En edes tiedä mistä aloittaa. Ruumiini on palannut Melbournen alkutalven kirpakkaan ilmaan syksyn lehtien rapistessa saappaiden alla, mutta mieleni hyppii edelleen paljain varpain Kambodzan paratiisisaarilla.
Kambodzan matka oli niin erilainen kuin mitä olen tehnyt vuosikausiin, monessakin mielessä. Palasin takaisin reppureissuelämään, kuljin rinkka selässä, nukuin pääasiassa hyttysverkon alla yksinkertaisessa bambumajassa. Loppumatkasta edes kymmensenttiset tuhatjalkaiset eivät enää niin hätkähdyttäneet.
Kuljin lähes koko matkan ajan ilman sandaaleita paljain jaloin. Koitin mahdollisimman paljon olla kulkematta ilman meikkiä, mikä on tälle prinsessalle uutta. Läppäri ei ollut edes mukana, ja sähköposteja ja Facebookia en vilkuillut koko reissun aikana. Kamerakin pysyi kassissa huomattavasti enemmän kuin tavallisesti. Mikä vapaudentunne!
Tutustuin ihmeelliseen Angkor Watin temppelikompleksiin, tähän asti upeimpiin rakennelmiin, joita olen nähnyt. Vielä 90-luvulla täällä vieraili vain 7000 turistia vuodessa. Luku, joka on nyt räjähtänyt pariin miljoonaan, eikä syyttä.
Haastoin itseni monella tapaa jooga- ja meditaatioretriitillä Siem Reapin lähellä sijaitsevassa Hariharalaya -retriitillä. Halusin retriitille, jotta saisin potkun persauksille meditointiin ja säännölliseen joogaan.
Sen sain, mutta sain kyllä niin paljon muutakin. Opimme toisistamme, opimme olemaan läsnä, opimme löytämään uudelleen sisäisen lapsemme, mutta näistä lisää myöhemmin. En usko, että ne kuusi päivää unohtuvat ikinä.
Kuva: Hariharalaya Retreat
Meditaatioretriitiltä siirryttiin toiseen ääripäähän, tanssimaan aamuun asti Kambodzan rantaparatiisien Full Moon Partyissa. Luulin ennen matkaa, että olen liian vanha bilettämään, tanssimaan, saati sitten aamuun asti reppureissaajien kansoittamassa täydenkuun bileissä.
Yksi reissun tärkeimmistä opetuksista olikin se, että en ole liian vanha yhtään mihinkään, eikä kukaan ole ikinä liian vanha tanssimaan niin kuin kukaan ei olisi näkemässä!
Koh Rong ja etenkin Koh Rong Sanloem yllättivät kauneudellaan, ja ainakin tähän aikaan vuodesta hiljaisuudellaan. Koh Rongille suunnitellaan parin vuoden sisään kansainvälistä lentokenttää, joten saa nähdä, miten kauan sitä autuutta kestää.
Kun olin Angkor Watissa nähnyt minkälaisiin saavutuksiin ihminen parhaimmillaan kykenee, laskeuduin taivaista helvettiin, ihmisen upeimmista luomuksista karmeimmista karmeimpiin tutustuessa Phnom Penhin Kuoleman kenttiin.
Vain 40 vuotta sitten Kambodza toimi näyttämönä yhdelle maailman hirvittävimmistä joukkomurhista, ja vain muutamassa vuodessa arviolta 2,5 miljoonaa ihmistä kuoli. Ahdistus painoi rintaa kun kävelin S-21 kidutuskeskuksessa läpi vankisellien samalla kuunnellen painajaismaisia tarinoita. Veti nöyräksi katsoa silmästä silmään yhtä vain seitsemästä tiedetystä eloonjääneestä.
Matka oli täynnä tunteiden ääripäitä.
