Rakkautta Venetsiassa, osa 2

Italian Venetsiassa riittää nähtävää, mutta meillä oli kirkko- sun muu palatsikiintiö Firenzen jälkeen täynnä. Sitä paitsi, parasta tekemistä Venetsiassa on päämäärätön haahuilu ja eksyminen loputtomien kapeiden kujien, kanaalien ja siltojen labyrinttiin. Tähtää kauas Canal Grandesta, päätähuimaavia hintoja veloittavista naamio- ja lasikaupoista sekä turistiarmeijoista.

Venetsiassa ei voi välttyä piipahtamasta vilkkaalla Piazza di San Marcolla, jossa turistit sakon uhalla ruokkivat pululaumoja ja istuvat ylihinnoitelluissa ulkoilmaravintoloissa orkesterien säestäessä. Piazzan edessä kohoava San Marcon basilika on sisältä kuulemma melkoisen hulppea. Toinen nähtävyys, jonne jokainen turanki ennemmin tai myöhemmin eksyy, on Venetsian vanhin silta Rialto.

Entäs se ruoka? Niin kuin kaikissa turistirysissä, huonolaatuisia ylihinnoiteltuja paikkoja löytyy, mutta etsivä löytää. Kokeile viinibaarien venetsialaisia tapaksia eli cicchetti!

Venetsia on tunnettu joka helmikuisista karnevaaleistaan. Entisaikojen Venetsiassa naamiaiset olivat normaali osa arkea ja niitä vietettiin lähes joka päivä. Näistä naamiaisista polveutuvat myös nykyajan naamiaiset.

Naamioitumista säädeltiin mm. seuraavilla tärkeillä lakipykälillä: Narreiksi naamioituneet eivät saa heitellä ruusuvedellä täytettyjä kananmunia, miehet eivät saa vierailla tyttöjen sisäoppilaslaitoksissa tai nunnaluostareissa naisiksi pukeutuneina, eikä naamiota saa käyttää läpi koko vuoden.

Keleillä meitä ei Venetsiassa hellitty, mutta se ei meidän tunnelmaamme pilannut ollenkaan. Sateenvarjon alle yhdessä käpertyminen teki kuhertelulomasta Venetsiassa entistäkin imelämpää! Asiaan kuului tietysti myös lemmenlukon kiinnittäminen yhteen Venetsian sadoista silloista. Tarpeeksi herkkää? Lisää seuraa.

Kunnon lemmenlomaan Venetsiassa kuuluu tietenkin romanttinen gondoliajelu. Venetsiassa on noin neljäsataa gondolieeria, joista suurin osa kuuluu vanhoihin perinteikkäisiin gondolieerisukuihin.

Kämppämme lähellä sillan alla raitapaitainen olkihattuinen gondolieeri harjoitteli laulun luikautustaitojaan. Me innostuimme ja hyppäsimme kyytiin.

Odotukset eivät olleet suuret. Gondolikyydistä kiskotaan lähelle satanen 40 minuutilta, ja serenadit maksavat erikseen. Useimmat gondolieerit näyttävät kärttyisiltä, ja gondolissa matkustavat turangit tylsistyneiltä. Jatkuvasti näkee gondoliruuhkia, monet botskeista ovat täynnä kinkki- tai jenkkiteiniryhmiä, ja päädyt varmasti satoihin kinkkituristien kameroihin.

Mutta meidän gondolieerimme valkopunaraitapaidassaan ja olkihatussaan oli mieletön! Ihka aito entisaikojen gondolieeri, joka laulaa hoilasi menemään serenadeja koko matkan, eikä edes kinunnut siitä hyvästä senttiäkään. ‘Aaaamooooree miooo…’ kaikua kajahteli kapeilla kanaaleilla. Ukolla oli lauluääntä! Onnistui vielä viemään meidät hiljaisia kanaaleja pitkin, joilla ei juurikaan muita paatteja näkynyt.

Prosecco–lasi kädessä ja asiaankuuluvat pusuttelut siltojen alla. Näimme myös mm. Casanovan talon, Huokausten sillan ja tutkimusmatkailija Marco Polon hautakirkon. Toki välillä ukkelin laulun luritukset keräsivät isot turankiyleisöt meitä kuvaamaan, mutta siltä ei oikein voi Venetsiassa välttyä.

Ehkä meillä kävi munkki, mutta gondolikyyti oli Venetsian reissun kohokohtia ja ihanan kliseisen äklöromanttista.

Rakkauden pääkaupungissa taisi olla rakkautta ilmassa, kun mies innostui ihan kosintahommiin. Terveisin, rengastettu nainen!