Saarihyppelyä Kreikassa – Unelmien Santorini

Santorinia on sanottu Kreikan kauneimmaksi saareksi. Jo muinaiset kreikkalaiset kutsuivat sitä nimellä Kallisti eli kaunein. Santorinin kuuluisat maisemat jyrkänteineen ja sinikupolisine kirkkoineen ovat varmasti monille tuttuja kuvista tai postikorteista.

Santorinin näyttävä saari teki vaikutuksen jo ennen maihinnousua. Laivan lipuessa iltahämärässä satamaan ihailimme saaren jylhiä korkeita tuliperäisiä kallioita ja aivan kielekkeelle kuolemaa uhmaten rakennettuja valkoisena hohtavia kyliä.

Santorini ei ole kuin mikä tahansa Kreikan saari. Santorinin hulppeat maisemat ja myös kulttuuri on syntynyt ja muovautunut useiden suurten tulivuorenpurkausten seurauksena, jotka ovat upottaneet osan saaresta ja jopa tuhonneet vanhoja kulttuureja.

Tutkijat epäilevät, että Santorini voisi olla legendaarinen Platonin Ahdin valtakuntaan uponnut Atlantis, ja saarta kutsutaankin Atlantiksen mukaan Onnellisten saareksi. Siitä en tiedä, mutta meillä oli ainakin täällä aika onnellisia päiviä!

Bunkkasimme Santorinilla sen pääkaupungissa Firassa. Ennen lähtöä kaihosimme kuvankauniiseen Oían kylään, joka on kuuluista maailman kauneimmiksi väitetyistä auringonlaskuistaan. Hinnat kuitenkin hipoivat siellä sen verran pilviä, että tyydyimme ajelemaan sinne parina iltana ihailemaan maineensa veroisia päheitä auringonlaskuja.

Tämä osoittautui erinomaiseksi vaihtoehdoksi. Romanttinen Fira punaisine auringonlaskuineen ja huikeine näköaloineen yli lahden peittämän kraaterin ei nimittäin ollut yhtään sen paskempi valinta sekään! Väittäisin jopa, että sen auringonlaskut kilpailevat Oían kanssa.

Oían näköalapaikalle kerääntyi illansuussa muutama muukin pällistelijä.

Ei mikään ihme, että Santorini on hääparien ja hanimuunilaisten suosikki. Vaikuttavien maisemien pällistelyyn ei kyllästy, vaikka viehättävät valkoiset laatikkomaiset talot ovat kyllä sen verran kuumottavaan paikkaan rakennettu, ettei kyllä itsellä siellä ihan heti tulisi uni silmään. Täällä kulkee myös mielettömiä patikointipolkuja, jotka kierrämme ehdottomasti seuraavalla kerralla. Viinitarhoilla tietysti taukoja pitäen!

Saaren länsipuolelta ei niinkään löydy perinteistä kreikkalaista rantaelämää, vaan homman nimenä ovat upeat auringonlaskut kattoterasseilla, tunnelmalliset kuppilat, söpöt pikkuputiikit ja kuvauksellisilla mutkaisilla pikku kujilla seikkailu ja ylös ja alas kiipeily. Ruoka oli poikkeuksetta taivaallista, ja sitä nautittiin usein varsin päheä auringonlasku taustalla ja myöhemmin kreikkalaisen livemusiikin säestämänä ja tanssiesitykset taustalla. Tästä on ihana Kreikan loma tehty!

Rantaelämää löytyy sitä kaipaaville saaren itäpuolelta tummahiekkaisilta laavakivirannoilta. Maailma on pieni, ja kiitos naamakirjan saimme selville, että Rohanin australialainen serkku sattuu olemaan samassa kylässä. Sovimme treffit seuraavaksi päiväksi, vuokrasimme mönkijät ja lähdimme huristelemaan porukassa ympäri saarta! Vaikka Santorini ei ole ensisijaisesti varsinainen rantalomakohde, löytyy sieltä jos jonkinlaista rantsua trendikkäine rantaklubeineen.

Pysähdyimme Perissan ja Perivoloksen rantsuilla, jotka vaikuttivat olevan nuorison suosiossa. Tummassa hiekassa kulkeminen oli kuin kuumilla hiilillä kävelyä, eikä rantasängyltä veteen tarvitse ilman sandaaleita yrittää! Altailla varustetuissa rantabaareissa paardit olivat täydessä vauhdissa jo neljältä iltapäivällä.

Turisteja tältä saarelta löytyy sen verran, että rihkaman hinnat saivat meidän kaltaisemme reppureissaajat pökerryksiin. Santorini taitaakin olla Kreikan kallein tai ainakin yksi kalleimmista saarista. Silti, Santorini on ainutlaatuinen, unohtumaton ja pökerryttävän kaunis.

Kun tuli lähtöaamu, kirosin etukäteen varatut botskiliput ja seuraavat hotellit. Olisin mieluummin jäänyt ja viettänyt koko loppuloman täällä. Rakastuin Santoriniin. Jos pitäisi valita vain yksi kohde Euroopassa, mihin haluan takaisin, niin se on tässä. Jos ja kun tulemme saarihyppelemään Kreikkaan uudelleen, Santorini on saletisti listalla taas!