Viime marraskuussa teimme unelmastamme totta, irtisanoimme asuntomme ja lähdimme maailmalle määräämättömäksi ajaksi. On ollut mahtavaa pystyä työskentelemään mistä päin maailmaa tahansa, mistä kunnon nettiyhteys löytyy. Olemme asuneet palmusaarella ja pilvenpiirtäjässä ja vaihtaneet maisemaa sitten kun on alkanut kyllästyttää.
Silti, se diginomadielämän hohto on todellakin kaikonnut.
En enää ihmettele, miksi suurimmalle osalle nomadielämä on vain väliaikaista. Nomadielämä vie veronsa eikä tule ilman kompromisseja. Olemme vielä nomadielämän alkutaipaleella, ja monet tässä listatuista haasteista liittyvät siihen, kuinka totutella uuteen elämään ja kuinka löytää tasapaino loman ja työn välillä. Olemme myös tehneet virheitä. Tahtia täytyy hidastaa, tai palamme loppuun.
Tätä lukiessa kannattaa muistaa, että nomadeita on joka lähtöön. Diginomadielämän haasteet riippuvat paljon ihmistyypistä ja töiden luonteesta, ja niihin voi valinnoilla vaikuttaa paljon.
Luvassa nyt varsinaisia ensimmäisen maailman ongelmia! Tämä valitusvirsi kuulostaa omaankin korvaan aika naurettavalta. Mutta koska monet mielessään diginomadielämää ihannoivat, haluan muistuttaa, että siinä on myös kääntöpuolensa, niin kuin kaikilla valinnoilla. (Inhoan muuten diginomadi -sanaa, mutta paremman puutteessa.)
1. Diginomadielämä ei ole lomailua. Se vaatii asennemuutosta ja itsekuria. Sitä saattaa ikkunasta nähdä, kun muut pulikoivat altaalla drinksuja imeskellen samalla kun itse painii stressaavien työasioiden kanssa. Nähtävyyksiä jää näkemättä, kun työpäivän jälkeen on usein liian puhki. Diginomadielämä muistuttaa enemmän ulkomailla asumista, ja siihen liittyy myös ajoittaiset kulttuuristressin tuntemukset. Toisin sanoen silloin tällöin paikalliset tavat ottavat pattiin huomattavasti helpommin kuin lomamatkalla.
2. Terveellisen elämäntavan ylläpito on haasteellista. Kun paikka vaihtuu usein, rutiineista on vaikea pitää kiinni. Auringonlaskussa tekisi mieli sundowneria, mutta niitäkään ei voi vetää joka päivä. Liikunta ja terveellinen ravinto on pantava etusijalle, ja se vaatii enemmän panostusta kuin kotona. Joka paikassa on aloitettava alusta, mietittävä liikuntamahdollisuudet ja terveelliset ruokapaikat. Meiltä on esimerkiksi viime aikoina puuttunut oma keittiö, mikä aina hiukan vaikeuttaa terveellistä elämää. Tästä aiheesta aion kirjoittaa vielä enemmän.
3. Mukavuuksista joutuu tinkimään. Hotelliasumisessa on paljon positiivista, mutta silti ei sitä loputtomiin jaksa. Työpöytää löytyy harvoin molemmille. Nolottaa melkein mainita, mutta sängyt ja tyynyt ovat usein Kaakkois-Aasiassa liian kovia. Eihän sellaista niin lyhyellä lomalla mieti, mutta yöunien kärsiminen useamman viikon jälkeen alkaa rassaamaan.
Meidän koti Phu Quocissa.
4. Diginomadin elämä voi olla todella yksinäistä. Ennen matkan aloittamista en tullut tätä niin ajatelleeksi. Viihdyn omissa oloissani enkä uskonut, että yksinäisyydestä voisi tulla ongelma. Olen ulkomailla asuessa myös tottunut siihen, että perhe on kaukana ja missaa paljon tärkeitä tapahtumia.
Mutta nyt olen todella alkanut kaivata kaveriseuraa ja pitkiä lounaita juoruilun merkeissä. Väliaikaiset tuttavuudet eivät mitenkään korvaa tuttua kaveripiiriä.
