Viikon Tasmanian kierroksemme alkoi Tasmanian pääkaupungista Hobartista. Koneesta näkyi vuoria, jokia, järviä ja metsää. Tasmania näytti häikäisevän vihreältä. Varsinkin näin Melbournen asukin silmin, joka ei varsinkaan viime aikojen helleaallon jälkeen paljon vihreää ruohoa näe!
Kun olimme noutaneet campervanimme, lähdimme viettämään iltaa Salamancan viehättävään satamaan. Enemmän humalassa kreikkalaisessa tavernassa illallisella olisi voinut uskoa olevansa Välimerellä, näin kun kelitkin hellivät.
Aamulla pakkasimme auton täyteen ruokaa, ja suuntasimme kohti Hobartin kupeessa kohoavaa Mt Wellingtonia. Komiat oli maisemat.
Hetken mielijohteesta otimme lautan lähellä sijaitsevalle Bruny Islandille. Ajelimme ympäri saarta, pysähdyimme maistelemaan juustoja, ja ihailemaan pitkiä tyhjiä hiekkarantoja.
South Brunyn kansallispuisto on kuuluista valkoisista kenguruistaan. Emme nähneet yhtään valkoista, mutta bongasimme kaksi nokkasiiliä ja kaksi pikku kengua leikkimässä (vai kuhertelemassa?). Auringonlaskun aikaan täällä olisi päässyt todistamaan pingviinien maihinnousua, mutta meillä oli kiire takaisin lauttaan.
Bunkkasimme Seven Mile Beachin leirintäalueella. Keli oli kuin morsian, mutta kun kerran lähellä etelänapaa ollaan, vesi oli vain n. +15, ja nynny kun olen, en uskaltanut pulahtaa.
Pari päivää tien päällä, ja Tasmania oli tehnyt jo tähän tyttöön lähtemättömän vaikutuksen. Ajellessa pitkin etelä- ja itärannikkoa aika meni nopeasti upeita maisemia katsellessa. Loputtomia, tyhjiä hiekkarantoja, turkoosia auringossa kimmeltävää vettä, vihreitä kukkuloita, järviä…
Jatkoa road tripille ensi kerralla!
Kuulostaa ihanalta. Noilla kulmilla asustelin 2 vuotta :)Minäkin olen syönyt siinä kreikkalaisessa Salamancassa 😉 Hobart on kaunis pieni kaupunki, joka usein jää reissaajilta väliin. Mutta ehdottomasti kannattaa viettää muutama päivä siellä. Tasmania on niin erilainen muuhun Australiaan verrattuna. Miss that little island…