Reissatessa on välillä hyvä pysähtyä pohtimaan, kuinka matkustamisemme vaikuttaa ympäristöömme, yhteiskuntaan ja tässä tapauksessa eläimiin. Yksi parhaita asioita reissaamisessa ovat kohtaamiset eläinten kanssa. Toisaalta monet eläimet joutuvat sanoinkuvailemattoman julmuuden kohteiksi turistien viihdyttämisen nimissä.
En itse ole puhdas pulmunen. Tunnustan, näin muutaman mainitakseni, ratsastaneeni norsuilla ties kuinka monta kertaa kirkkain silmin sen kummemmin toiminnan pimeää puolta ajattelematta, kuvanneeni käärmeenlumoojia ja vierailleeni eläintarhoissa, joissa eläimiä on pidetty järkyttävissä olosuhteissa. Olisin myös tekopyhyyden sulttaanitar, jos väittäisin tänäkään päivänä olevani se eettisin matkailija. Nykyään hälytyskellot soivat sentään helpommin.
Harva meistä tieten tahtoen vahingoittaa viattomia luontokappaleita. Siksi tiedonkeruu ennen matkaa on avainasemassa. Tässä pari tipsiä eläinrakkaaseen reissaamiseen.
Delfiinit kuuluvat vapauteen. Vankeudessa delfiinit elävät luonnotonta ja stressaavaa elämää. Finnmatkat, Aurinkomatkat ja Tjäreborg järjestävät Kanarialla retkiä Loro Parque -puistoon, jossa pidetään delfiinejä ja miekkavalaita vankeudessa ihmisten viihdykkeeksi. Monet muut matkanjärjestäjät ovat jo kiireellä irrottaneet itsensä vastaavanlaisesta toiminnasta, mutta nämä puljut tulevat pahasti jälkijunassa. Levitetään sanaa, jookoskookos! Jos et ole vielä nähnyt The Cove – ja Blackfish -dokkareita, katso ne! Lähietäisyydelle delfiinien kanssa voi päästä luonnossakin.
Älä tee eläinrääkkäyksestä viihdettä. Vältä sirkuksia ja muita esityksiä, missä eläimet ovat osa showta. Älä maksa kuvasta tiikerin, leijonan tai tiikerinpennun kanssa, sillä se on useimmiten huumattu. Älä osta eläimistä tehtyjä matkamuistoja. Älä käy katsomassa kukkotappeluita tai härkätaisteluita. Kulttuuri tai perinteet eivät oikeuta julmuutta.
Älä pistä lautasellesi gourmetjulmuutta. Näihin kuuluvat esimerkiksi haineväkeitto, elävä sushi eli ikizukuri Japanissa ja Indonesian kopi luwak -kahvi. Kierrä Balilla kaukaa kahviplantaasit, joissa kahvipapujen valmistukseen tarvittavia sivettikissoja pidetään pienissä kanahäkeissä.
Vältä norsusafareita. Näistä norsuista on saatu lempeitä rauhallisia ratsuja julman kidutusprosessin seurauksena. Jos ratsastat hevosella, aasilla tai kamelilla, varmistu, että niistä pidetään hyvää huolta.
Jos haluat vierailla eläintarhoissa, ota ennen visiittiä tarkasti selvää sen tasosta ja toiminnan laadusta. Lue ja googleta, ettet vahingossa tule tukeneeksi eläinrääkkäystä. Monet mestat markkinoivat itseään eläinrakkaina suojelukeskuksina, vaikka todellisuus olisi siitä kaukana. Elefanttien orpokoti tai kilpikonnien suojelukeskus voi kuulostaa jalolta ajatukselta, ja olla todellisuudessa jotain ihan muuta. Kaiva ja kyseenalaista, kunnes olet varma, että prioriteettina on eläinten hyvinvointi.
Kunnioita eläimiä. Sri Lankan Hikkaduwa on oiva paikka bongata merikilpikonnia. Ei välttämättä kauaa, sillä salamavalot räiskyvät, kun turistilaumat lääppivät ja häiriköivät konnaparkoja. Missä sitten oletkin, pidä etäisyytesi ja jätä elukat rauhaan.