Vaikka toki ison osan matkasta minulla oli mahtava reissukaveri mukana, sain myös kokea pitkästä aikaa yksin reissaamisen hykerryttävän jännityksen. Oikein imin itseeni jokaista sekuntia. Niin paljon kuin tykkäänkin reissata rakkaani kanssa, tämä ei jäänyt viimeiseksi reissuksi, jonka teen yksin, julistin miehelle kotiin palatessa. Yksin matkustaminen pitkästä aikaa oli uskomattoman vapauttava ja voimaannuttava kokemus.
Tapasin lukemattomia mahtavia, uskomattoman inspiroivia tyyppejä aina valoa ja iloa säkenöivästä Hariharalayan henkilökunnasta innostaviin maailmanmatkalaisiin ja ihmisiin täysin erilaisista taustoista. Ihmisiin, jotka olivat joutuneet pakenemaan omaa kotimaataan ja toisaalta vapaaehtoisesti perinteistä elämäntyyliä pakeneviin diginomadeihin, jotka antoivat rohkaisua siihen, että myös minulla on mahdollisuus samaan. Heidän kanssaan kävimme diippejä keskusteluita elämästä, jotka olivat jotain ihan muuta verrattuna tavallisiin illalliskeskusteluihin kotona tuttavien kanssa.
Matkan paras anti? Ennen tätä matkaa olin ehkä hiukan mieleni sopukoissa alkanut kyseenalaistaa reissuelämäntyyliäni. Onko se sittenkään oikeasti sitä, mitä haluan elämälläni tehdä? Ehkä sittenkin haluan perustaa pysyvän pesän, asettua aloilleni?
Ne pienimmätkin epäilykset karisivat jo matkan ensimmäisenä päivänä, ja kotiin palasin vastahakoisesti.
Olen reissusta aivan uupunut, ja tuntuu, että minun täytyy nukkua kaksi viikkoa putkeen. Mutta sieluni on energisoituneempi ja elävämpi kuin koskaan. Pehmeä sänky, Netflix, kuuma suihku, laattalattiat, iso kämppä, täysi vaatekaappi, kaikki nämä tuntuvat nyt niin turhilta. Totuttaudun varmasti nopeasti kodin mukavuuksiin, mutta oloni on määrätietoinen. Matka heitti aimo annoksen bensaa reissuhimon liekkeihin, joiden kokko roihuaa nyt isompana kuin ikinä.
Kaikki vinkit ja kokemukset Kambodzaan löydät täältä.
Muuttolinnun löytää Fabon lisäksi myös Instasta nimimerkillä ms.coco.nut ja Twitteristä ja Snäpistä nimimerkillä ankkis1 . Blogia voit seurata myös Blogit.fi :ssä, Blogipolussa ja Bloglovinissa.
Marokon sininen kaupunki Chefchaouen on lumoava näky. Siniseksi maalatut kadut luovat boheemiin vuoristokylään maagisen tunnelman. Entä tiesitkö, että Chefchaouenilla on…
Marokko on rikkaan kulttuurin, värikkäiden soukien ja ihmeellisen arkkitehtuurin maa. Vietimme Marokossa hiljattain kaksi kuukautta ja rakastuimme sen monipuolisuuteen. Tässä…
Hiljattain palasimme Australiaan 15 kuukauden matkalta. Niin paljon kuin rakastinkin jokaista matkan matkakohdetta, olin myös odottanut paluuta. Pysähtymistä, rauhoittumista ja…
Fulhadhoo on Malediivien kauneimpia paikallissaaria. Sen rantaa on usein kutsuttu paikallissaarten parhaaksi. Kaiken kukkuraksi täällä rannalla loikkii vielä toistaiseksi enemmän…
Matkustaminen on yksi elämän parhaita kouluja. Yli vuoden kestävä matka on melkein kuin intensiivikurssi omaan itseen ja elämään. Mitä diginomadina…
Malediiveilla on perinteisesti ollut maine kalliina luksuskohteena. Paikallisten saarilla matkustaakseen ei kuitenkaan tarvitse uida rahassa, vaan nykyään Malediiveilla voi lomailla…
View Comments
Kuulostaa ihan mielettömältä! Näyttää kyllä siltä, että oot nauttinut joka sekunnista :) Mulla on ollut jo niin pitkään haaveena tuollainen joogaretriitti, mutta en ole päässyt sitä vielä toteuttamaan. Toivottavasti lähitulevaisuudessa. Meidän kokemukset Koh Rongista ei olleet valitettavasti ihan noin positiviisia kun saatiin siellä ruokamyrkytys ja viikko meni lähinnä sängyssä maatessa. Mutta Samloemille halutaan kyllä ehdottomasti palata myöhemmin.
