Yksi Balin suosituimmista turistikohteista on Ubudin apinametsä, Sacred Monkey Forest Sanctuary, satojen makaki-apinoiden pyhänä pidetty koti Ubudin sademetsän siimeksessä.
Kävin ensimmäistä kertaa Ubudin apinametsässä reilusti yli 10 vuotta sitten. Rohanille tämä oli ensimmäinen kerta, ja kenties viimeinen. Kokemuksesta jäi nimittäin ristiriitaiset fiilikset.
Apinametsä on kyllä hieno paikka jo ilman apinoita tai temppeleitäkin. Paikkaa ympäröivät jättimäiset satoja vuosia vanhat banianviikunapuut, purot ja pienet vesiputoukset.
Osittain rappeutuneen oloiset sammalten peitossa olevat temppelit, lukuisat patsaat ja apinat luovat viidakkoon mystisen tunnelman kuin Indiana Jonesissa konsanaan. Viidakko toimii myös virkistävänä pakopaikkana helteestä.
Monkey Forest temppeleineen ja apinoineen on balilaiselle hindulaisuudelle merkittävä pyhä paikka. Temppeleistä vanhimpien uskotaan olevan 1300-luvulta. Sisälle temppeleihin ei tavallisella pakanaturistilla ole asiaa.
Metsän vetonaula ovatkin sen söpöt asukkaat. Apinametsän apinat ovat vastustamattomia veijareita, joiden vauhdikasta ja hulvatonta toimintaa voisi seurata tuntikausia. Ne juoksentelevat ja heiluvat puusta toiseen, jahtaavat toisiaan ja tappelevat, leikkivät, kierivät ja hierovat toisiaan, lempivät ja poimivat ötököitä toistensa turkeista.
Meidän visiittimme jäi kuitenkin lyhyeksi. Turisteja täällä oli toki jo kymmenen vuotta sitten, mutta ei ihan tässä mittakaavassa. Tällä kertaa ihmisiä oli varmaan yhtä paljon kuin apinoita. Ulkona kyttää kaupustelijoita, ja kadut pursuavat turistikrääsäkojuja.
Ihmisistä huolimatta apinametsä on apinoiden planeetta. Täällä määräävät apinat.
Etenkin pienet apinat voivat näyttää syötävän suloisilta palleroilta. Ne ovat kenties tottuneita ihmisiin, mutta silti edelleen villieläimiä, ja myös erittäin viekkaita varkaita, jotka eivät kaihda keinoja saadakseen mitä haluavat.
Jos istahdat alas, ne hyppäävät syliin, mutta eivät silittelyjen toivossa. Ne haluavat banaanisi, ruokasi, aurinkolasisi, korusi, kamerasi, kaiken minkä vain irti saavat.
Valitettavasti monet turistit tulevat tänne tietämättä apinoiden maineesta ja lukematta varoituskylttejä. Näin apinoiden hyppäävän puista ihmisten selkäreppuihin, roikkuvan käsilaukuissa, avaavan vetoketjuja ja kiipeävän pitkin ihmisiä päästäkseen käsiksi aarteisiin.
Jos ne onnistuvat jotain saamaan näppeihinsä, voit sanoa tavaroillesi hyvästit. Ei ole myöskään kivaa, jos muovia tai vaikka purkkaa kuten alla olevassa kuvassa päätyy apinoiden hampaisiin.
Näillä apinoilla ei ole mitään käytöstapoja. Erehdyin istumaan sekunniksi alas, kun jo eräs härski pikkuapina avasi mekkoni olkaimen solmun salamannopeasti. Apinat hauskuuttivat ihmisiä myös kurkistamalla tyttöjen kaula-aukkoihin. Ken lienee niille tämänkin opettanut.
Mutta näin valitettavasti myös ihmisiä, joilla ei ollut käytöstapoja. Joku huitoi apinoita kepillä, ja siitäkös iso apina hermostui, sähisi ja lähti vihaisena jahtaamaan miestä. Ihmiset myös härnäsivät apinoita banaaneillaan.
