Tuliperäisen Havaijin Kauain saaren eeppiset maisemat kanjoneineen, sademetsineen ja vesiputouksineen ovat kuin saduista tai fantasialeffoista. Paljon upeita mestoja ollaan reissuillamme nähty, mutta Kauai vei luonnon kauneuden next levelille.
Isoimmat luonnonihmeet Kauain saarella lienevät majesteettinen Waimean kanjoni sekä dramaattinen Na Palin rannikko. Pitkin kanjonia löytyy näköalatasanteita ja kulkee patikointireittejä, mutta vasta lintuperspektiivistä saa kunnollisen kuvan sen valtavista mittasuhteista.
Na Palin rannikolla kulkee yksi kenties koko maailman upeimmista vaellusreiteistä. Rannikon korkeuksiin kohoavia uurteisia vuoria voi ihailla kesäaikaan myös risteilyllä tai kajakoimalla pitkin rantaviivaa ja sen luolia. Tähän aikaan vuodesta Kauain länsirannikolle ei myrskyisän aallokon vuoksi ollut asiaa veneilemään, ja pitkään patikointiretkeen meillä ei ollut aikaa saati tarpeita. Jos siis halusimme nähdä Na Palin rannikon, oli noustava yläilmoihin.
Monet Kauain upeimmista mestoista ovat ulottumattomissa niin autoilijoille kuin reippailijoillekin, ja ainoa tapa päästä ihailemaan näitä on helikopterista. Näihin kuuluu muun muassa Jurassic Parkissa nähty vesiputous Jurassic Falls (Manawaiopuna Falls).
Siispä meikäläisen synttäripäivän kunniaksi leikimme pohattoja ja otimme alle helikopterin. Ihan oman yksityiskopterin, ettei kukaan vaan ole blokkaamassa maisemia. Tunnin Mauna Loan helikopterilennolla oli hintaa 300 jenkkidoltsua per naama plus tipit. Niin kuin jo taisin avautua, Havaijin reissu vei meidät vararikkoon. Mutta oli se sen arvoinen.
Meikäläinen ei ole ennen helikopterissa ollut, joten olin samaan aikaan innosta pinkeänä ja kauhusta kankeana. Rohan on pörrännyt vuosia sitten Afrikan Victoria -putouksilla sekä Grand Canyonilla. Tämä lento pieksi kuulemma molemmat sata nolla. (Grand Canyonin helikopterireissu oli kuulemma kuin vetäisi rahat vessasta alas, koska takapenkiltä kahden tyypin välistä ei nähnyt mitään. Lisäksi Grand Canyonin helikopterilennolla ei menty alas kanjoneihin.)
Olen muiden fobioiden lisäksi myös korkeanpaikankammoinen, joten helikopterilento hieman kuumotti. Lentäjä vakuutti, että olen turvallisissa käsissä, sillä hän on lentänyt kopteria 40 vuotta. Lentäjä iski havaijilaiset sävelet linjoille, ja kopteri alkoi kohota. Paniikki. Tilannetta ei auttanut se, että lensimme kopterilla ilman ovia parempien kuvien toivossa. Tarrasin pelko perseessä tiukasti etuistuimeen. Noin vartin jälkeen aloin kuitenkin vihdoin rentoutua, ja oikeasti nauttia alhaalla avautuvista henkeäsalpaavista maisemista.
Kopterin kaartaessa kallelleen suoraan alla näkyi pitkä pudotus syvään kanjoniin. Vedin turvavyötä tiukemmalle. Ilman ovia lentäessä saa myös varautua voimakkaaseen tuuleen. Lentäjä kehotti pitämään raajat visusti kopterin oviaukon sisäpuolella, sillä muuten kamerat lentävät mereen silmänräpäyksessä.
Olin lukenut etukäteen, että lento voi olla pomppuinen. Meikäläinen ei siedä edes vuoristoratoja. Mäihä oli mukana, sillä pilotin mukaan harvoin tulee lennettyä näin tasaista kyytiä.
Joku saattaa muistaa Jurassic Parkista kohtauksen, kun tyypit saapuvat saarelle helikopterilla. Muuan muassa kyseinen kohtaus on kuvattu täällä, ja kokemus oli vielä mielettömämpi kuin miltä se leffassa näyttää. Hyvä ettei leuka lähtenyt sijoiltaan jatkuvasta tippumisesta.
