Yllätyksenä alkuvuodesta postiluukusta tipahti kutsu Rohanin veljen hääjuhlaan Brisbanessa. Siispä häiden yhteyteen aloimme suunnitella pientä eteläisen Queenslandin kierrosta. Useammasta visiitistä huolimatta kokemuksemme Brisbanesta ja sen ympäristöstä ovat nimittäin jääneet lyhyiksi.
Aikaa oli 12 päivää. Ensimmäiset päivät vietimme tutustumalla Australian kolmanneksi suurimpaan kaupunkiin Brisbaneen, ja jatkoimme sieltä matkaa Australian Sunshine Coastille ja eteläisemmälle Gold Coastille.
Olemme usein haaveilleet muuttamisesta Queenslandiin, mutta tropiikin kostea kesä on mietityttänyt. Nyt olimme Queenslandissä ensimmäistä kertaa kesällä. Auringosta saimme nauttia joka päivä. Sateet olivat lyhyitä mutta rankkoja, ja koimme myös pari hurjaa ukkosmyrskyä. Keskiyölläkin ilmankosteus oli usein 95%.
Hiki lensi, mutta se ei meitä häirinnyt. Unelma elämästä tropiikissa vain vahvistui.
Kajakoimme autioille rannoille. Kirmasimme läpi auringonkukkapeltojen. Uimme vesiputousten alla. Ihailimme vauvadelfiiniä luonnossa, ihan vierestä. Lilluimme äärettömissä uima-altaissa kunnes sormet alkoivat muistuttaa rusinoita. Patikoimme pitkin sademetsiä ja upeaa rannikkoa. Silitimme kenguruja. Kilistelimme viinilaseja parvekkeella ihaillen mahtavaa merinäköalaa.
Kaikkea tätä ja paljon muuta mahtui Queenslandin lomaan. Viimeisenä päivänä olin kuitenkin valmis lähtemään kotiin. Tällä kertaa en kokenut samanlaista lomaltapaluuahdistusta kuin normaalisti.
Kesäisen letkeän elämäntyylin Brisbane ihastutti, ja sen ympäristöstä löytyy loputtomasti huikeita paikkoja. Silti, ei eteläisestä Queenslandistä tainnut meidän lempparialuetta Australiassa tulla.
Yllätyin hiukan, kuinka täyteen rakennettu ja täynnä ihmisiä rannikko täällä on moniin muihin Australian alueisiin verrattuna. Vaikka eihän se ihme ole, kun rantaviivaa riittää ja säät suosivat ympäri vuoden.
Huonoa tuuriakin oli matkassa. Useamman kansallispuiston jouduimme jakamaan isojen koululaisryhmien kanssa, jolloin rauhaa ei löytynyt edes luonnon helmasta.
Ehkä odotukset olivat liian korkeat. Ehkä Uuden-Kaledonian kaltaisten paratiisisaarten ja koko Australian kiertämisen jälkeen meihin on vaikea enää tehdä vaikutusta.
Ehkä lomasta tuli liikaa suorittamista, koska halusimme nähdä kaiken. Ajamista mahtui kahdeksaan päivään 26 tuntia ja 1500 kilometriä. Ja kaikkea emme silti nähneet. Ehkä meidän pitäisi oppia olemaan lomalla enemmän paikallamme ja rentoutua, niin loman jälkeen ei olisi heti tarvetta toiselle lomalle.
Matkan tarkoitus ei kuitenkaan ollutkaan pelkkä lomailu, vaan yhden onnellisen nuoriparin juhlinta. Matkan kohokohta olikin intiimi ja rento hääjuhla upean Queenslander-talon takapihalla, josta avautuivat maisemat kukkuloille. Täydelliset puutarhahäät!
Nyt tuntuu siltä, että Australia on toistaiseksi nähty. On surffattu aalloissa, uitu delfiinien kanssa, uitu vesiputouksissa, road trippailtu ristiin rastiin, seikkailtu Outbackissä, kiivetty vuoria, nautittu autioista rannoista ja upeista kansallispuistoista.