Yksinäisyyteen liittyy kai sekin, kun ystävät ja perhe eivät ymmärrä, että mitä hittoa oikein puuhaat siellä Kaukoidässä. Nomadielämä kasvattaa kuilua väliin ihmisten kanssa, jotka eivät pysty samaistumaan kokemuksiisi tai jopa kantavat kaunaa, kun ovat itse tehneet eri valintoja elämässä.
5. Joskus koti-ikävä iskee. Kun oikein väsyttää, kaipaan omaa kotisohvaa ja kunnon Netflix-putkea. Voimmehan me täälläkin ottaa rennosti ja pistää leffan pyörimään, mutta ei se vaan ole sama kuin omaan tuttuun kotipesään käpertyminen.
6. Diginomadielämä voi olla pitemmän päälle hemmetin väsyttävää. Tämä etenkin, jos paikkaa vaihtaa liian usein. Toisaalta viisumi yleensä rajoittaa pitempää oleskelua samassa paikassa. Työn ja uuteen kohteeseen tutustumisen yhdistäminen voi nopeasti viedä mehut ihmisestä. Varsinkin meistä, kun samalla kamppailemme jatkuvien sairastelujen kanssa. Aikaa uppoaa tuhottomasti tulevien suunnitelmien ja majoitusten etsimiseen ja jatkuva matkustaminen uuvuttaa.
7. Parisuhde joutuu koetukselle. Kirjoitin aikaisemmin Pariskuntamatkailun todellisuus -jutussani, kuinka meillä yhdessä reissaaminen sujuu oikein mukavasti. No, tilanne on erilainen nyt, kun ei olla lomalla. Olemme yhdessä pienessä tilassa 24/7 ja siihen kun lisätään työstressi ja matkastressi, niin yhteenotoilta ei ole vältytty. Tästäkin aion kirjoittaa vielä lisää! Yritämme kuitenkin pitää mielessä, kuinka onnekkaita olemmekaan, kun voimme tätä yhdessä tehdä.
8. Elämä on jatkuvaa purkamista ja pakkaamista. Matkalaukkuelämä on pitemmän päälle rasittavaa. Kaiken omaisuuden myös pitää mahtua matkalaukkuun. Tosin tämä on kyllä enemmän positiivinen asia kuin negatiivinen. Yllättävän vähällä sitä on oppinut pärjäämään, 20 kilon matkalaukussakin on paljon ylimääräistä, mitä ei ole tullut edes käytettyä.
9. Tuottavuus saattaa kärsiä. Kun samalla yrittää setviä kattoa pään päälle seuraavalle viikolle ja tekisi mieli tutustua uuteen ympyröihin, keskittymiskyky töissä kärsii ja tuottavuus laskee. Tämänkin kyllä saisi korjattua, kunhan vain hidastaisimme tahtia.
10. Matkustamiseen turtuu. Siitä tulee rutiinia. Lähtemisen kutkuttava jännitys puuttuu. Maisemien loittominen lentokoneen ikkunasta ei enää tuo vapauden tunnetta. Matkojen suunnittelu ei ole enää hauskaa vaan ylimääräinen stressaava askare. Pelottaa, etten osaa enää arvostaa, kuinka ihanaa onkaan painaa varpaat lämpimään hiekkaan, lillua lämpimässä meressä tai nauttia tropiikin lämpimistä öistä. Ikävöin sitä tunnetta, kun matkustaessa kaikki on uutta ja ihmeellistä. En halua pitää kaikkea kokemaamme itsestäänselvyytenä.
Nämä ovat kuitenkin kaikki naurettavia pikkujuttuja sen rinnalla, mitä diginomadielämä on antanut. Niitä onnenhetkiä on paljon enemmän kuin näitä ajoittaisia pieniä turhautumisen hetkiä. Tehdään nyt selväksi, että olen todella kiitollinen siitä, että meillä on ollut tähän mahdollisuus! Välillä pahimman matkaväsymyksen ja nälkäkiukun iskiessä itseään vain täytyy nipistää ja muistuttaa siitä.
Rakastamme elämäämme juuri nyt, mutta samalla meille on valjennut, että emme me kyllä tätä loppuelämäämme jaksa. Kun yksi unelma toteutuu, uusia on tullut tilalle. Kuuluu kai osittain ihmisluontoon kaivata sitä, mitä ei sillä hetkellä ole. Hassua kyllä, nyt unelmoin siitä mitä jätimme taaksemme, pesän perustamisesta, sisustamisesta, lemmikeistä ja ystäväpiiristä.
