesta sukellukseen ja peruspulikointiin. Snorklaamalla Tunnelsin rannalla voi bongata kilpparin. Ajan saa myös kulumaan kuikuilemalla paikallisten surffipummien aalloilla ratsastusta ananasdrinkki kädessä. Surffareiden lisäksi rantsussa voi myös bongata delfiinejä ja talvella ryhävalaita. Auringonlaskua ihailtiin pariin otteeseen Salt Pondin palmurannalla.

Pysähdyimme myös Hanapepen kylän tuntumassa sijaitsevalla rannalla, jossa roskista on tullut taidetta. Rantsu on muodostunut pienenpienistä aaltojen sileiksi muovaamista erivärisistä lasinsirpaleista.

Oletko kuullut Tyynenmeren Grand Canyonista? Emme mekään ennen Kauain matkaa. Vaikka pienempi kuin serkkunsa, Tyynenmeren Grand Canyoniksi tituleeratun valtavan Waimean kanjonin monttu vetää montun auki kokeneemmaltakin reissumieheltä. Ajomatkalla kohti Waimeaa maisemat muuttuivat äkkiä tropiikin sademetsistä punaiseen hiekkaan ja kuiviin puskiin. Enemmän kännissä olisin voinut luulla olevani Pohjois-Australiassa. 16 kilsaa leveän kanjonin näköalapaikalta pudotusta alhaalla ammottavaan rotkoon on lähes kilometrin verran. Waimea -joen kaivertama kanjoni syvenee vuosi vuodelta.

Kuivasta erämaasta siirryttiin vain lyhyen matkan päässä maailman toiseksi sateisimpaan kolkkaan, Wai’ale’alen vuoren huipulle. Täällä sataa vuodessa keskimäärin kymmenen metriä. Pudotus laaksoon on pitkälle toista kilometriä. Koska paikka on siis varsin sateinen, mukana täytyy olla mäihää, jos haluaa nähdä laaksossa muutakin kuin sumua.

Kauaista sanotaan, että se on erilainen kuin muut saaret. Siihen en osaa vielä ottaa kantaa. Havaijin tuliperäiset saaret ovat varmasti mahtavia kaikki, enkä malta odottaa, että pääsen tutustumaan muihin saariin. Silti jäi vahva fiilis siitä, että Kauai tulee jäämään meidän mieliin suosikiksi. Koska viikko ei riittänyt mihinkään, tänne tullaan saletisti takaisin!

Synttäripäivänä Kauain rantoja, sademetsää, jylhää Na’Palin rannikkoa ja Waimean kanjonia lähdettiin ihailemaan ilmasta käsin. Sieltä tunnelmia ensi kerralla!

Huomasittehan videon reissusta Muuttiksen Fabosivuilla. Lisää videoita luvassa!