Ja sitten ihmetellään, kun apinat ovat aggressiivisia. Apinat voivat purra ja saada vahinkoa aikaan myös raapimalla.
Pisti pohtimaan, olimmekohan me ihmiset sittenkin niitä metsän oikeita apinoita.
Turistien toiminnan sivusta seuraaminen oli välillä yhtä viihdyttävää kuin apinoiden.
Täydellistä apinakuvaa varten näimme lukuisia ihmisiä houkuttelemassa apinoita olkapäilleen banaanien avulla. Hämmästyksekseni paikan henkilökunta rohkaisi toimintaa auttaen apinoita ihmisten olkapäille maksua vastaan. Kyseenalaista hommaa. Onhan se nyt selvää, ettei siitä aina hyvä seuraa.
Jos satut Ubudiin tai se on matkan varrella, Monkey Forest on meidän mielestämme kaikesta huolimatta, ainakin toistaiseksi, visiitin arvoinen. Kunhan olet varovainen ja käyt rauhassa, kunnioittaen paikkaa ja sen luontokappaleita.
Muuttolinnun löytää Fabon lisäksi myös Instasta, Twitteristä ja Snäpistä nimimerkillä ankkis1 . Blogia voit seurata myös Blogit.fi :ssä, Blogipolussa ja Bloglovinissa.
Marokon sininen kaupunki Chefchaouen on lumoava näky. Siniseksi maalatut kadut luovat boheemiin vuoristokylään maagisen tunnelman. Entä tiesitkö, että Chefchaouenilla on…
Marokko on rikkaan kulttuurin, värikkäiden soukien ja ihmeellisen arkkitehtuurin maa. Vietimme Marokossa hiljattain kaksi kuukautta ja rakastuimme sen monipuolisuuteen. Tässä…
Hiljattain palasimme Australiaan 15 kuukauden matkalta. Niin paljon kuin rakastinkin jokaista matkan matkakohdetta, olin myös odottanut paluuta. Pysähtymistä, rauhoittumista ja…
Fulhadhoo on Malediivien kauneimpia paikallissaaria. Sen rantaa on usein kutsuttu paikallissaarten parhaaksi. Kaiken kukkuraksi täällä rannalla loikkii vielä toistaiseksi enemmän…
Matkustaminen on yksi elämän parhaita kouluja. Yli vuoden kestävä matka on melkein kuin intensiivikurssi omaan itseen ja elämään. Mitä diginomadina…
Malediiveilla on perinteisesti ollut maine kalliina luksuskohteena. Paikallisten saarilla matkustaakseen ei kuitenkaan tarvitse uida rahassa, vaan nykyään Malediiveilla voi lomailla…
View Comments
On kyllä tosi kaunista ilman noita apinoitakin. Mutta tosi tylsää, ettei ihmiset osaa käyttäytyä. Jos ei pidä apinoista ja on tarve alkaa huitoa niitä, niin onko tuollaiseen paikkaan sitten pakko mennä? Ja kuulostaa kyllä aika kyseenalaiselta, että myös paikan työntekijät auttavat apinoiden nostamisessa ihmisten päälle kuvia varten. Sen voisivat kyllä jättää tekemättä.
Halusin nähdä tämän postauksen, sillä hienot valokuvat houkuttivat. Mutta aika ristiriitaisen oloinen paikka - kuten useat muutkin, turismin valtaamat paikat. Outoa, ettei luontoa osata kunnioittaa, tuo purkkakuva on todella karu.
Paikka näyttää tosi kauniilta ja toivottavasti säilyykin ihmispaljouden alla sellaisena! En ehkä kestäisi itse sitä ihmismassaa, enkä toisaalta isoa määrää apinoitakaan. Kävimme Gibraltarilla katsomassa apinoita ja vaikka ne hauskoja ja söpöjä olivatkin, niin myös röyhkeitä ja varmasti myös vaarallisia. Tosin röyhkeitä olivat jotkut ihmisetkin, jotka halusivat mennä ihan eläimen eteen ottamaan täydellisen kuvan!