Kiitos Johanna, oli kyllä huikee matka. Jos joskus joogaretriitille lähdet niin en voi muuta kuin suositella Hariharalayaa sydämeni pohjasta.
Ruokamyrkytykset Koh Rongilla taitaa olla aika yleisiä. Oli itselläkin sen koko ajan pakki sekaisin mutta ei onneksi sen kummempaa, harmi että teillä meni sen osalta pieleen! Sanloemille haluan myös takaisin, se vasta oli paratiisi!
Mielettömän näkönen paikka!!
Mua ei oo Aasia koskaan kiinnostanut mut jos joku ois pakko valita tuolta ja käydä niin ehkä Kambodza.. Oon nähnyt monilla kuvia mut nää sun kuvat ja tekstit oli kyl ihania.
Ja tosi tarttuvai tekstejä, vähän kun ois ite paikalla.
Toi tanssi ja biletys rannalla kuulostaa mielettömälle kokemukselle (vaikka mä en tanssi).
Onneks et ajattele enää et oot liian vanha siihen ja tähän ja tohon!!
Myös toi jooga kuulostas houkuttelevalle tuolla.
Matka oli varmasti upea, niin oli kuvatkin!!!
Kiitti Mimmu! Suosittelen Kambodzaa erittäin lämpimästi, toivottavasti pääset joskus lähtemään!
Oot ehtinyt kokea tosi paljon! Ihanan kuuloinen reissu! Ja hei, koskaan ei ole liian vanha yhtään mihinkään!
Monta itsellenikin tuttua paikkaa oli tässä mukana ja voi auts, että lentokenttä Koh Rongille! Heippa vaan sekin piilopaikka! :-(
Ihana muuten tuo sun mekko Angkor Watin kuvissa! :-)
Kiitos Anna! :) Lentokenttä Koh Rongille tulee kyllä muuttamaan sitä saarta tosi paljon. :(
Oijoi, nyt kyllä heräsi matkakuume! Ihanasti tiivistit lomafiiliksiä ja upeita kuvia jälleen kerran! :)
Kiitos ihana <3
Olipa mielenkiintoinen matka omaan mieleen ja samalla omiin tottumuksiin. Saattaisi tehdä itsellekin tuollainen reissu hyvää, missä ei olisi jatkuvia häiriötekijöitä käden ulottuvilla. Kiva silti kuulla, että reissuhimo sai bensaa liekkeihin, niin tulee luettua tulevaisuudessakin upeita tarinoita kuvien keran.
Kiitti Rami, oli kyllä erilainen ja todella mieleenpainuva reissu monella tapaa. Ja joo, reissuille ei loppua näy näillä näkymin :)
Kambodza on todella vastakohtien ja ristiriitaisuuksien maa, montaa mahtavaa puolta ja sitten sitä pimeämpääkin... Vaikka olin jo miettinyt, etten ehkä hetkeen olisi menossa Kamboihin uudestaan niin tästähän tuli sellainen positiivinen sysäys ja tuo retriitti alkoi heti kiinnostaa :) Teehän siitä vielä vaikka oma postaus!
Jos yhtään jooga- ja meditaatioretriitti kiinnostaa niin voin suositella Hariharalayaa sydämeni pohjasta, mieletön kokemus. Siitä on vielä tulossa oma postauksensa!
