Reissaamiseen liittyy myös kääntöpuolia, kuten mahdollisia ikäviä tuliaisia, loiseläjiä ja muuta mukavaa. Minulla on ollut viime aikoina huono tuuri reissusairastelujen suhteen. Viimeiseen vuoteen on nimittäin mahtunut bali belly, antibiootteja vastustava munuaistulehdus ja nyt kirsikkana kakun päälle mahdollisesti mato varpaassa. Mitä vielä?
Viime viikko oli yksi elämäni karmeimmista. Kaikki alkoi kylkikivusta, jota erehdyin ensin luulemaan lihaskivuiksi. Sitten nousi kuume, ja muistin, että minulla on ollut nämä oireet ennenkin. Yli kymmenen vuotta sitten, kun kärsin munuaistulehduksen. Siispä lääkäriin hakemaan antibiootit.
Silti seuraavana yönä heräsin korkeaan kuumeeseen ja järkyttävään vapinakohtaukseen. Aamulla olo oli huonontunut. Oli lähdettävä sairaalaan.
Lääkärillä kohosi kulmakarvat, kun kerroin pari viikkoa aikaisemmin saapuneeni kotiin Kambodzasta. Vatsa oli kyllä ollut sekaisin melkein koko Kambodzan matkan ajan, mutta en ajatellut sen olevan mitään sen vakavampaa. Lääkäri totesi, että on jäätävä sairaalahoitoon.
Seurasi kaksi loputtoman pitkää yötä ja kolme päiväää The Royal Melbourne Hospitalin Emergency Roomissa. Nukkumisesta oli turha haaveilla lääkepöllystä huolimatta. Ensimmäisenä yönä jonkinlaisten mömmöjen alaisena oleva nainen juoksi pitkin käytäviä itkien, kirkuen ja solvaten henkilökuntaa, kunnes vartijat vihdoin veivät hänet pois. Toisena yönä viereisen huoneen mies voihki läpi yön kovaan ääneen “Please help me, please kill me, please!”.
En voi kuin nostaa maailman isointa hattua Emergency Roomin työntekijöille. Seinällä oli kyltti, jonka mukaan yhden kuukauden aikana henkilökuntaan on kohdistunut 158 verbaalista ja fyysistä hyökkäystä.
Kuume saatiin laskemaan, mutta lääkkeistä tuli paha olo, kova huimaus ja aloin jo näkemään halluja. Rohan kertoi myöhemmin, että olin kuumehoureissa puhunut lauseita, jotka olivat puoliksi englantia ja puoliksi suomea.
Verinäytteitä otettiin niin monta pullollista, että aloin miettiä, onko minulla enää verta jäljelläkään. Käsivarret olivat kuin heroiiniaddiktilla. Kolmen päivän jälkeen olo oli hiukan parempi, joten pääsin kotiin lepäämään ja odottamaan verikokeiden tuloksia.
Lääkäri valaisi, että suurin osa Kambodzan e.coli -bakteerista on vastustuskykyistä laatua. Tämä on seurausta siitä, että ihmiset ovat saaneet ostettua täällä reseptivapaasti mitä tahansa antibiootteja ja popsineet niitä miten sattuu.
Kolmen epäonnisen antibioottikokeilun jälkeen onneksi vihdoin löytyi antibiootti, joka tehosi, ja elämä alkaa pikkuhiljaa voittaa.
Bali belly
Viime vuoden Balin matkan lopussa kärsin rajun bali bellyn. Pahin oli ohi nopeasti, mutta pahoille ruoansulatusoireille ei tullut loppua vielä kotonakaan. Säästän teidät yksityiskohtaisilta kuvailuilta, mutta en esimerkiksi pystynyt syömään kuin haarukallisen ruokaa, ilman että vatsa turposi palloksi ja vatsakrampit alkoivat. Tätä jatkui pitkälle toista kuukautta.
Pian löysin itseni kiikuttamasta kakkaa käsilaukussa kerta toisensa jälkeen lääkäriin tutkittavaksi. Mitään ei löytynyt, mutta erikoislääkäri epäili, että joku loiseläjä siellä jyllää, todennäköisesti giardia. Antibioottikuurin myötä oireet vihdoin hellittivät.
Mato varpaassa?
Kaiken kukkuraksi Kambodzan matkasta asti varvastani on kutittanut vietävästi, niin että yöunet ovat kärsineet. Todistimme Kambodzan Koh Rongilla useampaa tapausta, jossa ihmiset olivat saaneet märästä rantahiekasta madon varpaaseen. Kyseessä on vaeltava toukka, cutaneous larva migrans. Purema ei näytä juuri hyttysenpuremaa kummoisemmalta, mutta syyhy on sietämätön. Kävin tänään lääkärissä, jolla ei vaikuttanut olevan aavistustakaan, mistä on kyse, mutta määräsi kuitenkin matolääkkeen.