Välillä laskeuduimme alas ja lensimme pitkin kapeita syviä rotkoja. Silloin tällöin jouduin sulkemaan silmät kauhusta, kun kopterin lavat liippasivat epämukavan läheltä pystysuoria kanjonin seinämiä. Pitkin matkaa lentäjä tarinoi meille saaren historiasta ja geologiasta. Joskus kesken rotkoissa liitämisen lentäjä kääntyi meihin päin rennosti rupattelemaan, ja silloin teki mieli karjua, että pitäisi sen katseensa vaan tiukasti edessä.
Näimme lukemattomia vesiputouksia solisemassa pitkin vuorten rinteitä. Pörräsimme yli sademetsien, laaksojen ja kanjoneiden, joiden olemassaolosta sukupolvesta toiseen täällä asuneet paikallisetkaan eivät tiedä. Etuoikeutettu fiilis, ja nöyräksi vetää.
Kaiken jännityksen jälkeen kopterin laskeuduttua takaisin kentälle liitelimme pilvissä vielä koko loppupäivän. Vasta ilmasta käsin Kauain upean saaren näkee koko komeudessaan. Helikopterilento yli Kauain on yksi elämäni huikeimmista kokemuksista. Kuvat eivät tee oikeutta saaren kauneudelle. Kauai on kuin Edenin puutarha. Todellinen paratiisisaari. Rima on nyt korkealla. Vetääköhän mikään reissu enää ikinä vertoja Kauaille?
**Huomasittehan reissuvideot Muuttiksen Fabosivuilla!
Marokon sininen kaupunki Chefchaouen on lumoava näky. Siniseksi maalatut kadut luovat boheemiin vuoristokylään maagisen tunnelman. Entä tiesitkö, että Chefchaouenilla on…
Marokko on rikkaan kulttuurin, värikkäiden soukien ja ihmeellisen arkkitehtuurin maa. Vietimme Marokossa hiljattain kaksi kuukautta ja rakastuimme sen monipuolisuuteen. Tässä…
Hiljattain palasimme Australiaan 15 kuukauden matkalta. Niin paljon kuin rakastinkin jokaista matkan matkakohdetta, olin myös odottanut paluuta. Pysähtymistä, rauhoittumista ja…
Fulhadhoo on Malediivien kauneimpia paikallissaaria. Sen rantaa on usein kutsuttu paikallissaarten parhaaksi. Kaiken kukkuraksi täällä rannalla loikkii vielä toistaiseksi enemmän…
Matkustaminen on yksi elämän parhaita kouluja. Yli vuoden kestävä matka on melkein kuin intensiivikurssi omaan itseen ja elämään. Mitä diginomadina…
Malediiveilla on perinteisesti ollut maine kalliina luksuskohteena. Paikallisten saarilla matkustaakseen ei kuitenkaan tarvitse uida rahassa, vaan nykyään Malediiveilla voi lomailla…
View Comments
Ilman ovia?! Enpä ihmettele, että hieman jännitti lentäessä! Mutta näyttää siltä, että helikopterireissu oli tosiaan joka dollarin arvoinen. Ihan kertakaikkisen mahtavat maisemat! Kyllä maailmasta löytyy niin paljon niin upeita paikkoja, että on vaikea edes miettiä, minne kaikkialle matkustaisi.
On se tosiaan pykälän kuumottavampaa ilman ovia. Tuntuu, että mitä enemmän reissaa, sitä enemmän tää maailma vaan hämmästyttää. :) Onneksi, tai toivottavasti, on koko elämä kuitenkin aikaa reissata :)
Meillä on Hawaiji vielä kokematta ja muutaman muun helikopterireissun (Suuri Valliriutta, Grand Canyon, Färsaaret) voisimme kyllä harkita tätäkin. Pitänee pitää mielessä (kuten koko juttusarjasi tältä suunnalta)!
Kiitti kommentista Pirkko! Helikopterilento Ison Valliriutan yllä VAU, se on ehdottomasti meidän bucket listalla! Haluan nähdä sen sydämen muotoisen saaren.
ILMAN OVIA!! Anteeksi mutta MITÄ! En olisi ikinä uskaltanut. :D No mutta kuvat ovat sen verran hienoja, että näköjään kannatti... ja muutenkin täytyy pitää tämä mielessä, me kun ollaan mietitty seuraavan Havaijin-reissun kohteeksi juurikin Kauaita. :)
Me käytiin kanssa viimeksi Havaijilla helikopterilennolla, mutta Big Islandilla oli vähän erilaiset maisemat, jos kiinnostaa kurkata: http://globecalledhome.fi/2014/12/helikopteri-havaiji-laavakentilla/
Kyllä se ilman ovia oli pykälän kuumottavampaa kieltämättä. Ekaksi helikopterikokemukseksi kuitenkin parempaa paikkaa ei olis voinut toivoa! Ja oltiin supertyytyväisiä myös meidän symppislentäjään. Suosittelen tosiaan Kauaita! Meidän pitää vielä käydä tsekkaamassa tuo Big Island (ja ne muut) jonain päivänä, näyttää sekin huikeelta!