Nähtävää Australiassa riittää enemmän kuin yhdelle eliniälle, ja Australia tulee aina olemaan se rakkain suosikkipaikkani. Juuri nyt kaipaan kuitenkin vaihtelua, uusia seikkailuja, maisemanvaihdosta toiselle mantereelle. Australiaan tulemme kuitenkin aina palaamaan.
Muuttolinnun löytää Fabon lisäksi myös Instasta nimimerkillä ms.coco.nut ja Twitteristä ja Snäpistä nimimerkillä ankkis1 . Blogia voit seurata myös Blogit.fi :ssä, Blogipolussa ja Bloglovinissa.
Marokon sininen kaupunki Chefchaouen on lumoava näky. Siniseksi maalatut kadut luovat boheemiin vuoristokylään maagisen tunnelman. Entä tiesitkö, että Chefchaouenilla on…
Marokko on rikkaan kulttuurin, värikkäiden soukien ja ihmeellisen arkkitehtuurin maa. Vietimme Marokossa hiljattain kaksi kuukautta ja rakastuimme sen monipuolisuuteen. Tässä…
Hiljattain palasimme Australiaan 15 kuukauden matkalta. Niin paljon kuin rakastinkin jokaista matkan matkakohdetta, olin myös odottanut paluuta. Pysähtymistä, rauhoittumista ja…
Fulhadhoo on Malediivien kauneimpia paikallissaaria. Sen rantaa on usein kutsuttu paikallissaarten parhaaksi. Kaiken kukkuraksi täällä rannalla loikkii vielä toistaiseksi enemmän…
Matkustaminen on yksi elämän parhaita kouluja. Yli vuoden kestävä matka on melkein kuin intensiivikurssi omaan itseen ja elämään. Mitä diginomadina…
Malediiveilla on perinteisesti ollut maine kalliina luksuskohteena. Paikallisten saarilla matkustaakseen ei kuitenkaan tarvitse uida rahassa, vaan nykyään Malediiveilla voi lomailla…
View Comments
Olen alkanut seurata ihanaa?blogiasi, upeita kuvia ja hyviä matkavinkkejä. New Caledonia kiinnostaisi matkakohteena. Onko siellä miten safe uida ja snorklata (olen lukenut tappavista meduusoista ja muista vedessä elävistä)? Verrattuna Great Barrier Reefiin, onko New Caledonia mahtavampi paikka snorklauksen ja tropiikin vedenalaisen elämän, mm korallit, kalat ja kilpparit, kokemiseen ensikertalaiselle? Vai tulisiko kokea molemmat paikat? Onko dengueriski miten suuri? Missä kannattaa yöpyä? Entä kulkeminen saarella?
Kiitos! Meduusoista en tiedä Uuden-Kaledonian kohdalla. Me ainakin uitiin siellä ihan huoletta. Merikäärmeitä siellä kuulemma on paljon, mutta me ei nähty niitäkään. Ne voi olla tappavia, mutta pysyvät poissa ihmisten lähettyviltä. Great Barrier Reeffillä on meduusoita etenkin marraskuusta toukokuuhun, mutta retkiä Valliriutalle järjestetään silti, märkäpuku vaan päälle.
En osaa sanoa kumpi on parempi, varmaan kannattaa kokea molemmat, ne on kuitenkin niin erilaisia paikkoja. Silti, oma suosikkini noista kahdesta on ehkä Uusi-Kaledonia, kirkkaampi vesi (vaikka Great Barrier Reefilläkin voi olla tosi kirkasta) ja enemmän muutakin tarjottavaa. Dengueriskistä en tiedä, hyttysiltä kannattaa kuitenkin suojautua. Majoituksesta ja kulkemisesta täällä: https://muuttolintu.com/2016/12/23/vinkit-uuteen-kaledoniaan/
Niin upeita kuvia jälleen! Ymmärrän tuon fiiliksen turistirysistä täysin ja koitinkin itse viime Thaireissulla kulkea mahd. paljon itse mopolla valmiiden retkien sijaan välttääkseni pahimmat ryysikset, joskus onnistui - joskus ei.
