Phillip Island – Surffia ja pingviinejä

Olin odottanut vaihtoyliopiston järkkäämää surffileiriä Phillip Islandille kuin kuuta nousevaa. Yksi Australian matkani haaveista oli tietenkin oppia ratsastamaan aalloilla. Parin tunnin päässä Melbournesta sijaitseva Phillip Island on paitsi kuuluisa hyvistä surffirannoistaan, myös pienistä sinipingviineistä, jotka räpiköivät rantaan joka ilta auringonlaskun aikaan.

Matkaan lähdettiin tyypillisissä olosuhteissa eli kaameassa kankkusessa. Edellinen ilta hieman venähti. Normi vaihtarielämää, eikö? Ai ei? Arska paistoi ja bussimatka Melbournesta oli hikinen.

Phillip Island on kaunis. Bussin ikkunasta näkyi pitkiä hiekkarantoja ja nättiä luontoa. Reissuun lähti noin 50 opiskelijaa ja nukuimme kymmenen hengen dormeissa. Leirintäalue oli meren rannalla, ja vallabeja eli minikenguruita laidunti siellä täällä.

Leirin vetäjä pelotteli meitä myrkkykäärmeillä ja hailla. Phillip Islandilla on kuulemma koko Australian suurin haipopulaatio. Kiva kuulla, kun seuraavana päivänä on tarkoitus sukeltaa aaltoihin.

Omat eväät tuli pitää visusti piilossa, sillä edellisellä kerralla joku oli kuulemma herännyt opossumiksikin kutsuttu kettukusu sylissään. Opossumithan ovat ihania, ei se minua häiritsisi!

Sullouduimme vaivalloisesti märkäpukuihin, ja neljä hyvännäköistä, ruskettunutta, lihaksikasta surffaria lähti opastamaan meitä surffauksen saloihin. Now we’re talking! Tätä varten tänne Australiaan tultiin! Olin siis aivan valmis hyppäämään aaltoihin, viis haista.

…Kunnes näin aallot. Uinti ei ole meikäläisen laji, ja traumaattiset kokemukset isoissa aalloissa muutama vuosi sitten Balilla eivät auta asiaa.

Kuivaharjoittelimme ensin hiekalla, ja sitten oli aika sukeltaa aaltoihin. Ja hyvinhän se meni. Meikäläinenkin ihan pro jo ekalla kerralla. Pääsin helposti laudan päälle ja liu’uin aina rantaan saakka ilman ongelmia.

Välillä tietysti piti vähän teeskennellä, että tarvitsen apua, jotta aussikomistukset tulisivat auttamaan. Päivä meressä meni hetkessä. Meikäläinen on selkeästi syntynyt surffipummiksi!

Phillip Islandilla kun oltiin, pitihän se käydä tsekkaamassa myös se kuuluisa pingviiniparaati eli pingviinien maihinnousu. Joka ilta bussilasteittain turisteja saapuu pällistelemään näitä pieniä suloisia taapertajia. Joka ilta pimeän tultua kymmeniä, jos ei satoja pieniä frakkipukuisia taapertajia nousee vedestä rantaan pesiinsä koisimaan.

Penguin Parade on itse asiassa Australian toiseksi suosituin nähtävyys Ulurun eli Ayers Rockin jälkeen!

Kuva: Visitphillipisland.com

Järkytyin, kun näin että rannassa oli oikein aitio spottivaloineen töllisteleville turisteille. Niin kaukaa oli vaikea erottaa, onko kyseessä pingviini vai lokki. Pääsimme näkemään näitä suloisia olentoja myös lähempää, mutta silti koko touhusta jäi huono maku. Pingviinipopulaatio on jo kärsinyt näistä jokailtaisista showsta, ja ei voi kuin toivoa, että pingviinejä suojellaan tarpeeksi turismin aiheuttamilta vahingoilta.

Leirintäalueella bileet olivat täydessä vauhdissa. Olin aivan poikki, mutta en voinut vastustaa limbo- ja juomakilpailujen houkutusta. Jotenkin päädyttiin vielä jonnekin kaupunkiinkin iltaa jatkamaan, mutta tässä vaiheessa alkaa jo muisti pätkiä.

Seuraava päivä alkoi kankkusessa aikaisella herätyksellä, ja unet jäivät taas olemattomiksi. Phillip Islandilta löytyy paljon muitakin eläimiä kuin pingviinejä, ja päivän ohjelmassa oli surffaamisen lisäksi koaloiden pällistelyä.

Päivän tietoisku: Koalat nukkuvat 20 tuntia päivässä ja syövät 4 tuntia. Melkein kuin meikäläinen! Ne ovat pöllyssä koko ajan eukalyptuslehdistä, jotka sisältävät samoja mömmöjä kuin marihuana. Ei ihme, etteivät koalat paljon muuta tee kuin nuku…

Toisena päivänä aallot olivat tuplasti isompia kuin edellisenä päivänä. Näytti siltä, että olisi itsemurha hypätä aaltoihin. Loppupeleissä kokeilin hetkisen aikaa taistella itseäni laudan päälle hurjissa aalloissa, mutta ei siitä tullut tänään yhtikäs mitään. 50 ihmistä pienellä alueella tarkoitti sitä, että vahinkoja sattui koko ajan. Sain milloin kenenkin laudasta osumia, ja kotiin palattiin mustelmilla.

Rakastuin surffaamiseen Phillip Islandilla ihan täysin. Vaikkei se aina herkkua ollutkaan. Välillä nielee litroittain merivettä, suuntavaisto hukkuu laudalta pudotessa, etkä tiedä missä on pinta. Mutta se fiilis, kun hyppää laudalle, ja liukuu aina rantaan asti… Se on koukuttavaa! Vedessä unohtaa kaiken muun, kaikki stressi ja muu sora jää rannalle. Ostetaan: Surffilauta!

‘You must live in the present, launch yourself on every wave, find your eternity on each moment.’