Elät unelmaa! Kuulen aina joskus. Eilen sain viestin eräältä seuraajalta, joka olisi kuulemma onnellinen, jos voisi elää edes viikon minun elämääni. Tällaisia kommentteja mietin eilen hiukan huvittuneena, kun makasin sairaana sängyssä pimeässä ilmastoimattomassa huoneessa hikoillen. Mahtaisi se viikko olla pettymys.
Mutta tunne on tuttu minullekin, sillä kukapa ei silloin tällöin sosiaalista mediaa seuratessa toivoisi voivansa vaihtaa jonkun kanssa elämää.
Toivon, ettei kukaan ota tätä jeesusteluna, sillä itsellänikin on vielä paljon työstämistä näiden juttujen kanssa.
Sosiaalinen media voi olla petollinen ja pinnallinen. Kaikki sen (toivottavasti) tietävät, mutta muistutus on aina paikallaan.
Kuvia selatessa on joskus vaikea olla vertaamatta itseään muihin ja tuntematta kateuden pistosta. Olisipa minullakin tuollainen pankkitili /kuvaustaito /vaatekaappi /vartalo /kuontalo /koti /parisuhde /työ /tms. Tämä riittämättömyyden tunne iskee etenkin silloin, kun on itsellä huono päivä.
Näinä hetkinä muistutan itseäni, ettei sosiaalinen media ole todellista elämää, eikä kenenkään elämä ole pelkkää kohokohtaa. Se, mitä näet sosiaalisessa mediassa on yleensä pikkuruinen osa ihmisen elämää, etkä voi tietää, mitä ihminen sen ulkopuolella yksityiselämässään käy läpi. Sosiaalisen median tuotoksiin vertaamalla siis vertaa itseään todellisuuteen, jota ei ole olemassa.
Jos käyttää energiansa vain vertailuun, ei voi olla kovin onnellinen ihminen. Sillä aina tulee olemaan niitä ketä ja kenen seikkailuja kadehtia.
Vertailu on inhimillistä, mutta sen sijaan että antaisi kateuden katkeroittaa, sitä voi käyttää muutosvoimana kohti unelmia. Jos se unelma siis on sitä mitä sisimmässäsi haluat, sitäkin on syytä pohtia. Vertailu negatiivisessa mielessä on elämän tuhlausta eikä sillä saavuta mitään. Elämä ei ole kilpailua, ja se mitä muilla on ei ole itseltä pois millään tavalla.
Tämä ei ole jokapäiväinen toimistomme.
Siinä mielessä elän unelmaa, että nomadielämä oli haaveemme ja nyt siitä on tullut totta. Elän yhtä unelmistani, ja olen todella kiitollinen siitä mahdollisuudesta.
En haluakaan valittaa vaan muistuttaa, ettei meidänkään elämämme ole pelkkää kukkakylpyä ja shamppanjaa.
Nomadielämähaaveen saavuttaminen on nimittäin myös avannut silmät vielä entistä enemmän sille, että oikeasti kenenkään elämä ei ole pelkkää unelmaa.
Kuulen usein kommentteja kuten “te vaan reissaatte” tai “aina te olette lomalla”. Kunpa näin olisikin. Kunpa elämä olisikin vain sateenvarjodrinkkejä uima-altaalla, vuorten valloitusta sateenkaaren alla, macaron-leivoksia Eiffel-tornin juurella ja koiranpentujen halailua palmupuun katveessa.
Matkustaminen ja loma ovat kaksi aivan eri asiaa. Diginomadielämä on arkea ulkomailla, se ei ole täyspäiväistä matkustamista. Ainakaan useimpien kohdalla. Meidän kohdallamme se on usein kymmentuntisia työpäiviä kuutena päivänä viikossa. Valtaosan ajasta istumme halvassa hotellihuoneessa epäergonomisen työpöydän ääressä.
Nomadielämä on elämäntapavalinta ja niin kuin kaikkiin valintoihin, siihen liittyy paljon vaihtokauppaa ja luopumista. Se voi olla esimerkiksi yllättävän yksinäistä, ja rutiinien, treenien ja terveellisen ruokavalion ylläpito voi olla haastavaa. Mutta niistä kääntöpuolista lisää joskus toiste.
Ehkä meidän pitäisi jakaa enemmän sisältöä myös siitä tavallisesta arjesta, etteivät ihmiset saa väärää kuvaa. Reissuaddiktina kirjoitan mieluiten matkajuttuja, ja arjen keskellä en usein jaksa ottaa kuvia ja somettaa. Varsinkaan kun arki ei itseäni samalla tavalla inspiroi kuin vaikka auringonnousun todistaminen Baganin temppelin katolta. Hämmästyttääkin, miten omasta näkökulmasta katsottuna tylsä arki voikin joskus kiinnostaa ihmisiä enemmän kuin matkajutut. Lupaan kuitenkin tästä lähtien myös avata arkeani enemmän!
