Chillailua Palawanilla: El Nido

Turistit parveilevat Filippiinien El Nidoon paratiisimaisten postikorttimaisemien perässä. Vaikea kuvitella, että vain nelisen vuotta sitten El Nidosta löytyi vain pari majataloa eikä juuri ollenkaan turisteja. Valitettavasti sana kiertää nopeasti, ja El Nido ei ole enää salaisuus.

Turistimäärät ovat kasvaneet räjähdysmäisesti eikä infrastruktuuri tahdo pysyä perässä. Esimerkiksi käteismaattia täältä ei vieläkään löydy, majoitusvaihtoehdot eivät ole kummoisia, ja ne ovat usein täynnä.

Itse El Nidon kylähän ei ole hääppöinen, vaan se on nopeasti nähty, mutta ei tänne sitä varten tullakaan. El Nido sijaitsee upeassa Filippiinien Bacuitinlahdessa, joka on satojen karstikallioiden, turkoosina kimmeltävän meren ja palmujen reunustamien unelmien paratiisisaarien ympäröimä. El Nidoon tullaan saarihyppelemään.

Mutta El Nidon saarihyppelystä lisää myöhemmin. Koska me olimme juuri palanneet eeppiseltä Taon saarihyppelyreissulta, tarvitsimme parin päivän breikin palmun alla levyttäen ennen seuraavaa saarihyppelyä. Saavuttuamme El Nidoon homman nimi oli lämmin suihku. Ei ole muuten suihku koskaan tuntunut yhtä hyvältä!!! Tämän jälkeen menimme vielä porukalla safkaamaan ja kuuntelemaan paikallisten karaokestarojen keikkaa, ja sieltä vielä rantahiekalla sijaitsevaan reggaebaariin drinksuille. Meininki oli sen verran väsynyttä viiden päivän seikkailun jälkeen, että lähes kaikki luovuttivat aikaisin ja vetäytyivät yöpuulle.

Pienestä koostaan huolimatta El Nidon hälinä ja likaisuus oli ihan liikaa juuri täysin koskemattomilta paratiisisaarilta saapuneille. Tarvitsimme rauhallisen toipumispaikan, jossa voisimme koota ajatuksemme reissun jälkeen, palata todellisuuteen ja totuttautua taas normimaailmaan. Siispä seuraavana aamuna siirryimme pariksi päiväksi 20 minuutin kolmipyörämatkan päässä sijaitsevalle palmujen reunustamalle Corong-Corongin rannalle, joka osoittautui oivaksi mestaksi seikkailusta toipumiseen. Turankeja oli vain kourallinen, ja silloin tällöin saimme nautiskella rannasta ihan keskenämme muutamaa paikallista vedessä temmeltävää pikkupoikaa lukuunottamatta. Uusien bambumajojen rakennus kävi kiivaana, eli tännekin on varmaan turha suunnata enää viiden vuoden päästä.

Viihdyimme täällä pari päivää helposti liikkumatta mihinkään, paitsi korkeintaan välillä pulahdukselle aurinkotuolista turkoosiin meriveteen. Illalla pari bisseä auringonlaskua ihaillen ja sen jälkeen filippiiniläistä safkaa rantaravintolassa varpaat hiekassa. Unimaailmaan vaivuttiin kuunnellen aaltojen rikkoutumista rantaan.

Viimeisenä päivänä Corong-Corongilla olimme toipuneet edellisestä saarihyppelyreissusta sen verran, että olimme valmiita lähtemään takaisin vesille. Siitä lisää ensi kerralla!