Pitkästä aikaa reissuun lähtiessä ilmassa on jännitystä. Parin päivän päästä olen nimittäin Kambodzassa.
Olin valmistautunut viettämään kotona koko kylmän talven. Mutta kun ystäväni kertoi lähtevänsä Kambodzaan, tein spontaanin päätöksen lähteä mukaan.
Vietnamissa 7 vuotta sitten
Rohan on reissannut Kambodzassa jo pariin otteeseen, eikä kuulemma ole kovin kiinnostunut lähtemään uudestaan (kuvat hänen reissuiltaan). Kambodzan rantakohteiden myös huhutaan kehittyvän sitä vauhtia, että muutaman vuoden päästä en sinne välttämättä enää olisi kiinnostunut lähtemään. Aika mennä on siis nyt.
Nykyään reissuun lähteminen ei ole oikein tuntunut missään. Yhtäkkiä olen vain huomannut olevani ulkomailla. Pitkästä aikaa koen kutkuttavaa odotuksen tunnetta ja jopa lähdön jännitystä. Vaikka yksin en paikan päällä tulekaan suurimmaksi osaksi olemaan, tässä reissussa on aivan eri fiilis.
Uskon, että reissu tulee tekemään hyvää monessakin mielessä. Emme ole olleet vuosikausiin edes päivää erossa Rohanin kanssa, olemme olleet liimaantuneina toisiimme kuin iilimadot. Niin paljon kuin rakastankin yhteisiä reissujamme, tekee varmaan ihan hyvää välillä olla erillään ja ikävöidä toista. Tekee hyvää myös pitkästä aikaa todistaa itselleni, että pärjään kyllä missä vain myös itsekseni.
Monet asiat jännittävät. Miehen kanssa matkustaessa ei ole esimerkiksi samalla tavalla tarvinnut huolehtia turvallisuudesta. Tulen varmasti olemaan enemmän varuillani kuin pariskuntana reissatessa.
Reissu alkaa Siem Reapistä, jonne lennän yksin ja kierrän päivän tai kaksi maailman suurinta temppelikompleksia Angkor Watia.
En odota yksin lentämistä innolla, sillä pelkään ja inhoan lentämistä.
Siem Reapissä tapaan kaverini, jonka kanssa teemme vajaan viikon mittaisen jooga- ja meditaatioretriitin. Olen viime aikoina yrittänyt aloittaa meditoinnin pitkästä aikaa uudestaan, mutta homma on lähtenyt käyntiin laiskasti. Toivon, että saan tästä uuden startin mindfulnessiin. Saa nähdä, miten tuskallista meditoimisen aloittaminen tulee tällä kertaa olemaan, pitkien aikojen paikallaan hievahtamatta istuminen osoittautui vaikeaksi ainakin viime kerralla Intiassa.
Puhelimet ja kamerat on kielletty retriitillä, joten sekin tulee varmasti tekemään hyvää. Toisaalta vegaanidieetti jännittää, voi olla että pakkaan proteiinijauhetta mukaan…
Siem Reapistä lennämme Sihanoukvilleen, ja sieltä veneellä Koh Rongin ja Koh Rong Samloemin lomasaarille, jossa viikon verran makoilemme riippumatossa.
Loppuun vietän itsekseni vielä päivän Phnom Penhissä kolkoissa tunnelmissa kuoleman kenttiin tutustuen. Olen henkisesti valmistellut itseäni kohtaamaan niin Kambodzan synkän historian kuin myös nykyisyyden köyhät oltavat.
Lentolukemiseksi olen varannut Loung Ungin First They Killed My Father -kirjan. Karmivaa, kuinka vähän aikaa Kambodzan hurjista tapahtumista on, lähes jokaiselta löytyy tarina. Mutta siitä lisää myöhemmin.
Reissaamme pääasiassa reppureissubudjetilla. Sen verran meitä on viime aikoina hemmoteltu luksusmajoituksilla, että siirtyminen takaisin reppureissuluoliin jännittää, etenkin ötököiden ja ilmastoinnin puutteen kannalta.
Luottokuvaajan kotiin jättäminen jännittää myös, mukaan lähtee tällä kertaa pelkkä pieni taskukamera.
Mitä sitten odotan? Tutustumista uuteen maahan, uusiin makuihin (hämähäkit saatan skipata), lämpöä, rentoutumista ja ennen kaikkea seikkailua!
Miten kaikesta selvitään? Netti ei ilmeisesti ainakaan saarilla tule aina toimimaan, mutta sen rajoissa matkassa voi pysyä mukana snäpissä ja Instagramissa!
Muuttolinnun löytää Fabon lisäksi myös Instasta nimimerkillä ms.coco.nut ja Twitteristä ja Snäpistä nimimerkillä ankkis1 . Blogia voit seurata myös Blogit.fi :ssä, Blogipolussa ja Bloglovinissa.