Jokaisella on omat ongelmansa. Meidän molempien elämää varjostavat tällä hetkellä terveysongelmat. Hiljattain tilanne on pahentunut ja uhkaa koko reissuelämän jatkoa. Sen enempää en niistä tässä vaiheessa avaudu, ehkä joskus. En tästä hirveästi huutele, koska jokapäiväisessä elämässänikään en siinä vello, vaan keskityn mieluummin positiiviseen. Teen minkä sairaudeltani pystyn ja tunnen itseni silti melko onnelliseksi.
Se onnellisuus ei kumpua tropiikin lämmöstä niin mukavaa kuin se onkin.
Onnellisuus ei kumpua edes ikimuistoisista elämyksistä tai edes niiden unelmien saavuttamisesta.
Unelmia on hyvä olla, isoja ja pieniä, ne voivat ajaa eteenpäin elämässä. Mutta niiden ei tulisi estää nauttimasta elämästä tässä hetkessä. Ja vaikka maailman näkeminen rikastuttaa ja auttaa elämään hetkessä, todellinen onnellisuus ei tule ulkopuolelta vaan ihmisestä itsestään, niin klisee kuin se onkin.
Positiivisuudesta, arjen pienistä iloista, tyytyväisyydestä siihen, mitä on. Siitä, kun ymmärtää hetken kauneuden. Kahvikupillisesta aurinkoisena aamuna, yhteisestä ajasta rakkaiden kanssa, luonnossa samoilemisesta. Sen oivaltamisesta, että vaikka minulla ei ole kaikkea, minulla on silti paljon. Vaikka kumppanin kanssa olisi riitaa, duuni tympii, laskupino kasvaa ja peilissäkin näkee vyötärölle kasvaneen vararenkaan, voi silti tuntea esimerkiksi olevansa hyvä ihminen ja muistaa, että elämässä on silti syitä olla kiitollinen. Onnellisuus tulee usein näkymättömistä asioista, joita ei sosiaalisessa mediassa näy; kiitollisuudesta, anteliaisuudesta ja myötätunnosta. Ei siitä, että jahtaa aina jotain katoavaa.
Peace & Love,
Muuttolinnun löytää Fabon lisäksi myös Instasta nimimerkillä ms.coco.nut ja Twitteristä ja Snäpistä nimimerkillä ankkis1 . Blogia voit seurata myös Blogit.fi :ssä, Blogipolussa ja Bloglovinissa.
Marokon sininen kaupunki Chefchaouen on lumoava näky. Siniseksi maalatut kadut luovat boheemiin vuoristokylään maagisen tunnelman. Entä tiesitkö, että Chefchaouenilla on…
Marokko on rikkaan kulttuurin, värikkäiden soukien ja ihmeellisen arkkitehtuurin maa. Vietimme Marokossa hiljattain kaksi kuukautta ja rakastuimme sen monipuolisuuteen. Tässä…
Hiljattain palasimme Australiaan 15 kuukauden matkalta. Niin paljon kuin rakastinkin jokaista matkan matkakohdetta, olin myös odottanut paluuta. Pysähtymistä, rauhoittumista ja…
Fulhadhoo on Malediivien kauneimpia paikallissaaria. Sen rantaa on usein kutsuttu paikallissaarten parhaaksi. Kaiken kukkuraksi täällä rannalla loikkii vielä toistaiseksi enemmän…
Matkustaminen on yksi elämän parhaita kouluja. Yli vuoden kestävä matka on melkein kuin intensiivikurssi omaan itseen ja elämään. Mitä diginomadina…
Malediiveilla on perinteisesti ollut maine kalliina luksuskohteena. Paikallisten saarilla matkustaakseen ei kuitenkaan tarvitse uida rahassa, vaan nykyään Malediiveilla voi lomailla…
View Comments
Tähän ei voi muuta sanoa kuin että amen. Se on juuri näin kuin sen kirjoitit, toisen elämää ei kannata kadehtia - paitsi jos juuri se on se voima, jolla saa itsensä tekemään töitä omien unelmiensa eteen. Niistä henkilökohtaisemmista ja arkisemmista jutuista on munkin mielestä kiva kuulla ja lukea silloin tällöin, siten että ne tuovat syvyyttä niihin matkajuttuihin, mutta matkablogi saa mun mielestä olla kuitenkin rehellisesti matkablogi eikä sen tarvikaan olla lifestyle-avautumis-osastoa jos ei niin halua.