Mutta vasta sitten, kun olen saanut tarpeekseni vaeltamisesta. Päätöspäivää sille ei vielä ole näkyvissä.
Lue myös: Unelmista, kateudesta ja onnellisuudesta
Muuttolinnun löytää Fabon lisäksi myös Instasta nimimerkillä ms.coco.nut ja Twitteristä ja Snäpistä nimimerkillä ankkis1 . Blogia voit seurata myös Blogit.fi :ssä, Blogipolussa ja Bloglovinissa.
Marokon sininen kaupunki Chefchaouen on lumoava näky. Siniseksi maalatut kadut luovat boheemiin vuoristokylään maagisen tunnelman. Entä tiesitkö, että Chefchaouenilla on…
Marokko on rikkaan kulttuurin, värikkäiden soukien ja ihmeellisen arkkitehtuurin maa. Vietimme Marokossa hiljattain kaksi kuukautta ja rakastuimme sen monipuolisuuteen. Tässä…
Hiljattain palasimme Australiaan 15 kuukauden matkalta. Niin paljon kuin rakastinkin jokaista matkan matkakohdetta, olin myös odottanut paluuta. Pysähtymistä, rauhoittumista ja…
Fulhadhoo on Malediivien kauneimpia paikallissaaria. Sen rantaa on usein kutsuttu paikallissaarten parhaaksi. Kaiken kukkuraksi täällä rannalla loikkii vielä toistaiseksi enemmän…
Matkustaminen on yksi elämän parhaita kouluja. Yli vuoden kestävä matka on melkein kuin intensiivikurssi omaan itseen ja elämään. Mitä diginomadina…
Malediiveilla on perinteisesti ollut maine kalliina luksuskohteena. Paikallisten saarilla matkustaakseen ei kuitenkaan tarvitse uida rahassa, vaan nykyään Malediiveilla voi lomailla…
View Comments
Mielenkiintoinen teksti! Niinhän sitä usein unelmoidaan ”vapaasta” elämästä, jossa voi matkustella mielinmäärin, mutta sen negatiivista puolista ei juurikaan puhuta. En varmaan itse jaksaisi elää diginomadina. Tosin minusta on mukava tutustua kohteisiin ihan rauhassa. Pitäisi ehkä vaan muistaa matkustaa todella hitaalla rytmillä eikä vaihtaa paikkaa liian usein. Onnea teidän matkalle! ?
Kiitos Katariina! Itse tykkään kanssa tutustua kohteisiin kaikessa rauhassa, ja nyt meillä on kyllä ollut aivan liian kova tahti.
Mielenkiintoista pohdintaa. Ja olen samaa mieltä: Hienoa, että olette päässeet kokemaan tämän elämänvaiheen. Nauttikaa siitä nyt niin kauan kuin sitä riittää. Tämän ansiosta osaatte varmasti myös arvostaa seuraavaa elämänvaihetta vakituisessa tukikohdassa, kun sen aikanaan saatte.
Niinpä! Kiitos Kaisa <3
Hienoa rehellisyyyttä :) Niinhän se on, että harvassa työssä ja työpaikassa kaikki on aina täydellisesti. Itse yrittäjänä matkustan työkseni melko paljon ja teen "lomilla" töitä etänä myös, ja tunnistan niin monet noista tunteista ja ajatuksista. Kiitos tästä :)
Ei ole kenenkään elämä tai duuni täydellistä, kaikessa on aina varjopuolensa, niin uskon. Kiitos Heidi <3
Hienoa on, että te teitte kuitenkin tuon unelman, vaikka se ei välttämättä ikuinen onnela teille olekaan. Jälkikäteen tuskin kaduttaa. Voin samaistua hyvin, kun yksi vuosi tuli reissattua pitkin Australiaa, niin kyllä se väsytti aika paljon, vaikka toki oli upeaakin. Oliko jokin noista asioista, mikä tuli yllätyksenä?
En usko että kaduttaa vaikka kompromisseja ollaan jouduttu tekemään. Kaikista näistä olin kuullut ja miettinyt monia kohtia, mutta ei niitä silti oikein kunnolla sisäistä ennen kuin itse sen kokee. Jotenkin kai vähättelin niitä ennen kuin koin ne itse. Eniten tuli ehkä yllätyksenä tuo yksinäisyys, kun tosiaan aika kotihiirenä uskoin pärjääväni itsekseni. Mutta ihminen on laumaeläin...
