Junamatka läpi Rajasthanin maaseudun

Mikä houkuttelee turisteja keskelle Rajasthanin erämaata pieneen Jojawarin kyläpahaseen? Ykkösnähtävyys täällä on kuvauksellinen junamatka Aravalin kukkuloilla.

Intian reissuun pitäisi aina mahduttaa ainakin yksi junamatka. Intian rautatiet ovat maan suurin työllistäjä, ja Intian junissa kulkee joka päivä yli 23 miljoonaa ihmistä eli koko Australian väkiluvun verran. Junissa pääsee tapaamaan paikallisia joka puolelta Intiaa ja kaikilta elämänpoluilta. Intiassa junilla voivat matkustaa köyhimmätkin. Kohtaamiset paikallisten kanssa ovat usein niitä mieleenpainuvimpia kokemuksia.

Koska tällä kertaa yhtään junamatkaa emme muuten olleet reissuun mahduttaneet, päätimme ottaa hotellin omistajan neuvosta vaarin ja lähteä junasafarille. Tämä Rajasthanin ikoninen junamatka ei myöskään persettä puuduta, sillä se on ohi 1,5 tunnissa.

Khambli Ghatin juna-asemalla oli kuin olisi astunut ajassa taaksepäin. Turistit nähdessään aseman henkilökunta halusi tohkeissaan esitellä meille asemahuonetta, joka ei ollut muuttunut sitten vuosisadan alun, kun rautateitä rakennettiin brittien johdolla. Junia ohjataan täällä edelleen samoin antiikin aikaisten menetelmin.

Asemalla oli hiljaista. Kunnes kuin tyhjästä sinne saapui täysi bussillinen saksalaisia eläkeläisturisteja aurinkolipat otsalla ja vyölaukut mahan alla roikkuen. Intiassa tottuu nopeasti siihen, että paikalliset usein kuvaavat meitä valkonaamoja. Mutta nyt olin jo nähtävyys harmaahapsisille saksalaisillekin, kun he räpsivät kuvia hennan peittämistä käsistäni.

Juna ei siis ollut ihan sitä mitä toivoimme. Vaunussa oli yksi paikallinen pariskunta ja parikymmentä länkkäriä. Intialainen pariskunta kovasti ihmetteli meikäläisen geelikynsiä, jotka herättivät paljon huomiota missä ikinä Intiassa matkasimmekaan. Intiassa kun ei tunneta henkilökohtaisen tilan käsitettä, aina joku oli käpälöimässä käsiä.

Kalterien välistä junan ikkunasta näkyi Rajasthanin karua maaseutua ja kukkuloita. Välillä sukellettiin tunneleihin ja välillä puksutettiin korkealla seisovia siltoja pitkin, jotka huolestuttavasti natisivat alla. Rohan roikkui innoissaan intialaiseen tyyliin avonaisesta oviaukosta kuolemaa uhmaten silloinkin, kun alla oli monen kymmenen metrin pudotus. Jossain vaiheessa juna hidasti ja kymmeniä apinoita hyppäsi ikkunoihin. Näillä apinoilla on epäilemättä diabetes, jos joka päivä turistit tunkevat niiden kädet yhtä täyteen suklaapatukoita kuin tänään.

Toki Intiasta löytyy hienompiakin junareittejä, ja jossain vaiheessa matka tuntui rehellisesti sanottuna yksitoikkoiselta. Silti, oli mukava hengittää raikasta ilmaa, mikä Intiassa ei ole ollenkaan itsestäänselvyys. Kohokohdaksi Jojawarista jäi kuitenkin visiitti pikkuruiseen intialaiseen kylään, jossa ihmiset ovat eläneet samalla tavalla jo satoja vuosia. Sieltä tunnelmia ensi kerralla!