Taon matkassa Coronilta Palawanille, osa II

“Let me tell you a tale about a far far away land, about a group of islands long forgotten about by time, an archipelago untouched by modern man, a place that has the power to rekindle one’s belief in paradise.” Tao Philippines

Saarihyppelyreissu Coronilta Palawanille Filippiineillä Tao Philippinesin matkassa alkoi Coronin satamasta, jonne hurautimme filippiiniläiseen tyyliin kolmipyöräisellä tricyclellä eli tuktukilla. Täällä kiipesimme kimpsuinemme ison filippiiniläisen bangkan Aurora 2:n kyytiin.

Kun Aurora lipui pois satamasta rannikkovartiosto kuvasi videokameralla, että kaikilla 20 innostuneella matkalaisella oli todistetusti pelastusliivit päällä, miehistöllä ei niin väliä. Sadan metrin päässä satamasta pelastusliivit kerättiin pois ja vietiin jemmaan, eikä niitä koko loppumatkan aikana enää nähty.

Seuraavat viisi päivää vietimme Auroran kannella seilaten Linapacanin saariston autiolta paratiisisaarelta toiselle. Varsinaista reittiä ei ole, vaan fiiliksen mukana mentiin.

Taon taustaa: Kaksi kaverusta, näiltä samaisilta saarilta kotoisin oleva Eddie sekä brittiläinen Jack perustivat Tao Philippinesin noin kahdeksan vuotta sitten. Kaikki alkoi siitä, kun kaverukset seilailivat ympäri saaria kaksistaan paratiisisaarilla yöpyen. Rahojen loppuessa he kyselivät reppureissaajilta Coronissa josko kiinnostusta löytyisi lähteä messiin pientä korvausta vastaan. Kuten kuvitella saattaa, kiinnostustahan löytyi, ja tänä päivänä Taolla on useampi paatti kiertämässä saaria.

Vaikka bisnes on kasvanut, konsepti ei ole muuttunut. Taon mukana nautitaan luonnontilaisista saarista simppeleissä olosuhteissa yhteistyössä paikallisten kanssa. Siitä lisää myöhemmin, mutta sen verran vielä todettakoon, että voisin vaihtaa elämää aika äkkiä näiden kundien kanssa.

Arska paistoi koko matkan ja lämpötila keikkui yli kolmessakympissä päivin ja öin.

Joka päivä oli erilainen mutta samanlainen, ja muistissa ne ovat hämärtyneet vain yhtenäiseksi autuudeksi.

Rankkoihin päivärutiineihin kuului mm. botskin kannella loikoilua paratiisisaarten lipuessa ohitse, koralliriutoilla snorklailua, autioille rannoille uimista, herkkuruokaa, ananasrommilla ja kylmällä bissellä kippistelyä ja huikeita auringonlaskuja.

Ketä meitä nyt oli. Sekalainen mutta samanhenkinen seurakunta mm. Tanskasta, Chilestä, Jenkeistä, Ranskasta, Hollannista, Slovakiasta, Kanadasta, Aussilasta ja olipa sinne pari muutakin suomalaista löytänyt.

Mukana menossa oli myös paikallinen miehistö, joukon johtaja Oliver ‘Ollie’, botskielämään tottunut Tiger -koira sekä vain kuusikuukautinen vesikammoinen jackrusselinterrieri Berghain. Tiger taisi olla botskin todellinen kapteeni, aina valppaana katse horisontissa joko kapteenin kopin katolla tai veneen keulassa vahdissa.

Joka päivä myöhään iltapäivästä ankkuroimme autiolle saarelle, uimme rantaan ja miehistö toi kajakilla välttämättömyystarvikkeet kuten kaljakorit yöksi rantaan. Ollie kaatoi kaikille auringon laskiessa rommiananakset ja kokoonnuimme ihailemaan punaisen pallon laskeutumista horisontin taakse.

Taolla on saaristossa tätä nykyä 16 eri leiriytymispaikkaa, jonne he ovat saaneet luvan paikallisilta rakentaa yksinkertaisia bambumajoja. Jotkut ovat täysin autiolla saarella, kun taas joillakin saarista asuu pari perhettä tai pieni kylä.

Alla kuvia ensimmäisestä base campistä.

Tämä on meidän tyyppistä luksusta. Voiko parempaa olla kuin nukkua hyttysverkon alla muutaman metrin päässä rantavedestä autiolla saarella ja herätä aamulla auringonnousun aikaan aaltojen liplatukseen. Voittaa viiden tähden hotellit mennen tullen, jos meiltä kysytään!

Jatkuu ensi numerossa!