Kaikista eläinkohtaamisista ei tarvitse luopua. Maailmalta löytyy myös lukemattomia paikkoja, joissa niistä voi nauttia hyvällä omatunnolla. Muista, että kohtaamiset ovat kaikista ikimuistoisimpia ja jännittävimpiä, kun ne tapahtuvat elukoiden luonnollisessa elinympäristössä niiden omilla ehdoilla.
Eläinrakkaita ja -rikkaita reissuja!
Marokon sininen kaupunki Chefchaouen on lumoava näky. Siniseksi maalatut kadut luovat boheemiin vuoristokylään maagisen tunnelman. Entä tiesitkö, että Chefchaouenilla on…
Marokko on rikkaan kulttuurin, värikkäiden soukien ja ihmeellisen arkkitehtuurin maa. Vietimme Marokossa hiljattain kaksi kuukautta ja rakastuimme sen monipuolisuuteen. Tässä…
Hiljattain palasimme Australiaan 15 kuukauden matkalta. Niin paljon kuin rakastinkin jokaista matkan matkakohdetta, olin myös odottanut paluuta. Pysähtymistä, rauhoittumista ja…
Fulhadhoo on Malediivien kauneimpia paikallissaaria. Sen rantaa on usein kutsuttu paikallissaarten parhaaksi. Kaiken kukkuraksi täällä rannalla loikkii vielä toistaiseksi enemmän…
Matkustaminen on yksi elämän parhaita kouluja. Yli vuoden kestävä matka on melkein kuin intensiivikurssi omaan itseen ja elämään. Mitä diginomadina…
Malediiveilla on perinteisesti ollut maine kalliina luksuskohteena. Paikallisten saarilla matkustaakseen ei kuitenkaan tarvitse uida rahassa, vaan nykyään Malediiveilla voi lomailla…
View Comments
Allekirjoitan koko postauksen, mutta eritoten tuon viimeisen lauseen "Muista, että kohtaamiset ovat kaikista ikimuistoisimpia ja jännittävimpiä, kun ne tapahtuvat elukoiden luonnollisessa elinympäristössä niiden omilla ehdoilla." Juuri näin. En itsekään toki ole puhdas pulmunen asian suhteen, eläintarhavierailuja löytyy plakkarista monia. Mutta olen myös tajunnut, kuinka paljon hienompaa on tehdä eläinbongaus luonnossa. Paikassa johon ne kuuluvat, ja joissa se on sattumankauppaa. Muistan ikuisesti mm. Ruotsissa bussimme vieressä viipottaneen mäyrän, se oli niin sympaattinen! Ja yhtenä kesäyönä näin junan ikkunasta jossain Seinäjoen ja Tampereen välillä niityllä laukkaavan hirven. Se alkuvoima oli mahtavaa, eikä tuollaista olisi ikinä tullut todistaneeksi eläintarhassa.
Hieno postaus, näillä ohjeilla pääsee jo pitkälle! Toisaalta en kyllä tajua, mitä eroa on sillä sivettikissalla kuin kanalla siellä pienessä kanahäkissä - eläin kuin eläin, tuskin ne kanatkaan siellä varsinaisesti viihtyvät. No toki ne kissankakkakahvit on helpompi jättää väliin kuin kananmunat, ellei sitten ole tottunut juomaan sitä tosi usein (onpas absurdi koko ajatus :D), ja monesta paikasta voi ostaa vapaana juoksentelevien kanojen munia. Olen kerran erehtynyt syömään haita Goalla. Kaduttaa vieläkin, mutta se oli kyllä parhaan makuista kalaa ikinä - ja tuo pelkkien evien käyttöhän nyt on aivan päätöntä hommaa.
Aivan niin: luontoa kuuluu mennä katsomaan luontoon, vaikka se monesti vaatiikin aika paljon vaivaa ja kärsivällisyyttä; mutta on myös sen arvoista. Monet eläinarhat ovat kamalia, ja yhä harvemmin niissä tulee käytyä.
Olen itse kirjoittanut hainevistä postauksen joitakin vuosia sitten, ja ajattelin ruveta nostamaan sitä uudestaan esille tämän kamppisen tunnuksin. Merien tehokalastus on äärimmäisen vastenmielinen ilmiö, josta haineväkalastus on kaikista vastenmielisin.