Vaikka ehkä nyt tuntuukin että olisitte mahduttaneet liikaa samaan pakettiin niin ne oli kaikki kuitenkin elämyksiä ja kokemuksia, seikkailuja loppuelämäksi! Seikkailunjanoa on vaikea sammuttaa ja mulla on sellanen kutina että ette te olisi malttaneetkaan vain maata jossakin altaanreunalla päiväkausia ;)
"Useamman kansallispuiston jouduimme jakamaan isojen koululaisryhmien kanssa, jolloin rauhaa ei löytynyt edes luonnon helmasta." - Joo, tuo on vähän harmi, kun ne koululaiset/eläkeläiset/kiinalaiset/jne. tunkee aina samoille mestoille... Eikös ne vois mennä johonkin muualle ; - )
Itse huomasin manaavani nyt Mallorcalla sitä, miksi KAIKKI oli samaan aikaan yhdellä näköalapaikalla. Keksittiin sitten mennä sinnen auringonlaskun aikaan. Saatiin olla rauhassa, kun KAIKKI oli jo hotellilla : )
Voi että, en ole ehtinyt viime aikoina lueskelemaan blogeja juuri lainkaan, ja nyt taas hukuttaudun näihin paratiisimaisemiin. Lähes joka kuva on kuin jostain yltiöromanttisesta unesta! :) Miten ikinä onnistunkaan suunnittelemaan Australian-matkaa, kun sanojesikin mukaan sen tutkimiseen menisi yksi elinikä. Mussa on samaa suuruudenhulluutta – haluan reissulla nähdä kaiken ja silti tutustua joka paikkaan ajan kanssa. Lopputuloksena olen loman jälkeen entistä väsyneempi ja loman tarpeessa. Ikuinen oravanpyörä! :D
Hei ei yhtään helpottanut "haluan viettää enemmän aikaa lämpimässä" fiilistäni tää juttu, etenkin tuo eka kuva on ihan mainio! En muista kerroinko, että meillä oli aika lähellä viime vuonna muutto Newcastleen (siis sinne Aussien Newcastleen) ja vähän alkoi innostua tuosta elämänmenosta siellä suunnilla, vaikka Newcastle tuskin kaikkein mediaseksikkäin paikka onkaan. :) Ollaan nyt Italiassa anoppilassa ja ilmasto on näin keväällä paljon Saksaa lämpimämpi, mulle näköjään tuo muutaman plusasteen erokin auttaa huomattavasti kun voi pukeutua kevyemmin ja aurinko paistaa. PItää käydä lukemassa muutkin viimeisimmät jutut, catch up menossa blogien kanssa nyt :)
Kylläpä tunnistan tuon loma-ähkyfiiliksen ja se tuleekin juuri silloin kun reissu on ladattu täyteen asioita ja odotuksia! Mutta helpottavaa on se, että ähky myös häviää ja ennen kuin huomaatkaan, olet jälleen tien päällä! ;)
Huh huh, oli siinä ajamista! Jään innolla seuraamaan minne elämä teitä seuraavaksi vie. Upeaa tuo Australian luonto, mutta tuo kosteus taitaisi tappaa minut. Asuin joskus nuorena Wisconsinin osavaltiossa USA:ssa, ja siellä oli tuollaisia kosteuspitoisuuksia. Se oli tosi ahdistavaa. Hiukset oli aina kikkuralla ja kuivurista juuri tulleet farkutkin tuntui melkein heti taas kosteilta. Kuiva kuumuus tuntuu jotenkin vähän helpommalle vaikkei sekään suomalaiselle helppoa ole.
Teillä on kyllä teräksiset istumalihakset noilla kilometreillä! Ehkä noissa maisemissa ajaminen ei ole ihan yhtä puuduttavaa kuin vaikka Pohjanmaalla. ;)
Asiasta ihan toiseen, mutta ihanalta vaikuttaa nuo häät! Paikka on kotoisa mutta ihana, paljon käytetty värejä. Iloiset ja intiimit juhlat varmasti!
Kuvien perusteella näyttää ihanalta, mutta se on totta, että matkan päällä pitää muistaa myös rauhoittua. Muuten iskee matkaväsymys!
Jännityksellä jäämme seuraamaan, mikä manner seuraavaksi kutsuu :-)