Adam’s Peak – tie tähtiin

Adam’s Peak on yksi Sri Lankan korkeimmista vuorista keskellä Sri Lankan vehreää Hill Countrya. Mikä tästä vuoresta tekee erityisen on siihen liitetyt uskomukset. Adam’s Peak on pyhiinvaelluskohde niin kristityille, muslimeille, buddhalaisille kuin hinduillekin.

Adam’s Peakin vuori (Sri Pada) on saanut nimensä huipulla sijaitsevan, kivimöhkälettä koristavan, jalanjälkeä muistuttavan jäljen mukaan. Kristityt ja muslimit uskovat sen kuuluvan Aatamille, joka laskeutui taivaasta, hindut Shivalle, ja buddhalaiset Buddhalle. Tähän liittyy legenda siitä, että Sri Lanka olisi Raamatussa mainittu Edenin puutarha. Siitä en tiedä, mutta Hill Countryn kukoistavia maisemia katsellessa legendan synty on helppo ymmärtää.

Tarkoituksenamme oli aloittaa uusi vuosi valloittamalla 2243 metriä korkea Adam’s Peak, ja ottaa vuoren huipulta vastaan vuoden ensimmäinen auringonnousu.

Adam’s Peak – Pyhän jalanjäljen vuori

Siispä uudenvuodenaaton aamuna lähdimme kruisailemaan kohti Sri Lankan neljänneksi korkeinta vuorta, yhtä maailman suosituimmista pyhiinvaelluskohteista, Adam’s Peakia, eli pyhän jalanjäljen vuorta. Lähin juna-asema sijaitsee Hattonissa, mutta yöpyä kannattaa Dalhousien kylässä, joka toimii porttina Adam’s Peakille.

Dalhousien kaupungissa Adam’s Peakin juurella oli täydet uudenvuoden karnevaalit jo käynnissä. Me päätimme skipata juhlallisuudet, ja vetäytyä lepimään tulevaa koitosta varten. Rappusia olisi edessä jopa 5000-6000, joten Adam’s Peak on ihan kohtalainen koitos.

Meillä oli siis uudenvuodenaattona päät tyynyssä iltakasilta, ennenkuulumatonta!

Srilankalainen oppaamme sen sijaan riipaisi jurrit, ja meinasi kiivetä vuoren parin kookosviinapullon voimalla, ilman yöunia, pari juopotteluiltaa jo alla. Ihailtavaa itsevarmuutta.

Kun meikäläiset painuivat pehkuihin, oveen kolkutettiin. Pojat kysyivät nöyrästi, saisivatko vetäistä huiviin myös meidän arrackit. Pudistelin päätäni, että nyt ei kyllä hyvä heilu, mutta jalomielinen Rohan myöntyi. Seuraavana päivänä havaittiin, että myös punkkupullo oli viety.

Aamukahdelta herätessämme koitokseen meitä odotti ulkona hihittelevä ja hoiperteleva opas, jonka henki löyhkäsi ja puhe sammalsi. Sanomattakin lienee selvää, että oppaan reissu loppui lyhyeen. Muutaman kymmenen kompuroimalla kavutun rappusen jälkeen hihitys vaihtui huohotukseen. Opas käski meitä menemään edellä, hän kyllä tulee perässä… Oli kuitenkin kääntynyt takaisin. Ehkä ihan viisaasti tehty.

Yön pimeydessä vuoresta ei näkynyt muuta kuin polkua reunustavat valot, jotka muuttuivat korkeuksissa taivaalla loistaviksi tähdiksi, jolloin vuori näytti kohoavan loputtomiin. Ilman opasta vuoren kiipeämiseen liittyvät rituaalit ja seremoniat menivät meiltä hiukan ohi, mutta kokemus oli silti ikimuistoinen ja varmasti yksi koko reissun kohokohdista.

Pyhiinvaelluskausi oli kuumimmillaan, ja ihmisiä vaelsi hitaasti ylöspäin kuin muurahaisia. Jossain vaiheessa ihmisvirta pysähtyi meidän kärsimättömästi yrittäessämme tunkea läpi. Jonkun pyhiinvaellusmatka oli päättynyt polunvarteen. Vanha mies makasi silmät selällään kuolleena rappusilla vaimoparan itkiessä hysteerisenä vieressä.

Auringonnousu Adam’s Peakin huipulla

Huipulla tuulee, ja viimeinen kilometri noustiin hurjassa tuulessa ylös pelottavan jyrkkiä rappusia. Korkeanpaikankammoista huippasi. Kun pääsimme perille, tajusimme, että olimme reilusti yli tunnin etuajassa. Tuulensuojaa ei juuri ollut, ja käperryimme hampaat kalisten, toisiimme tarraten huipulla seisovan temppelin juurelle odottamaan auringonnousua.

Sadat ihmiset kerääntyivät vastaanottamaan uudenvuoden ensimmäisen auringonnousun, ja huipulla oli suorastaan tungosta. Nouseva aurinko muodosti täydellisen kolmion muotoisen varjon pilvien päälle (yllä). Rummut ja gongit soivat, ja jengi rukoili, kukin tyylillään.

Pyhä ja hengellinen tunnelma oli aistittavissa, oli uskontosi sitten mikä tahansa tai ei mikään.

Alastulomatka meni nopeammin kuin ylös, mutta polvet ja pohkeet tutisten. Hotellilla odotteli kaksi hiljaista poikaa verestävin silmin, yleensä kookosöljyllä viimeisen päälle sliipatut tukat töhnäisessä takussa.

Adam’s Peakille nousu oli helposti koko tähänastisen elämäni ikimuistoisin uusivuosi ja auringonnousu. Tuntuu siltä, että taidamme skipata perinteiset uudenvuoden juhlinnat toistekin.

Kenelle?

Sri Lankan Adam’s Peakin kiipeäminen vaatii kohtalaisen hyvää fyysistä kuntoa, sillä rappusia on 5500. Nousu on rankka ja alastulo pistää polvet koville. Ylös kiipeäminen kestää 2-4 tuntia riippuen vauhdista ja väkimääristä. Me aloitimme nousun aamukahdelta.

Paras aika matkustaa

Paras aika kiivetä Adam’s Peak on tammi-toukokuun välillä. Yritä välttää päiviä täysikuun ympärillä, viikonloppuja ja loma-aikoja, sillä Adam’s Peak on suosittu sekä turistien että paikallisten keskuudessa ja voi olla todella ruuhkainen.