Oma #reilutblogit postaukseni odottelee vielä tietokoneen uumenissa, mutta kyllä se sieltä!
Jookoskookos olen nähnyt villejä ja vapaita delfiinejä luonnossa, ei ole tarvetta nähdä niitä missään tarhoissa. Samoiten minua kiinnostavat yksinomaan villit ja vapaat eläimet niiden omissa luontaisissa ympäristöissään. Tjääreborit ja Finnmatkat jäävät mulla kyllä välistä jo pelkästään sen takia, että ne kuljettavat härmäläisiä.
Vuosi takaperin Meksikossa itseä otti snorklausretkellä päähän, että monet kävivät lääppimään isoa merikilpikonnaa. Jälkeenpäin harmitti se, että sehän tulee pyörimään aina samalle alueelle, kun sitä oppaat ruokkivat. Ei näin - mutta mistäs sen olisi etukäteen tiennyt :-(
Kiitos hyvistä dokumenttivinkeistä, muistin taas että ne on olleet listalla jo jonkin aikaa! Tää on kyllä todella hieno ja tärkeä postaus ja lisää toivottavasti paljon tietoutta. Olen niin iloinen että se tiikerikohu ehti tulla ilmi ennen kuin menin Thaimaahan. Muuten olisin hyvinkin saattanut matkallani keikkua norsun selässä safarilla. Kohun jälkeen safarit ei enää huvittaneet pätkääkään ja löysinkin itseni Elephant Nature Parkista jossa tutustuttiin norsujen hoitoon ja ruokkimiseen ja kuultiin sydäntäsärkeviä tarinoita siitä miten ne ovat hoivakotiin päätyneet.
Hyvä ja ajankohtainen postaus. Tuli tosta kilpikonnasta mieleen, kun oltiin vuosi sitten sukeltamassa Koh Haalla Thaimaassa. No, siellä uiskenteli kilpikonna tyytyväisen näköisenä, ja pian pari mukana ollutta kiinalaista huomasi tämän. Ne menivät kamerallaan niin lähelle, että kilpikonna säikähti ja lähti pois. Toinen kiinalaisista yritti ottaa sitä kiinni, että saisi kuvan, mutta ei onneksi saanut. Näin sukeltajien FB-ryhmässä yhden sukellusfirman julkaisseen kuvia, jossa kiinalaiset olivat nostaneet kilpikonnia sukellusalukselle jotta saavat otettua yhteiskuva niiden kanssa. Mulla tais tulla vähän oksennusta suuhun, niin paljon puistatti se touhu.
Joitain vuosia sitten olimme Gibraltarilla ja tietenkin kävimme kurkkaamassa niitä apinoita ja siellä luki KISSANKOKOISEIN KIRJAIMIN älkää koskeko ja syöttäkö apinoita. Emme voineet muuta kuin hiljaa naureskella kun eräs brittineiti halusi kuvaan apinan kanssa, joka sitten purasi häntä! Taisi tulla kiireinen lähtö lääkäriin...
Erittäin hyvä kirjoitus! Dokkarit, mitkä mainitsit oli koskettavia. Olen jo vuosia välttänyt eläintarhoja esimerkiksi ja en ole 20 vuoteen käynyt särkänniemessä delfinaariossa (mikä tosin nyt suljetaa, mutta en tiedä minne delfiinit viedään) Luin kauan aikaa sitten blogikirjoituksesti luonnonvaraisesti elävistä delfiineistä ja siitä, että matkailijat voivat valita myös tällaisen eläimiä kunnioittavamman tavan saada kokemuksia matkalla. Kaikkien näiden eläintarhojen ja muidenhan tarkoitus on antaa kokemuksia matkailijoille.. Mutta, millä hinnalla.
Terveisin
Matkailua yliopistossa opiskeleva nainen, joka toivoo tulevaisuudessa tekevänsä muutoksia matkailualan vääryyksiin.
Kiitos kommentista Ida! Eläinkohtaamiset on hurjan antoisia, mutta ei niitä nyt varmaan kukaan eläimen hyvinvoinnin kustannuksella halua. Mahtavaa kuulla, että matkailualan tulevaisuus on hyvissä käsissä ;) Me luotetaan siuhun! :)