Marokon sininen kaupunki Chefchaouen on lumoava näky. Siniseksi maalatut kadut luovat boheemiin vuoristokylään maagisen tunnelman. Entä tiesitkö, että Chefchaouenilla on…
Marokko on rikkaan kulttuurin, värikkäiden soukien ja ihmeellisen arkkitehtuurin maa. Vietimme Marokossa hiljattain kaksi kuukautta ja rakastuimme sen monipuolisuuteen. Tässä…
Hiljattain palasimme Australiaan 15 kuukauden matkalta. Niin paljon kuin rakastinkin jokaista matkan matkakohdetta, olin myös odottanut paluuta. Pysähtymistä, rauhoittumista ja…
Fulhadhoo on Malediivien kauneimpia paikallissaaria. Sen rantaa on usein kutsuttu paikallissaarten parhaaksi. Kaiken kukkuraksi täällä rannalla loikkii vielä toistaiseksi enemmän…
Matkustaminen on yksi elämän parhaita kouluja. Yli vuoden kestävä matka on melkein kuin intensiivikurssi omaan itseen ja elämään. Mitä diginomadina…
Malediiveilla on perinteisesti ollut maine kalliina luksuskohteena. Paikallisten saarilla matkustaakseen ei kuitenkaan tarvitse uida rahassa, vaan nykyään Malediiveilla voi lomailla…
View Comments
Voi itsellä myös haaveena Aasia tournee; Kambodza, Vietnam ja Laos sekä Thaimaa. Myös haluan seurata etenemistänne. Millä aiotte Angor watista edetä seuraavaan etappiin?
Kambodza on kyllä vierailemisen arvonen maa. Paljon upeita paikkoja, ystävällisiä ihmisiä ja herkullisia streetfoodeja. Angkor Wat on kyllä upea kokonaisuus, jonne kannattaa mennä koko päiväksi ihmettelemään.
Mikäli mieli tekee vielä fiilistellä reppureissubudjetilla matkustelua Kambodzassa niin kannattaa kurkata meidän blogi! :) Olimme siellä vasta kuukausi sitten seikkailemassa. :)
Itse olen elänyt vähän Kambodza-pimennossa, mutta nyt kun olen katsonut Angor Watin kuvia, olen alkanut miettiä, pitäisikö sitä sinnekin raahata itsensä. Vai riittäisivätkö kuvat? Jään siis odottelemaan juttua! Tuntuu muuten kummalta tuo ajatus, ettei reissuun lähtö tunnu miltään. Itse sitä odottaa niin kuumeisesti jatkuvasti...Toisaalta, matkustan tosi vähän sinuun verrattuna ja ehkä parempikin pitää määrät vähäisenä, että on jotain mitä kaivata ;)
Suunnitelma kuulostaa houkuttelevalta. Minulla on Kambodza vielä suunnitteluvaiheessa. Kaikki muu menee aina edelle. Täytynyy seurata miten matkanne edistyy.
Näitä postauksia odotellessa! Ihanaa! Kambodzaan en ole vielä päässyt mutta ehdottomasti aion vierailla siellä, pitää ottaa tavoitteeksi ihan viiden vuoden sisään :) Ihanaa, niin ihanaa! Nauti joka hetkestä <3
Tunnistan hyvin epävarmuuden tunteen, kun lähtee matkaan ilman sitä vakikumppaniaan. Minä olen tottunut, että mies hoitaa matkoilla tietyt jutut, ja kun hän ei olekaan mukana, joudun minä opettelemaan ne. Toki se on välillä ihanaakin, kun pääsee tekemään ihan itsenäisesti, mutta usein on kuitenkin mukava vähän jakaa vastuualueita. Ja aina voi yrittää lähettää toisen epämukaviin tilanteisiin selviytymään.
Mua kiinnostaisi Kambodza todella paljon, joten seuraan postauksia innolla. Tuo retriitti kuulostaa hyvältä. Kun menin Balille, mietin jotain vastaavaa, mutta siellä tuli hinnat vähän vastaan, kun itsekin olin aika pienellä budjetilla liikkeellä.
Tuo maa on kuitenkin niin halpa, että uskoisin, että reppureissubudjetilla saa silti ihan kelpo olot. Hyvin teillä menee :)
Kuoleman kentät kiinnostavat kanssa minua. Tarina, jota ei kerrota, on se, että USA pommitti maan ensin maan tasalle ja yleensä elinolosuhteiden tuhoaminen maan tasalle on johtanut erilaisiin fasismeihin. Ne vain ilmenevät eri puolilla maailmaa eri tavalla. Nyt ne ovat yhtä innostuneita markkinataloudesta kuin aiemmin kommunismista. Kurjuus kuitenkin jatkuu.
Koita nyt jotain saada kirjoitettua blogiinkin :)
Kambodza on ihana maa. Olen käynyt siellä kahdesti ja lähtisin koska tahansa uudestaan. Vaikka historia on, mikä on, niin ihmiset ovat päässeet siitä yli. Silti turistin on hyvä vierailla ja tutustua myös maan synkempään ja järjettömämpään puoleen. Ehkäpä se osaltaan hieman takaa, että sama ei pääsisi tapahtumaan meillä.
Kuulostaa loistavilta suunnitelmilta! Tosin vegeviikon voisin jättää väliin, mutta eiköhän siitäkin selviä :) Angkor Watin myös minä haluaisin joskus kokea.