Todella kiinnostavaa. Olen suunnitellut ihan lähiviikkoina nokan suuntaamista kohti Kambodzaa. Phnom Penhissä olen käynyt, mutta en pystynyt menemään noille muistomerkeille. Ne vaan ovat mulle liikaa. En sulje silmiäni mutta en halua kohdata.
Liikuitteko maitse vai lentäen? Olen miettinyt Angkor Wat ja ranta -yhdistelmää. Vähän paikalliset lentoyhtiöt mietityttävät.
Killing Fields ja Tuol Sleng oli rankkoja paikkoja, mitkä ei ihan heti (koskaan) unohdu. Silti, suosittelen käymään! Lensin Siem Reap-Sihanoukville ja minibussilla Sihanoukville-Phnom Penh. Lento pysyi ilmassa :)
Ihania kuvia jälleen kerran! Tämä Kambodza on kyllä pikkuhiljaa kohonnut mun bucket listan kärkipäähän kun näitä blogeja lueskelen. Etenkin nuo temppelit haluaisin nähdä! Mutta iik... nuo pääkallot. En ole tuollaisesta paikasta ennen kuullut, mutta varmaan sekin pitäisi liittää matkaan. Kiitos taas hyvästä postauksesta!
Kiitti Paula, kiva jos on alkanut Kambodza kiinnostamaan, voin nimittäin lämpimästi suositella. Itsellä jäi kova himo takaisin. Ehdottomasti temppeleiden lisäksi kannattaa pyörähtää Phnom Penhin Kuoleman kentillä ja Tuol Slengissä, tärkeitä paikkoja, vaikka ei kovin mieltä ylentävä vierailu olekaan.
Kambodza on ihana. Vaikka taannoisella reissulla sitä tulikin vain pintapuolin raapaistua. Paikalliset ovat todella ystävällisiä ja iloisia, vaikka maalla on melkoinen lähihistoria. Melkoinen reissu sulla ollut!
En voinut olla jatkuvasti ajattelematta Kambodzassa, aina kun näin yli 30-40 -vuotiaita ihmisiä, että missä he olivat silloin... :( Historiasta huolimatta, tai ehkä juuri siksi, ihmiset oli vallan ihania. <3
Aivan ihana postaus, tästä välittyy todellakin se reissaamisen tuoma vapaus! Voin samaistua täysin! =) Itse koen myös tosi vahvasti, että matkoilla sitä oikeasti on elossa ja elää aidosti omannäköistään elämää. Olisi mielenkiintoista lukea lisää siitä, millaisia pohdintoja reissaava elämäntyyli on sussa itsessäsi tai läheisissäsi herättänyt ja koetko koskaan paineita esim. vakituisesta työpaikasta ja säännöllisistä tuloista, lapsista ja omakotitalosta? Välillä joudun itse selitellä omaa elämäntyyliäni tai jopa omia haaveitani ja sellainen kahden tulen välissä olo on ajoittain ahdistavaakin, kun esim. työyhteisössä tätä kaukokaipuuta ei meinata aina ymmärtää. Omaa paikkaa siis etsitään ja toivottavasti vielä sen löydän. Kiitos muuten kivasta ja inspiroivasta blogista! <3
Kiitos Sanna! Jatkuvasti saan selitellä reissuelämäntyyliä ja vastata jatkuviin uteluihin, että milloin me oikein asetutaan aloilleen, milloin hankin "kunnon" työn, mitä se sitten tarkoittaakaan ja niin edelleen. Se on joskus tosi ahdistavaa, ja joskus ihan itsekin olen ruvennut sitä kyseenalaistamaan. Mutta toisaalta meitä reissuelämäntyylin valinneita alkaa olla enemmän ja enemmän. Tälläkin reissulla samanhenkisten tyyppien kanssa ajatusten vaihtaminen auttoi tosi paljon, ja vahvisti taas sitä tunnetta, että olen itselleni ihan oikealla polulla :) Mutta joo, tästä luvassa juttua lisää lähitulevaisuudessa!