Goa – Siellä missä pippuri kasvaa, osa 2

‘My friend! You like parasailing? Dolphin trip? You like hash? Opium? Cocaine? What you like?’

Muutaman (viiden? Kuuden? Kuka näitä päiviä enää laskee…) yön jälkeen Etelä-Goan Palolemissa otimme taksin kohti Goan ykkösturistirysää eli Calangutea. Jos meiltä kysytään, venäläisturistien ja huumekauppiaiden valtaama Calangute ei todellakaan ole sitä miellyttävintä Intiaa.

Goa ei ole aitoa Intiaa, vaan se on ihan oma maailmansa. Taksikuskin ajotyyli oli kuitenkin varsin intialainen, ja vaikka kolmatta kuukautta Intiassa jo mennään, hengitystä pidätellen meni reissu. Poliiseja oli joka mutkassa, ja kuski varoitti, että heillä on tapana rahastaa paikallisia sekä turisteja milloin mistäkin ‘rikoksesta’.

Pysähdyimme matkalla mausteplantaaseilla, ja olimme siis vihdoin siellä, missä se pippuri kasvaa. Siellä kasvoi myös mm. vanilja, kurkuma, chili, kaneli ja kardemumma. Nippelitietona jaettakoon, että tästä vaniljasta 50% menee lääketeollisuuteen, 20% jätskiteollisuuteen, ja loput, mihinkäs muualle kuin Coca-colalle. Kierroksen päätteeksi saatiin vielä feniryypyt eli paikallista cashewpähkinästä väännettyä viinaa.

Joulukuu on turistikautta Goalla, joten varman päälle olimme varanneet hotellin etukäteen. Netissä oli hieman käytetty värikynää hotskun mainostamisessa, ja loppupeleissä otimme hatkat kyseisestä luukusta. Kodittomilla matkalaisilla potkaisi taas onni, kun paikallinen heppu näki ahdinkomme, ja suositteli meille hotellia. Maggie’s -hotellin herttainen omistaja Simon tuli hakemaan meidät, ja saimme sopuhintaisen ja romanttisen vaaleanpunaisen huoneen parvekkeella ja uima-altaalla. Safkatkin olivat Maggie’sissa kohdillaan. Muuttolintu suosittelee, älä missaa korianterikanaa!

Seuraavana päivänä tätä tyttöä hemmoteltiin synttäreiden kunniaksi. Vuokrasimme skootterin ja ajoimme Anjunaan, jossa on joka keskiviikko isot markkinat. Kaikkea mahdollista myyvien kojujen labyrinttiin ei näkynyt loppua, ja shoppailin meidät konkurssiin cocktaili kädessä. Good times!

Calangute on kuuluisa yöelämästään, ja eksyimmepä sinnekin yksi ilta. Club Cubanaan maksoi noin 6 euroa sisään, all you can drink! Siellä ei ilmeisesti käy paljon suomalaisia, jos pulju on vielä pystyssä!

Auringossa kölliminen oli loman teema myös Calangutella. Calanguten rantsussa oli väkeä kuin pipoa ja enemmän venäläisiä kuin Imatran kylpylässä. Goa on pelkkää hiekkarantaa hiekkarannan perään, joten kruisailimme ympäriinsä yrittäen löytää omaa rauhallista rantaplänttiä. Sitä ei löytynyt. Hotellin omistaja suositteli, että ajelisimme pohjoiseen. Pohjois-Goa on 60-luvulta asti ollut sitä kuuluisaa huumehöyryisten hippien täydenkuunjuhlien aluetta. Nykyään täältä löytyy kuitenkin paljon muutakin.

Hurautimme taksilla Morjimin rannalle, josta otimme halvan bambumajan loppuajaksi. Vikat päivät Goalla menivät Morjimin äärettömän pitkällä rantsulla, joka oli suorastaan autio Goan mittakaavassa. Löhösin rantatuolissa kirjoja lukiessa, kun takaa kuului: ‘Yes, madam? Shiny disco balls?’ Katsoin olan yli ja todellakin, ukkeli myi erikoko­­­­­isia discopalloja. No mitä sitä nyt muutakaan lähtisi myymään rantsussa?

Only in Goa….