World’s End: Maailman laidalla Sri Lankan Hill Countryssa

Sri Lankan rannikolta matka jatkui kohti Sri Lankan rehevää keskusta. Tämä Sri Lankan Hill Country koostuu teeplantaasien peittämistä kukkuloista, vuorista ja mahtavista maisemista vesiputouksineen. Korkealla kun ollaan, täällä saattaa tarvita päivälläkin pitkähihaista, ja illalla voi käpertyä takkatulen ääreen. Tämä ei siis ole sitä Sri Lankaa, mikä tyypillisellä turistilla tulee ensimmäisenä mieleen. Sri Lankan palmurannat ovat toki upeita, mutta liian moni missaa Hill Countryn vihreän luonnon ja rauhan. Sri Lankan matkaan kannattaa ehdottomasti sisällyttää patikointia sen kauniissa vuoristomaisemissa. Täältä löytyy myös, usko tai älä, World’s End eli maailman laita!

Meidän kohteemme oli Haputalen pikkukylä keskellä teepuskien peittämiä vuoria. Matkan piti kestää pari tuntia, mutta pojat ajoivat harhaan mutkaisilla teillä, ja eksyimme vahingossa kuuden tunnin maisemareitille.

Löysimme yöksi vuorenhuipulta mökin, jonka kuistilta avautuivat hulppeat näkymät alas laaksoon. Huoneen katossa koreili linnunpesä. Vuorilla oli aika vilpakkaa yöllä lämpötilan pudotessa vain 12 asteeseen.

Ravintolan menu ei taas miellyttänyt meitä. Valitettavan usein Sri Lankassa turisteille yritetään tarjota kehnoja länsimaalaisruokia. Kysyimme onnistuisiko srilankalaisten curryjen vääntäminen. Omistaja pudisteli ensin päätään, mutta suostui lopulta, jos jaksamme odottaa muutaman tunnin. Mikäs siinä odotellessa, kun opas ja kuski, Chami ja Anura liittyivät seuraamme kuistille parin arrack-pullon (kookosviinaa) kera.

Pojille maistui, ja he lopulta joivat meidänkin arrackimme. Tämä oli Chamin ja Anuran, jotka ovat bestiksiä, ensimmäinen turistikierros. He olivat onnessaan siitä, että kohdalle sattui rento pariskunta, ja kutsu kävikin jo takaisin Hikkikseen kierroksen päätteeksi.

Kovasti pojat uhosivat, että arrackista ei tule darraa, mutta oli kyllä hieman kalpeita naamoja aamukuudelta kun lähdimme suuntaamaan kohti World’s Endiä eli maailmanlaitaa.

World’s Endin about kilsan korkuiselta pystysuoralta jyrkänteeltä kuikuillessa ei päivisin näy kuin sankka sumupeite, jolloin tyhmempi voi helposti kuvitella maailman loppuvan siihen. World’s End sijaitsee Horton Plainsin kansallispuistossa, jonne maksoimme taas ryöstöhinnan sisään.

Jyrkänteelle vei noin kymmenen kilsan lenkki pitkin tasankoja, joilla asustelee myös lepardeja. Kun saavuimme jyrkänteelle, sumu ei ollut vielä ehtinyt peittää koko laaksoa. Maailmanlopun sijaan alla avautuivat huikeat maisemat!

Mukava reippailu aamuauringossa, vauhtikin pysyi kiitettävänä, kun kuvitteli lepardin vaanivan joka puskassa.

Yöksi ajettiin Nuwara Eliyan kylään, Sri Lankan korkeimpaan kaupunkiin. Seuraavana yönä, uudenvuoden kunniaksi, olisi aika valloittaa yksi Sri Lankan korkeimmista vuorista, Adam’s Peak, mikä muodostuikin ehkä koko Sri Lankan reissun kohokohdaksi! Palataan siihen pian…