Vaikka nämä tässäkin postauksessa käsitellyt asiat jotenkin järjellisesti tietää, on kuitenkin aina hyvä välillä saada muistutus siitä, että some on vain yksi (yleensä melko tarkkaan harkittu) osa toisen ihmisen oikeasta elämästä. Olen pitkään miettinyt pitäisikö laittaa someen ja blogiinkin niitä kuvia/videoita, jossa olen onnistunut vahingossa räpsimään kuvia linssisuojus päällä tai vähemmän suunniteltuja kuvia. Toisaalta tulee mieleen, että haluaako kukaan katsoa mitään "ihan kivoja" räpsäisyjä. Itse pidän kateutta jolloin tasolla myös positiivisena tunteena, joka mahdollisesti ajaa tavoittelemaan myös omia unelmiaan ja pitää liikkeessä, sekä laittaa punnitsemaan omia valintojaan.
Arvostan sitä, että ihmiset uskaltavat nykyään julkisestikin puhua yhä enemmän itselle vaikeista asioista, sillä samalla niistä tulee entistä hyväksyttävämpiä ja voi todeta, ettei painikaan asioiden kanssa niin yksin kuin luuli.
Toivon teille hyvää terveyttä reissuun. Jos tulee flunssia/vatsatauteja niin kannattaa kokeilla inkivääriä, se on auttanut minua. Sain reissussa flunssan ja sen jälkeen allergian nyt. Kannattaa joskus jakaa myös niitä huonoja puolia matkoilta, joskus lomat saattavat näyttää etenkin vieraiden silmiin liian täydellisiltä. Minullekin on oltu joskus kateellisia matkoista, mutta aurinkoisista kuvista ei välity esim. se kun sairastuu tai kun raahaa painavia matkatavaroita sateessa, tai kaikki aikataulujen muutokset, myöhästymiset, hotellihuijaukset sun muut. Nyt harmina on ollut myös se että mm. junat keski-Euroopasa maksavat jo lentolippujen verran, joten olen kulkenut vain busseilla
Todella loistava kirjoitus tärkeästä aiheesta, kiitos paljon! Some on varmasti lisännyt paljon vertailua ja kateutta tai ainakin antanut niille uusia mahdollisuuksia, mutta kyllähän molempia on aina ollut myös somen ulkopuolella. Olen pyrkinyt ottamaan someen sellaisen suhtautumisen, että käytän sitä lähinnä inspiraation lähteenä, josta etsin yksittäisiä ideoita matkakohteista, palveluista ja tuotteista. Käytän paljon instan hashtageja apuna ja niiden kautta sama asia tai paikka voi näyttäytyä hyvin eri tavalla riippuen kuvakulmasta, valotuksesta, muokkauksesta ja vaikka mistä. Myös before ja after -kuvat ovat auttaneet ymmärtämään, miltä joku asia on näyttänyt ennen muokkausta. Pyrin seuraamaan niin ammattimaisia blogeja, joissa on upeita kuvia ja huoliteltu ulkoasu kuin harrastajablogeja, jotka antavat hyvin vastapainoa ammattiblogeille. Tosin esimerkiksi kuvat voivat toimia myös toisinpäin ja huolimattomasti otettu pimeä räpsäisy voi antaa kohteesta paljon todellisuutta huonomman kuvan. :) Ja kuten kirjoititkin, onnellisuus todellakin muodostuu pienistä asioista, omasta olosta ja päänsisäisestä maailmasta ja ajatuksista. Upea matka tai nähtävyys voi tehdä hetkellisesti onnelliseksi, mutta ainakin itselleni on paljon tärkeämpää pidempiaikainen hyvä olo, johon vaikuttavat niinkin yksinkertaiset asiat kuin ruoka, liikunta ja hyvät yöunet. :)
Hyvä kirjoitus tämä :) Realiteeteistä muistuttaminen on tosiaan aina välillä paikallaan, kaikilla meillä on ne omat säröt ja rosoisuudet elämässä, vaikka se hetkittäin ulospäin näyttäisikin aivan mahtavalta. En kyllä yhtään ihmettele jos sun lukijat hieman kadehtii sua, tämä blogi ja sun insta kyllä ruokkii varmasti ihailun tunteita. Ikävää kuulla, että teillä haasteita terveysasioiden kanssa, mutta samalla mun mielestä on rohkeaa tuoda esiin näitä omia haasteita vaikka ne tosi henkilökohtaisilta tuntuukin. Inhimillisyys koskettaa aina. Itekin välillä miettii, miten oman elämän varjopuolia uskaltaisi tuoda vaikka blogissa esiin vai tarviiko kuitenkaan? Vaikeita juttuja. Tutulta kuulosti tuo, että pääsääntöisesti halvoissa hotellihuoneissa konetta näpytellen menee päivät, sitä tavallista arkea elellen. Tästä on kyllä pääsääntöisesti glamourit kaukana. Hyvältä tämä silti tuntuu, ei minkäänlaista halua muuttaa muuksi. Voimia ja iloa teille nomadiarkeen :)
"Matkustaminen ja loma ovat kaksi aivan eri asiaa." - Niin totta! Tämä on tosiaan tullut (viimeistään) parin viime vuoden aikana todettua. Vaikka tietysti se että pääsee matkustelemaan töiden parissa upeissa paikoissa on jo itsessään upea juttu, olipa siinä ohessa lomaa tai ei :) Ikävä kuulla teidän terveysongelmissa - toivottavasti ne ratkeavat pian!
