Italialaisessa keittiössä

Varoitus! Seuraa ruokapornoa. Tärkein motiivi Italiaan suuntaamiselle oli kenties hääjuhlaan osallistuminen, mutta ajatus kaikista italialaisista herkuista veti puoleensa vähintään yhtä paljon. Enkä nyt tarkoita niitä miehiä! Italiassa on turisteille kaikkea raunioista ja taiteesta kauniisiin rantakaupunkeihin, mutta meitä kiinnosti ruoka! Ja mikä Italiassa oli parasta? No RUOKA.

Rohanissa virtaa puoliksi italialaisveri, joten aito italialainen keittiö ja ruokakulttuuri on jo perhejuhlissa tullut tutuksi. Siellä meitä aina syötetään kuin olisimme aliravittuja nälkäkuoleman partaalla. Vierimme Rohanin nonnan luota kotiin säännöllisesti kuin täytetyt kalkkunat. Ruoka on erottamaton osa italialaista kulttuuria. Siinä missä suomalaiset usein lämmittävät hätäisesti aterian mikrossa ja mussuttavat vaiti telkkarin edessä, Italiassa kokoonnutaan kunnon aterian ääreen päivittäin perheen ja/tai ystävien (viikottain koko suvun) kanssa ylläpitämään sosiaalisia suhteita kaikessa rauhassa.

Pasta, pizza, pasta, pizza, pasta, pizza.. Meikäläinenhän ei ole koskaan hiilareita kammonnut, mutta hei jotain rajaa! Näiden hiilareiden kuluttamiseen ei ihan pikku juoksulenkki riitäkään! Ei mene jakaukseen, miten italialaiset voivat vetää joskus parikin kertaa päivässä kaksi pääruokaa ja joskus vielä antipastot ja jälkkäritkin kyytipoikana korillinen leipää, sivuruokia ja viiniä, eivätkä ole maailman lihavin kansa! Maha huutaa armoa, mutta EI ANNETA! Ei tänne joka vuosi tulla, tuskin edes joka toinen, joten antaa mahalaukun venyä!

Asiaan. Aamupala Italiassa on vaatimaton kahvi ja pieni leivonnainen. Koska itse en piittaa kummastakaan, näitä hedelmiä (yllä) tuli syötyä paljon. Englanniksi loquat, italiaksi nespolo, en löytänyt suomenkielistä nimeä? Joka tapauksessa paras hedelmä ikinä!

Perinteisesti lounas, nykypäivänä usein illallinen, tai joskus molemmat, on siis ISO. Antipastoina saimme mm. latva-artisokkaa, munakoisoa, simpukoita, juustoja, prosciuttoa eli ilmakuivattua kinkkua ja salamia. Pääruoka jaetaan primoon ja secondoon. Primo on yleensä pasta tai risotto, ja secondo liha- tai kalaruoka. Sivuun tilataan usein vihanneksia tai yksinkertaista salaattia, kuten fenneli-vihersalaattia.

Jos kaipaa vielä lisää hiilareita, ei huolta, tarjoilija pitää varmasti huolta ettei jättimäinen leipäkori tyhjene! Jos tämäkään ei riitä, jälkkäriksi voi vielä nykäistä tiramisun ennen pakollista espressoa, tai meidän tyyliin, limoncelloa eli sitruunalikööriä tai grappaa eli rypäleviinaa. Ja jos et tilaa ruoan yhteydessä viiniä, tarjoilija olettaa, että olet joko a.) raskaana tai b.) alkoholisti. Kaikkia ruokalajeja ei tietenkään, luojan kiitos, ole pakko tilata. Muutaman kerran neljän viikon aikana tuli kuitenkin isompi setti vedettyä. Ähky.

Italialaiset syövät pastaa keskimäärin kuutena päivänä viikossa, usein kahteen otteeseen! Pastat ovat yksinkertaisia ja koostuvat vain muutamasta ainesosasta, eikä niitä ole liialla kastikkeella pilattu. Pasta on usein itse tehtyä ja aina hyvinkin al dente. Paitsi pastaa, saimme Italiassa myös parasta pizzaa ikinä. Kuten pastoissa, myös pizzoissa vähemmän on enemmän. Tosin pizza ilman tomaattikastiketta tai juustoa on kyllä meikäläisen makuun liian vähän.

Autenttinen italialainen ruoka on siis jossain määrin erilaista kuin mitä olet kenties tottunut Suomen italialaisissa ravintoloissa saamaan. Ruoassa on paljon alueellisia eroja, mutta yhteistä kaikille on yksinkertaisuus, ihanat tuoreet ainekset ja perinteet. Vanhan liiton kokkausta; nonnan resepteistä ei poiketa sukupolvesta toiseen, eikä uusia juuri kokeilla. Ei sillä, että niissä mitään vikaa olisikaan! Pääsimme Italiassa myös toiselle puolelle keittiötä esiliina päällä näyttämään kokkaustaitojamme tai niiden puutetta, samalla teemalla siis jatketaan ensi kerralla!