Mitä olen oppinut?
Näköjään jotkut asiat pitää oppia kantapään kautta. Olen aina reissannut todella huolettomasti. En ole ollut sitä tyyppiä, joka kantaa käsidesiä mukana ja vahtii mitä suuhunsa pistää. Olen surutta ruokaillut katukeittiöissä enkä juuri esimerkiksi jäistä ole murehtinut. Nyt voin kertoa, että tilanne on muuttunut. Seuraavalle matkalle pakkaan litroittain käsidesiä, aion olla varovaisempi sen kanssa, mitä suuhuni pistän, ja missä tallustelen paljain jaloin.
Huonoa tuuria ei voi välttää, mutta jos voin yhtään vähentää riskiäni näihin kauhukokemuksiin, teen kaiken minkä voin!
Kaiken tämän jälkeen, kannattiko reissata? No tietysti. Kaikki on ollut kärsimyksen arvoista!
Löytyykö teiltä kauhukokemuksia reissupöpöistä?
Muuttolinnun löytää Fabon lisäksi myös Instasta nimimerkillä ms.coco.nut ja Twitteristä ja Snäpistä nimimerkillä ankkis1 . Blogia voit seurata myös Blogit.fi :ssä, Blogipolussa ja Bloglovinissa.
Marokon sininen kaupunki Chefchaouen on lumoava näky. Siniseksi maalatut kadut luovat boheemiin vuoristokylään maagisen tunnelman. Entä tiesitkö, että Chefchaouenilla on…
Marokko on rikkaan kulttuurin, värikkäiden soukien ja ihmeellisen arkkitehtuurin maa. Vietimme Marokossa hiljattain kaksi kuukautta ja rakastuimme sen monipuolisuuteen. Tässä…
Hiljattain palasimme Australiaan 15 kuukauden matkalta. Niin paljon kuin rakastinkin jokaista matkan matkakohdetta, olin myös odottanut paluuta. Pysähtymistä, rauhoittumista ja…
Fulhadhoo on Malediivien kauneimpia paikallissaaria. Sen rantaa on usein kutsuttu paikallissaarten parhaaksi. Kaiken kukkuraksi täällä rannalla loikkii vielä toistaiseksi enemmän…
Matkustaminen on yksi elämän parhaita kouluja. Yli vuoden kestävä matka on melkein kuin intensiivikurssi omaan itseen ja elämään. Mitä diginomadina…
Malediiveilla on perinteisesti ollut maine kalliina luksuskohteena. Paikallisten saarilla matkustaakseen ei kuitenkaan tarvitse uida rahassa, vaan nykyään Malediiveilla voi lomailla…
View Comments
Ääk! Mulla ei mitään Vietnamista kärsittyä ruokamyrkytystä (romanttinen alku ensimmäiselle yhteiselle kaukomatkalle) ja Thaimaan loman jälkeistä kuume-ripulitautia kummempaa ole ollut. Mutta kyllä niistäkin pieni pelko jää, ja kerta kerralta tulen varovaisemmaksi kaiken suhteen. Ja sitten taas toisaalta olin puoli vuotta Kiinassa todella rennolla asenteella, eikä mainittavia vatsavaivoja tullut kertaakaan. Arpapeliä!
Tuntuu kyllä olevan aika arpapeliä kieltämättä. Toivottavasti ei tuon kummempaa osuu enää kohdalle!
Huh, toivottavasti nyt toivut kunnolla munuaistulehduksesta ja jos mato varpaasta löytyy, niin senkin saisi sieltä iisisti pois.
Toistaiseksi ilkein loistartunta tuli suomalaiselta lapsiperheeltä Wienissä - kihomatoja! Yöks. Vahdin perheen lapsia satunnaisesti, eivätkä vanhemmat kertoneet, että lapsosilla oli matoja. Kiva yllätys sitten muutaman kuukauden päästä... Uff. Onneksi aikuisena niistä pääsee eroon helposti lääkkeillä ja pitämällä näpit pois suusta.
Munuaistulehdus on kyllä ilkeä. Onneksi olit Ausseissa, kun se iski kunnolla. Silloin, kun tärisee 40 asteen kuumeessa ja tuntuu, että selkää puukotetaan, ei huvittaisi mennä Google kääntäjän kanssa paikalliseen terveysmajaan ja toivoa, että siellä on puhtaita ruiskuja.
Kiitos, toivotaan! Hyi, madot on kyllä ällöttävimpiä! Siitä tosiaan oon kiitollinen, että oireet alkoi kunnolla vasta Ausseissa. Kambodzalaisessa sairaalassa olisi voinut tulla kovempi koti-ikävä!