Aiheellinen kysymys, rima on nyt korkealla, saattaa mennä matkahalut kokonaan pois, niin kuin minulla kävi moneksi vuodeksi Kalifornian ja Perun jälkeen. Niin ökyksi en ole vielä päässyt, että vispilällä olisin lentänyt. Jo pelkästään noi valokuvat osoittavat, ettei ne kolmesataa taalaa menneet ainakaan sinulla vessanpöntöstä alas.
Muistanpa sinulle tällaisen rahansäästövinkin, niin et joudu vispiläkyytiin enää ikinä: Sattuipa kerran jossain Etelä-Amerikassa, että joukko luontoihmisiä oli lähtenyt vispilällä lentämään, kun yksi huomasi, että jokin kamerajuttu ei toiminut. No, ei se mitään, kaveri tiesi, mistä niitä kameraosia saa ja se oli matkan varrella. Helikopteri laskeutui sinne ja koko ajan roottori pyöri, tsäpä-tsäpä-tsäpä, kun tämä oli kaupassa. Kaupassa meni vähän odotettua pitempään, mutta jengi pääsi liikenteeseen. Vähän ajan kuluttua vispilän moottori hirtti kiinni, ei saanut polttoainetta tai jotain ja ne joutuivat tekemään pakkolaskun suoraan alas, kovalle maalle. Mutta jos sitä pitkää pysähdystä ei olisi ollut, ne olisivat tippuneet mereen.
Vispiläkyyti! Ihana. Saatan ehkä lainata tätä ilmaisua vielä :) Hui kauhee, täytyy myöntää, että googletin ennen Havaijin matkaa "Havaijin helikopterionnettomuudet" :) Oon sitä tyyppiä, että aina pitää olla varautunut pahimpiin uhkakuviin... Siellä on niitä muuten sattunut huolestuttavankin paljon! Ihme, että uskalsin :)
Mahtava juttu, ymmärrän fiiliksiäsi hyvin korkanpaikankammoisena. Ja voi miten huikea paikka! Aivan mieletön! Ja minkävuoksi sitä rahaa oikein tienataan? Jotta voitaisiin ostaa juuri tuollaisia, kerran elämässä ja jalat alta -elämyksiä. Noin saa rahalle parhaan mahdollisen "tuoton"! :D
Viikko toisensa jälkeen kuvat vain paranevat. Täytyy alkaa katsoa josko kävisi pojan kanssa edes Honolulussa pari päivää toukokuussa Mileages runilla, vaikka ei ole edes tarvetta sellaiseen :)
Oi-joi mitä maisemia. Sitten voi-voi, sillä olen juuri yhtä lentokammoinen kuin sinäkin. En tiedä olisinko uskaltanut lähteä tuohon kyytiin. Ehkäpä olisin, jos minulle olisi etukäteen näytetty näitä kuvia....
Toisaalta, jos maailma katsoo kameran läpi, niin se jotenkin rauhoittaa. Joutuu keskittymään siihen kuvaamiseen ja unohtaa miten epävarmassa kulkupelissä sitä istuukaan.
Tuota noin. Kaksi kertaa olen lentänyt helikopterilla, molemmat kerrat Copterlinella joista toinen kuuluisan turman jälkeen. Keli oli järkyttävä ja Pentikin lähti myöhässä myräkän takia. Muistan ikuisesti lentävän hymyn ja rohkaisevat sanat kun puristin valkoisena penkkiä. Silloin minulle tuli luotto koptereihin, mutta tuollainen oveton häkkyrä on iso nou nou, oli maisemat miten komeita tahansa! ?
Ei oo totta. Känny näpytteli omat sanat. Pentikin =kopterikin ja lentävän = lentäjän. Sori...
Ihan pakko yhtyä edellisiin kommentteihin, että aivan tajuttoman maisemat! Leuka loksahtelee ihan vaan tätä läppäriä katsellessa. Harmi, ettei noihin oikein taida päästä ilman helikopteria, koska oma uskallus ei ehkä riittäisi - eikä opiskelijabudjetti ainakaan. Havaijilla on kuulemma mukavat haikkausmaastotkin, että ehkä sitten aloitan siitä, jos joskus sinne eksyn.