Aika samanlaiset fiilikset jäi, kun tuolla keväällä vierailin! Ylipäänsä mua on alkanut aivan sairaasti ärsyttää nää ihmisten selfie-meiningit, sillä tällä matkalla olen todistanut jo sellaista typeryyttä sen täydellisen kuvan metsästämisen suhteen, ettei uskoisi enää edes todeksikaan. Tuo apinametsä oli juuri yksi näistä paikoista ja mietinpähän vain, eikö jengi oikeasti ajattele miten pahaa jälkeä apina noilla hampaillaan voi saada aikaan ja rokotettujakaan ne ei varmasti ole. Huoh, voisin paasata tästä aiheesta vaikka kuinka mutta siis joo... Apinametsä oli hieno ja ne apinatkin ihan suloisia, mutta ihmisten käytös siellä sai kyllä kohottelemaan kulmakarvoja moneen otteeseen.
Apinat ovat hämääviä "söpöydellään" - sillä kuten totesit, villieläimiä ne ovat.
Gibraltarilla yhdellä kalliolla on apinoita ja sinne ylös menevässä kaapelivaunussa kerrotaan ainakin kuudella kielellä, että ei ruokaa esille ja muutenkin tavaroista kiinni, mutta eikös vaan siitä huolimatta hetimmiten joku kaiva patongin käteensä, jonka apina sitten nappaa. Ja taas lauman "osaaminen" siitä, että turisteilta kannattaa yrittää etsiä varastettavaa kasvaa. Sääli, etteivät ihmiset keskimäärin - tai ettei osa ihmisistä - ymmärrä käyttäytyä tällaisissa paikoissa vastuullisesti.
Joo söpöjä nuo pikkuiset kyllä, mutta aikuiset ihan oikeasti vaarallisia.
Koh Lantan kansallispuistossa näimme miten turistin muovikassin kimppuun hyökättiin - ja kun menimme itse uimaan, hävisi avaamaton sipsipussi rantakassista vaatteiden alta. Että kyllä ne on pirullisen ovelia.
Hienoja kuvia - piti katsoa pariin kertaan kun olivat niin katseenvangitsijoita ☺
Ihmiset ja apinat on niin lähellä toisiaan että välillä on vaikea sanoa kumpi käyttäytyy fiksusti ja kumpi apinoi... ?
Apinat ovat hurjan söpöjä, mutta kun niitä näkee luonnossa niin ei tulisi mieleenkään silittää. On kyllä kuvauksellinen paikka.
Jälleen hyvä tietää tällainen paikka, että voi tehdä kaikkensa sitä välttääkseen. Indiana Jones-fiiliksen saa muuallakin. Apinat, joihin olen reissuilla törmännyt, ovat olleet arkoja ja tarkkailleet ihmisiä välimatkan päästä ja hyvä niin.
Aitoon Indy-fiilikseen kuuluu tietysti isonauraja, joka esiintyy vain Australiassa. Leffat ovat aitoja kuin kolmen dollarin seteli, tietysti, mikä harmittaa, sillä ne missaavat hyvän tilaisuuden opettaa ihan relevanttejakin asioita.
Jep, samoja huomioita tein itsekin tuolla. Aina kun on eläimiä kyseessä, pitäisi oikeastikin osata ne käytöstavat. Eläin ei ole lelu tai koristus. Pisti vihaiseksi eilen, kun olin kilpikonnasaarella täällä Malesiassa. Sinne pääsee vain tietty määrä turisteja katsomaan, kun yöllä merikilpikonna käy munimassa munia rannalle, jonka jälkeen saamme päästää juuri kuoriutuneet pikkukilpparit mereen. Säännöt olivat selkeät: ei salamavaloa, ei rannalla juoksentelua. Yksi nainen otti tietysti salamalla kuvia (aivan varmasti ei ollut vahinko, kun ensin otti niitä kuitenkin ilman salamaa) ja sitten antoi lapsensa juoksennella miten sattuu, kun niitä pikkukilppareita päästettiin mereen. Pelastin yhden kilpparin lapsen jalkojen alta. Mitä ihmisillä liikkuu päässä! Ei luultavasti kovinkaan paljoa.