Paljon tsemppiä ja terveyttä sinne! Se on ihan totta, että sitä äkkiä unohtaa ne matkailun nurjat puolet kun katselee ihania kuvia. Varsinkin näitä teidän kun paikka vaihtuu paratiisista toiseen ;) Kukapa sitä haluaisi julkaista kuvia epämiellyttävistä tilanteista. Matkailu kyllä väsyttää eikä kaikki voi tietenkään aina mennä putkeen, joten samaistun kertomaasi. Ja teillä varmaan vielä enempi kun olette koko ajan tien päällä. Mutta varmaan muutaman vuoden jälkeen kaiholla muistelet tätä aikaa ja upeita kokemuksia. Toivon niitä teille paljon lisää arjen keskelle!
Hienoja realistisia ajatuksia ja mietteitä elämästä. Tuo somen illuusio on kyllä ärsyttäväkin juttu, mutta toisaalta nykypäivänä ihmisten luulisi jo ymmärtävän sen realiteetin, että some on juurikin sitä ulkokuoren kiillottamista ja positiivisten asioiden buustaamista. Ja toisaalta, kukapa niitä huonoja kuvia tai huonoja hetkiä niin kamalasti jaksaa jaella, saati katsella. Ja miksi edes pitäisi? En keksi. Tsemppiä terveysasioiden kanssa ponnisteluun ja jaksamista! Toivottavasti pystytte jatkamaan teidän unelmien tiellä vielä pitkään!
Tätä juttua lukiessa oli koko ajan sellainen olo, että juuri näin mäkin nämä asiat koen! Tosi hyvin kirjoitettu. Usein somemaailmassa muiden elämä näyttäytyy tosi kiiltokuvamaisena ja oma elämä tuntuu kauhean haastavalta arjen ongelmineen. Onhan sellaiset ihmiset tosi symppiksen oloisia, jotka jakaa myös ne ei-niin-kivat- jutut, niihin on helppo samaistua. En silti itse tykkää jakaa omia vaikeuksia somessa, koska koen ne niin henkilökohtaisiksi.. Joten varmaan se omakin elämä somen perusteella näyttäytyy pelkästään positiivisena ja on siinä mielessä valheellistakin. Tosi ristiriitaista! Ehkä pitäis löytää joku kultainen keskitie, koska puhumalla vaikeuksista avoimesti voisi saada myös vertaistukea. Tosi ikävä kuulla sun terveyshuolista! Painin terveyshuolien kanssa itsekin pitkään viime vuonna ja tiedän miten raastavia ne voivat olla! Tsemppiä kovasti!
Tätähän ei voi kuin kompata!
Juuri vähän aikaa sitten avauduin samasta asiasta, en tosin blogin puolella mutta muualla somessa.
Itsekin yritän aina keskittyä positiiviseen enkä näkisikään mitään järkeä täyttää somea valituksella ja negatiivisilla jutuilla, kuka niitä jaksais edes lukea... mutta ei se tarkoita että elämä olisi vain sitä ruusuilla tanssimista.
Tuntuu että ihmiset unohtaa juuri tuon että se mikä näkyy somessa ei ole koko totuus.
Kateus on asia joka mua säännöllisesti kiukuttaa, erityisesti kun ollaan avoimen kateellisia jopa niin paljon, että toivotaan toiselle pahaa. Mitä se on itseltä pois, jos joku toinen toteuttaa itseään ja pyrkii toteuttamaan unelmiaan.
Arg.
Kiitos kun puit mun ajatukset sanoiksi!