Elämää Suomessa vs. Australiassa

Ausseissa on vierähtänyt yhteensä jo yli kolme vuotta. Ihan hullua, että parin vuoden päästä voin halutessani anoa kansalaisuutta.

Jäämmekö tänne loppuelämäksemme? Haluamme kokeilla elämää myös muualla kuin Suomessa ja Australiassa. Sopiva kohde on haussa. Suomeenkin palaamme varmaan vielä jossain vaiheessa. Silti sen lopullisen pesämme tulemme varmasti rakentamaan tänne.

Ai miksikö? Ennen kuin lähden avaamaan näitä syitä ja jotkut patriootit siellä ruudun toisella puolella jo teroittavat sotakirveitään, haluan korostaa, että tarkoitukseni ei ole julistaa totuutta siitä, kumpi on parempi maa elää, vaan tarkastella omia ajatuksiani australialaistumiseni varrella.

Ensimmäisen vuoden aikana Kengurulandiassa sitä ihmettelee ja kummastelee outoja asioita uudessa kotimaassaa. Ihan kaikki eivät olekaan ruskettuneita tai osaa edes surffata. Itse asiassa monet tuntuvat pelkäävän aurinkoa kuin yhdestä ainoasta säteestä saisi kuolettavan ihosyövän.

Yllätyksenä tulee myös se, että Australiassakin on talvi! Eihän tämän näin pitänyt mennä! Eikö Australiaan muuttaminen tarkoitakaan ei-koskaan-päättyvää lomamatkaa?

Usein sitä ajattelee armasta synnyinmaataan kaihoten, ja varsinkin huonoina päivinä moni asia tuntuu olevan kotona paremmin. Talvella saa kirota Australian kylmiä ja kosteita taloja ja huonoa rakentamista. Nettiyhteydet ovat hitaita ja puhelinliittymät surkeita.

Kaupasta ei löydy tuotteita, mihin on tottunut. On ikävä ruisleipää ja marjoja ja vaikka mitä. Kantarellitkin 300 dollaria litralta! Vegemite? Yök! Kaupasta lähtiessä saa kauhistella kymmeniä muovikasseja, kun yhteen pussiin pakataan vain pari tuotetta.

Suurkaupungin pitkät välimatkat ja liikenneruuhkat turhauttavat. Mainoksia tulee telkkarista enemmän kuin itse ohjelmaa. Tuhat dollaria viisaudenhampaan poistosta? YTHS:llä maksoi kolmekymmentä euroa! Joulu toisella puolella maailmaa ei kesähelteellä katkarapuja grillailleissa muovikuusen alla varsinaisesti tunnu joululta.

Luokkaerot ovat näkyvämpiä kuin Suomessa. Suurkaupungissa ihmiset tuntuvat pinnallisilta, ja maallinen mammona ja menestys määräävät elämänlaadun. Hyvä työpaikka, oma talo suburbiassa, hieno auto ja vene ovat australialainen rakkaustarina. Ihmiset ovat, noin yleisesti, lihavampia kuin Suomessa. Ei ihme, kun monet pikkulapset syövät aamiaiseksi ja lounaaksi muffinsseja ja suklaakeksejä.

Toisaalta ei voi olla huomaamatta, kuinka ystävällisiä ja kohteliaita kaikki ovat. Small talkia pidetään Suomessa usein teennäisenä, mutta onhan elämä paljon mukavampaa, kun ihmiset ovat ystävällisiä toisilleen. Ausseissa jos joku hipaiseekin kadulla, sitä seuraa vuolaat anteeksipyynnöt. Suomessa kun joku tuuppaa ja käännyt katsomaan, niin tyyppi on jo kaukana näkyvistä.

Kun aika kuluu, uusi kotimaa alkaa tuntua kodilta, ja sitä alkaa keskittymään asioihin, jotka ovat Australiassa paremmin. Omaksun Aussilan ‘no worries‘ -asenteen. Eikä pitkässä kuumassa kesässäkään ole mitään valittamista. Kaupasta löytyy uusia ihania aineksia, mitä Suomesta ei saa, kuten trooppisia hedelmiä ja halpoja aasialaisia vihanneksia. Ulkona syöminen on halpaa ja Melbournessa, Australian ruokapääkaupungissa varsinkin hyvää. Melbourne tarjoaa meininkiä, rantsuja, festareita ja muuta menoa joka päivälle, ja suurkaupunkia voi aina paeta lähelle huikeisiin maisemiin. Suomessa tulisi ikävä myös esimerkiksi kaasuhellaa ja drive in-pullokauppoja. Aussimukuloille maistuvat ehkä sipsit, mutta toisaalta kuinka moni suomalainen pikkulapsi rakastaa sushia ja osaa syödä puikoilla? Yksi parhaimpia asioita Aussilassa on kansainvälisyys.

Lomaillessa Suomessa maailmankuva taas järkkyy, ja turha nostalgia haihtuu. Oliko palvelun taso kaupoissa Suomessa aina näin tylyä? Ovatko ihmiset aina olleet näin ahdasmielisiä ja apaattisia? Oliko täällä aina näin roskaista? Tunnen itseni vieraaksi omassa synnyinmaassani. Ehkä luulin löytäväni sen saman Suomen, jonka jätin, vaan kuinka ollakaan, elämä etenee myös täällä, ja kenties myös itse olen muuttunut.

Vuosi ulkomailla ei vielä riitä mielestäni siihen, että asiat pystyy pistämään kunnolla perspektiiviin. Vuoden jälkeen uutuudenviehätys ei ole vielä haihtunut, vaan siihen kuluu monta vuotta. Vasta sitten voi objektiivisesti nähdä molempien kotimaiden plussat ja miinukset.

Näin yli kolmen vuoden jälkeen olen oppinut tuntemaan uuden kotimaani siinä määrin, että tunnen myös sen negatiiviset puolet. Australiassa on paljon hyvää, mutta niin on Suomessakin. Silti, australialaistumiseni jatkuu vielä, ja sen varrella varmasti ajatuksetkin.

Arki on arkea kaikkialla, ja ulkomaille muutto on raskas prosessi, kun koko elämä on rakennettava alusta. Vaikka Australiaan muuttaminen ei tarkoittanutkaan ikuista lomaa palmun alla, se tarkoittaa silti rantoja ja halpaa viiniä.

Kansainvälinen ilmapiiri, rento elämäntyyli, huikea luonto, ihmiset ja ilmasto. Siinä pähkinänkuoressa ne syyt, miksi tämä mamu on pysyvästi menettänyt sydämensä Australiaan. Siitä huolimatta suomineito kaihoaa juurilleen ainakin joka juhannus ja joulu, kaltaisiensa sekaan vodkapullon ääreen saunaan murjottamaan.