Australian itärannikko pieksee Länsi-Australian turistien suosiossa, ainakin toistaiseksi. Silti Western Australia on vähintään yhtä näkemisen arvoinen. Osasimme odottaa delfiinejä ja mielettömiä auringonlaskuja. Mutta jotkut Länsi-Australian maisemista olivat sellaisia, että piti ihan hieraista silmiään, että uskoo todeksi. Alla maisemia road tripin varrelta muutama sata kilsaa Perthistä pohjoiseen.
Matkan varrella näkyi varsin erikoista kasvillisuutta ja hassunkurisia puita. Näitä näkiessä kyselen aina Rohanilta, että mikä tuo ja tuo kasvi on. Rohan ei yleensä tiedä. Australiassa on toki lajejakin ainakin kymmenkertainen määrä Suomeen verrattuna.
Valtavia edessä avautuvia laaksoja ja massiivisia hiekkadyynejä piti välillä ihmetellä, että ollaanko tässä maapallolla enää ollenkaan. Täällä tulee joskus vähän sellainen olo, kuin olisimme keskenämme koko maailmassa, ensimmäiset ihmiset näissä maisemissa, tai kokonaan eri planeetalla. Enpä ollut ennen törmännyt esimerkiksi pinkkiin järveen!
Road tripeillämme ympäri Australiaa olimme toki jo todistaneet tuulilasin läpi kaikenlaisia maisemia aavikoista, sademetsistä, vuorista, joista, vesiputouksista ja jyrkänteistä autioihin paratiisirantoihin. Mutta Länsi-Australia toi Australian maisemiin kokonaan uuden ulottuvuuden.
Yhteistä joka paikassa tuntuu olevan se, että ristin sielua ei näy mailla halmeilla. Kengurumaa on valtava ja autio maa, ja se ei lakkaa vieläkään, jos ikinä, hämmästyttämästä meitä.
Aussilan uniikin eläinmaailman asukkeja tulee road tripillä vastaan päivittäin, eläviä, mutta maanteitä ajellessa valitettavan paljon myös kuolleita. Varsinkin kenguilla on itsetuhoinen taipumus tehdä kamikaze-iskuja tielle. Auringonnousut ja -laskut ovat vaarallisinta aikaa, ja oikeastaan road tripillä on parasta välttää olemasta ratissa siihen aikaan. Kenguja, emuja, goannoja ja muita liskoja, lisää kenguja, isoja kotkia, erilaisia värikkäitä lintuja, pari nokkasiiliä, satunnainen dingo tai kettu. Mutta ei yhtään käärmettä, ainakaan vielä! Monta käärmettä erehdyttävästi muistuttavaa rikkoutunutta rengasta kylläkin.
Ensi kerralla luvassa lisää Australian kummallisia maisemia!
vou. ihan käsittämättömiä maisemia!!
Voi miten puras taas reissukarpanen!! Mulla on kokonaan viela lansirannikko nakematta ja kokematta, kun tanne Melbourneen asettauduttiin niin reissut loppui silta eraa siihen! 😀 Pystytko sanoa tahan mennessa upeimman mestan Ausseissa? Henkeasalpaavin? Paras ilmapiiri? 🙂
Länsirannikko on ihan mahtava, ylitti kaikki odotukset, toivottavasti päästään tulemaan vielä joskus uudestaan!! Meidän mielestä parempi kun itärannikko, riippuu tietty mistä tykkää! Länsirannikko on hiljasempi. Vähemmän backpackereitä ja enemmän eläkeläisiä karavaanareita 🙂 Suosikkimestoja länsirannikolla Esperancen ja Cape Range National Parkin paratiisirannat, Karijinin jyrkänteet (näistä juttua tulee kunhan kerkiän kirjottaa) ja henkeäsalpaavin kokemus delfiiniuinti Rockinghamissa. Itärannikolla Whitsundays, Cape Tribulation ja Fraser Island. Isoissa kaupungeissa ei olla paljon vietetty aikaa Mellua lukuunottamatta, mutta Darwin, missä ollaan tällä hetkellä, on tosi kiva. Kirjotan epäilemättä vielä kunnon postauksen kaikista suosikkipaikoista, kunhan reissu saadaan päätökseen. 🙂