Huh huh! Miten yhdelle ihmiselle tuntuu kasaantuvan kaikki shaiba?! Toivottavasti nyt lähtee kohti parempaa <3
Sanoppa muuta! Toivotaan :)
Reissupöpökokemus täällä! Olin viime kesänä Keniassa kaksi kuukautta vapaaehtoistöissä, ja nappasin todennäkösesti heti ekalla viikolla mukaani jonkun pöpön, joka saattoi tulla mistä vaan ruoan ja meren väliltä. Siitä alkoi sairastelu, joka kesti kolme viikkoa. Vuoroperään olin kovassa kuumeessa ja seuraavaksi juostiin vessanpöntölllä (lue: lattialla olevassa reiällä), yksityiskohdat kaikesta päätellen samaa kuin sullakin. :D Mikään ei oikein pysynyt sisällä. Tää huipentu siihen, kun mulla ei ollut lähes kahteen vuorokauteen oikeasti pysynyt yksikään ruoanmuru tai vesitippa sisällä, mikä siellä Mombasan helteessä oli huonompi juttu ja jouduin lähtemään sairaalaan. Sekin oli yhdenlainen seikkailu ja lopulta päädyin tajuttomana tiputukseen, jossa viihdyinkin sitte kolme vuorokautta erilaisia antibiootteja kokeillen. Tän keissin jälkeen ei loppureissusta ilmennyt muuta kuin sellasta perus vatsan arvaamatonta toimintaa, onneksi. :D Reissupöpöt on ihan hirveitä, mulla ainakin alko olla liikaa mielessä se "entä jos en selviäkään tästä" ajatus kun kädet on rei'itetty joka kohdasta ja silti ei voi edes sairaalahuoneen vessassa käydä tippapussin kanssa ilman hirveetä heikotusta... Huh, never again please! Mut lähtisinkö uudestaan? Totta helvetissä :D Tsemppii pöpön jälkioireitten kanssa, ei varmasti oo herkkua :)
Ai kauhistus, kuulostaa aika hirveeltä koettelemukselta! Mombasassa sairaalassa on saattanut tulla koti-ikävä! Hyvä että kuitenkin kolmessa päivässä selvisi, toivotaan ettei mitään tuollaista enää ikinä osu kohdalle!
Voi pyhä kiesus! Ei kuulosta kivalta...Itsehän olen tässä taistellut parasiitin kanssa viime vuoden Aasian reissusta asti, eli reilut 7 kuukautta. Menin heti lääkäriin, kun palasin Suomeen ja vaadin parasiittitestejä. No, mitään vikaa ei löytynyt. Viisi kuukautta myöhemmin palasin lääkäriin, ja vaadin taas parasiittitestejä, koska olin jatkuvasti kipeänä. Nyt lääkäri otti testejä useamman ja selvisi, että joulukuussa ei edes testattu parasiittejä, vaan ihan muuta. Kaverihan löytyi heti, mutta asia ei sillä selvinnyt. Sain kuulla, että Suomessa ollaan sitä mieltä, ettei kyseinen parasiitti aiheuta oireita, vaikka esimerkiksi Briteissä tiedetään, että tätä parasiittia on useita lajeja, osa aiheuttaa oikeinkin pahoja oireita, osa ei. Tämä ei Suomen lääkäreitä kiinnostanut. Ei sekään, että ennen täysin terve ihminen on sairastunut nyt 7 kuukautta putkeen...Järjestimme sitten itse asian niin, että ulkomailla ollut ystävämme, jonka sisko on lääkäri, sai meille siskoltaan reseptit ja lääkkeet toisesta maasta. Nyt ruvetaan niitä koittamaan. Lääkettä tähän tautiin myydään noin seitsemässä maassa, yksi niistä on Australia. Suosittelen pistämään sivubisneksen käyntiin ;) Kyllä on ketuttanut tämä suomalaisten lääkärien asenne. Olisiko heidänkin vähän aika opiskella uutta...Tsemppiä sinulle :)
Kauheeta, 7 kk!! Viime vuonna kun sen parasiitin kanssa kamppailin sain asiaa tutkiskellessa vähän sen käsityksen, ettei Suomessa niistä niin paljon ymmärretä kuin vaikka tropiikin maissa, joissa ne on yleisempiä. Vähän samankaltaisia tarinoita oon nimittäin kuullut muiltakin! Toivottavasti painajaiselle tulee lääkkeiden myötä vihdoin loppu. Vähän jäi kiinnostamaan, mikä ötökkä on kyseessä?
