Matkalla Kotan kaupungista kohti Intian kultaista kolmiota pysähdyimme Ranthambhoren, tai Ranthamboren kansallispuistossa, joka on yksi Pohjois-Intian suurimmista. Ranthamboren kansallipuiston huhutaan olevan yksi Intian parhaista paikoista bongata tiikeri luonnossa, siispä lähdimme tiikerijahtiin.
Matka hoidettiin hienolla autolla ja Intiassa kun ollaan, omalla kuskilla. Kuskimme Mr. Bobby oli hauska mies. Mr. Bobby ei koskaan sanonut ei. Silloinkaan, kun kieltävä vastaus olisi ollut oikea vastaus, tai silloin, kun hän ei ymmärtänyt kysymystä.
130 kilometrin matka tiikeripuistoon kesti kolme tuntia kuoppaisilla teillä. Vastaan tuli hökkelikyliä, vuohi-, vesipuhveli- ja kamelilaumoja sekä rekkoja koristeltu kulkusin ja kaikin mahdollisin tilpehöörein. Olimme nyt siis Rajasthanin osavaltiossa, joka on suureksi osaksi aavikkoa ja pöly lentää.
Mr. Bobbyn tehdessä täpäriä ohituksia rekkojen välissä hikikarpalot nousivat otsalle, ja rekkojen hassut äänitorvien äänet alkoivat kuulostaa enemmänkin kuoleman kelloilta. Niille, jotka eivät suvainneet väistyä Mr.Bobbyn tieltä, hän huusi hinglishin kielisiä kirouksia perään, onhan hänellä sentään länsimaalaisia kyydissä!
Perille päästyä iski viimein, muutaman päivän viiveellä kuuluisa delhi belly kuumeella höystettynä. Iltapäivä ja yö meni kuumehouruissa. Aamukuudelta molemmat heikossa hapessa raahauduimme kuitenkin jeeppisafarille tiikeripuistoon. Lähellä olevan kaupungin kaduilla villisiat ja lehmät herkuttelivat suurten roskakasojen antimilla. Pari paikallista oli tien vieressä kyykkimässä aamutarpeillaan.
Jeeppisafarin ensimmäistä antia olivat villisiat ja lehmät, jotka herkuttelivat katujen vierustan suurten roskakasojen antimilla. Sen jälkeen bongasimme pari paikallista tien vieressä kyykkimässä aamutarpeillaan.
Itse puistossa näimme antilooppeja, peuroja, ison ruokaansa sulattelevan pythonin, liskoja ja riikinkukkoja. Pääasiassa kuitenkin ruohoa ja puita. Ainiin, kyllähän me tiikeriperhonen nähtiin. Aloin epäillä, onko siellä koskaan nähtykään tiikeriä. Näinköhän siellä edes tiedetään, miltä tiikeri näyttää.
Olen nimittäin aika saletti, että jättimäisestä ‘Visit Ranthambore Tiger Reserve’ kyltistä meitä pällistelevä kissaeläin oli lepardi eikä suinkaan tiikeri.
Muistan myös lukeneeni jostain, että jossakin Intian ‘tiikeripuistossa’ ei kyseisiä kissaeläimiä ole nähty kymmeneen vuoteen, vaikka turisteja sinne edelleen viedään ‘tiikerisafarille’…
Safarin jälkeen matka jatkui Jaipurin pinkkiin kaupunkiin!
Oletko sinä bongannut tiikereitä Intiassa?
Marokon sininen kaupunki Chefchaouen on lumoava näky. Siniseksi maalatut kadut luovat boheemiin vuoristokylään maagisen tunnelman. Entä tiesitkö, että Chefchaouenilla on…
Marokko on rikkaan kulttuurin, värikkäiden soukien ja ihmeellisen arkkitehtuurin maa. Vietimme Marokossa hiljattain kaksi kuukautta ja rakastuimme sen monipuolisuuteen. Tässä…
Hiljattain palasimme Australiaan 15 kuukauden matkalta. Niin paljon kuin rakastinkin jokaista matkan matkakohdetta, olin myös odottanut paluuta. Pysähtymistä, rauhoittumista ja…
Fulhadhoo on Malediivien kauneimpia paikallissaaria. Sen rantaa on usein kutsuttu paikallissaarten parhaaksi. Kaiken kukkuraksi täällä rannalla loikkii vielä toistaiseksi enemmän…
Matkustaminen on yksi elämän parhaita kouluja. Yli vuoden kestävä matka on melkein kuin intensiivikurssi omaan itseen ja elämään. Mitä diginomadina…
Malediiveilla on perinteisesti ollut maine kalliina luksuskohteena. Paikallisten saarilla matkustaakseen ei kuitenkaan tarvitse uida rahassa, vaan nykyään Malediiveilla voi lomailla…