Tämä oli todella mielenkiintoinen ja hauska juttu lukea! Se on totta, että pitkän päälle arki on arkea ulkomaillakin. Puitteet ovat toki ainakin Suomeen verrattuna hieman vehreämmät ja kauniimmat siellä tropiikissa. :) Itselleni isoin harmituksen aihe olisi varmaankin juuri nuo ystävyyssuhteet. Mulla ainakin kestää oman aikansa ennen kuin ystävystyn kunnolla, ja siihen mennessä paikka saattaisi taas vaihtua. Olen myös omalla tavallani koti-ihminen, joten alkaisin varmaan kaipaamaan semmoista omaa turvapaikkaa. Mielenkiinnolla lähtisin kyllä kokeilemaan diginomadielämää tilaisuuden tullen!
Mä viimeksi viime viikonloppuna haaveilin nomadielämästä. Mutta kun tätä lueskelin, niin aika monta sellaista kohtaa tuli esiin, mitä minäkin kaipaisin normaaliarjessa. Ja se pisti miettimään, olisiko musta sitten loppujen lopuksi tuollaisen elämän pyörteisiin. Erityisesti tuo terveellinen ruoka ja urheilu. Ymmärrän sen tuskan, jos sellaisista rutiineista ja harrastuksista ei pysty pitämään kiinni, jotka tuovat "normaaliarjessa" mielihyvää. Niiden puuttuminen vaikuttaa sitten niin kokonaisvaltaisesti kaikkeen. Toivottavasti opitte löytämään hyvän balanssin matkustamisen, työnteon ja toisaalta paikalleen jäämisenkin välille. Onhan se kurja ajatus, jos tuollaissa paikoissa ei pystykään nauttimaan siitä elämästä niin paljon, mitä ehkä normireissuilla ottaisi irti.
Mutta onneksi olette kuitenkin lähteneet toteuttamaan haaveitanne! Sehän se onnellisuuden perusta on :)
Kiinnostavaa lukea myös tällainen näkökulma, sillä aina tulee luettua vain niitä hehkutuksia. Haaveista kun tulee totta, niin alkaa kehittelemään uusia haaveita. Toi on kyllä totta. Mikähän teidän seuraava askel on?
Oon niin samaa mieltä sun kanssa - MIKÄ NIISSÄ AASIAN TYYNYISSÄ ON OIKEIN VIKANA? Eiks ne osaa tehdä normaaleja tyynyjä. :'DDD
Hyvä teksti, samaistun kympillä! Moni listaamistasi huonoista puolista on tuttuja, vaikka en varsinainen diginomadi olekaan. Erityisesti keskittymiskyvyn puute rassaa reissussa, kun samaan aikaan pitäisi tuottaa sisältöjä, ottaa kuvia, sortata sähköposteja, eli tehdä oikeasti töitä. Ja tästä johtuva stressi todellakin heijastuu parisuhteeseen, kun rentoutuminen muutenkin on töiden takia hankalaa. Usein tilanne on vielä se, että siippani on lomalla, mutta minulla on töitä tehtävänä. Ei hyvä, ei ollenkaan. Mutta sitten ne hyvät puolet, oh boy!
Osaan jotenkin kyllä kuvitella, että juuri noin siinä pääsee helposti käymään. Ja varsinkin tuo, että se lähtemisen hohto ja jännitys loppuu, kun on koko ajan reissussa sillä siitähän tulee arkipäivää. Mutta olen varma, että sitten muutaman vuoden päästä muistelette kaikkia upeita kokemuksia siellä maailmalla ja ne huonot asiat on painettu unholaan!
No näinhän se taitaa olla, että helposti sitä alkaa aina haaveilemaan siitä mitä ei sillä hetkellä ole saatavilla. Mutta on sitten toimistotyössä tai diginomadina, tärkeintä on varmasti saada se arki balanssiin ja rullaamaan siten että päivistä osaa myös nauttia ja pysähtyä elämään hetkessä. Jännää nähdä kuinka pitkään tulettekaan reissaamaan vai kutsuuko kohta Australia liikaa. :)