Linna Toscanassa

Pisasta matkustimme Rohanin siskon kolmipäiväisiin satuhäihin syvemmälle Toscanan maakuntaan. Ja nyt ei puhuta mistään tv-kakkosen satuhäistä, vaan ihan oikeista sellaisista keskellä Keski-Italian kuvauksellisia maalaismaisemia. Parin junanvaihdon ja puolen tunnin taksimatkan jälkeen Sienan kaupungista saavuimme kukkulalle rakennettuun Castello di Tornanon keskiaikaiseen linnaan.

Linnan tornista avautui huikeat 360 asteen näkymät ympäröivään idylliseen maisemaan viinitiloineen, oliivilehtoineen ja sypressipuineen. Samankaltaisia linnoja näkyi matkalla siellä täällä ripoteltuna vihreään, kumpuilevaan maisemaan. Useissa niistä löytyy viinikellari ja tarjotaan majoitusta. Jos meiltä kysytään, Toscanan reissu ei ole täydellinen ilman visiittiä yhteen näistä linnoista.

Linna oli ihan kunnon keskiaikainen linna haarniskoineen päivineen. Meille lankesi vanha palveluspiikojen huone. Ei tullut mieleenkään valittaa, kun sittemmin asennetussa poreammeessa naukkailimme seudulta kotoisin olevaa Chiantia. Oli muuten hyvää Chiantia, sitä taisi kolmen päivän aikana lasillinen jos toinenkin maistua…

Häävieraille oli järjestetty hääjuhlan ohessa jos jonkinlaista aktiviteettia hevosratsastuksesta lähikylissä pyörimiseen. Me chillailimme uima-altaalla ja opettelimme oikeaoppista viininmaistelua eli hienostelevaa nuuhkintaa ja purskuttelua linnan viinikellarissa. Sää oli melkein yhtä kaunis kuin morsian huhtikuusta huolimatta.

Lienee tarpeetonta mainita, että kohtuullisen ihana ja romanttinen paikka mennä naimisiin. Häävieraita oli saapunut Australiasta vajaa 50, ja tunnelma oli katossa. Häät olivat kauniit, ja ikimuistoiset kekkerit muillekin kuin hääparille. Mahtava fiilis olla toisella puolella maailmaa läheisten kanssa tällaisessa paikassa juhlimassa!

Häät Toscanassa keskiaikaisessa linnassa olivat meidän Euroopan reissumme kohokohta. Siitäkin huolimatta, että Rohan houri koko kolmipäiväisen hääjuhlan influenssassa! Itse hourin muuten vain. En vieläkään käsitä, miten mies pysyi edes pystyssä niin kauan, saati juhli aamuyöhön. Itse nimittäin sairastuin viimeisen päivän aamuna, juuri kun oli aika lähteä, ja meikäläisestä ei ollut muutamaan päivään yhtään mihinkään muuhun kuin suunnittelemaan omia hautajaisiani.

Häissä saimme mieletöntä italialaista ruokaa, ja siitä inspiroituneena osallistuimme linnan kokkauskurssille. Siitä, ja italialaisesta ruoasta juttua seuraavana!