Kyllä tässä on moneen kertaan miettinyt, mihin voisi valittaa, kun suomalaisia lääkäreitä ei kiinnosta uuden asian opiskelu... Otus on nimeltään Blastocystis Hominis. Ja jos joku on päässyt siitä eroon, saa laittaa viestiä ja kertoa, että miten. Vakuutusyhtiöhän ei muuten myöskään korvaa lääkitystä tähän, koska noudattavat suomalaisten lääkärien oppeja. Vinkiksi muille: jos tulee ihan tavallinen mahatautikin eksoottisessa maassa, kannattaa jo siellä mennä lääkäriin ja vaatia monipuoliset parasiittitestit.
moikka
mun perheessä on todettu ensin Dientamobea fragilis ja sitten toi Blasto nyt muutama viikko sitten. Mikä se lääke oli jonka sait hankittua ja tehosiko ? Aion yrittää lääkäristä saada apuja, takana on jo Secnol ja Flagyl kuurit. Kyseessä on 12v lapsi joten kaikki keinot olis tarpeen. Ja sori kun tuun tänne väliin kyselemään mutt atarvitsen tietoa näistä loisista.
Hauskan kuuloinen nimi tuo bali belly, mutta ei siinä muuta hauskaa varmaan olekaan. Ecuadorin vatsapöpöt oli pahoja, yhdestä lähti tasapainoaisti. Oli aika villiä oksentaa lattialla maaten ja tuntea silti tippuvansa alaspäin.
Kun mulle nyt vuosia myöhemmin tehtiin ihan muista syistä tähystykset masuun ja suolistoon, sanoin saksalaiselle lääkärille, että jos siellä jotain näkyy, niin sille madolle voi sanoa: "Hola!" Ei sentään näkynyt mitään ylimääräistä.
Voi kamala, kaikkea ihmisen pitääkin kärsiä! :( Toivotaan, että tuo nyt hellittäisi ja olisit seuraavilla reissuilla onnekkaampi! <3 Voin kyllä samastua noihin sairaana olemisen tuntemuksiin, vaikka tää miun tauti ei lähellekään noin vakava olekaan.
Voi että miten epäonnisia juttuja sulle on sattunut reissuista matkaan >.< ...
Mä sain helmikuussa Thaimaassa jonkun maailmanluokan ruokamyrkytyksen ja olin viis päivää ihan romuna, joista tiputuksessa kolme päivää. En tiedä, mutta hoito oli tyyliin laadukkaampaa kun Suomessa ja lääkkeet tehos!
Toivottavasti parempi karma ens kerralla! ;-)
Balilla sain vältettyä Bali bellyn, mutta Filippiineillä iski pienimuotoinen vatsapöpö. Vähän kuumotti, kun tajuttiin, että moni muukin meidän majapaikasta on kipeänä ja kaikki ateriat oltiin syöty lähinnä oman majapaikan ravintolassa. Kyseisessä kylässä kun ei kauheasti muita ravintoloita ollut. Syyksi epäilen majoneesia tai grillattua possua. Oli miten oli, loppuaika Filippiineillä meni lähinnä kasvisruuista nauttiessa :D Sinuun ja muihin verrattuna olen selvästi päässyt aika helpolla!
Toivottavasti voit jo paremmin?
ruuasta tulleet vatsataudit ovat minullekin tuttuja, viimeksi kun olin Itävallassa keväällä sain viikon kestäneet vatsataudin aasialaisesta pikaruokalasta. Yritin jo etsiä vapaata lääkäriaikaa (jota ei olisi millään saanut) mutta sitten lopulta tauti hellitti viikon jälkeen! siihen auttoi kun ostin probiootti jugurttia, myös maitohappobakteereista voi olla apua mutta ei pahimpiin suolistotulehduksiin. Siis tauti lähti heti kun olin syönyt sitä probiootti jugurttijuomaa. Joissain kohteissa myös vesijohtovedessä on sitä e.coli bakteeria ja sellaisesta olen myös sairastunut. On ihmetyttänyt kun pikaruokaloita ei aina valvota/ole hygienian testausta, esim. ruokaa saa valmistaa ilman kumikäsineitä useissa eri kohteissa myös Euroopassa. Kerran tuli nähtyä sekin että nuudeleita säilytettiin/paistettiin vanhassa muoviämpärissä, näin Saksassa. Ei ihme jos bakteerit siinä siirtyvät ihmisestä toiseen jos ei keittiötä siivota ja käsiä ei pestä tai käytetä kumikäsineitä. Niin ja ennen kun kävin vain Sisiliassa en saanut silloin koskaan vatsatauteja, joten uutta se on minullekin.
Kannattaa katsoa tripadvisorista kehutut ravintolat, jos sitä kautta löytäisi vaikka ne puhtaat ja laadukkaat ravintolat. Kuten myös yelp