Viimeiset yöt eteläisen Queenslandin reissulla löysimme itsemme Gold Coastin Surfers Paradisesta. Mitäh? Siitä Surffarin paratiisista, jota olen aikaisempien kokemusten perusteella haukkunut pahuuden tyyssijaksi ja kadotetuksi paratiisiksi? Nyt ovat maailmankirjat mullin mallin.


Ei, meitä ei houkutellut Surfers Paradiseen lukuisat teemapuistot, surffaus, syntinen yöelämä tai edes pilvenpiirtäjät, vaikka sellaisiin päädyimmekin. Tulimme Gold Coastille tutustumaan alueen kansallispuistoihin. Mutta niistä lisää myöhemmin.
Niin paljon kuin vastustankin tornitalojen rakentamista suoraan rannalle, valehtelisin, jos väittäisin, ettenkö olisi nauttinut täysin rinnoin asunnostamme suoraan rantsussa Surfers Paradisen ytimessä. Mutta samalla tuntui kuin olisin myynyt sieluni.




Stayzin kautta, josta on viime aikoina löytynyt parempia diilejä kuin Airbnb:stä, löysimme hulppean kaksion 24. kerroksesta koko asunnon levyisellä parvekkeella (170 AUD/yö). Ikkunat lattiasta kattoon varmistivat, ettei mahtavaa näköalaa missaa mistään.
Kansallispuistojen koluaminen ei yhtäkkiä kiinnostanutkaan yhtä paljon kuin aikaisemmin. Olisin voinut viettää päiväkausia vain tuijottamalla merelle parvekkeeltamme.
Emme malttaneet edes sulkea verhoja yöksi, ja aamuisin heräsimme mielettömiin pastelliauringonnousuihin. Voisinpa aina nauttia kahvikupista näissä maisemissa!



Olo oli hiukan ristiriitainen, sillä tämän näkymän takiahan niitä tornitaloja rannoille rakennetaan. No, kerran elämässä tämä synti meille suotakoon! Ja jos rehellisiä ollaan, tykkäsin tästä näkymästä vielä enemmän kuin niistä kansallispuistoista, joiden takia tänne tultiin.

Parvekkeella kippistellessämme pohdimme, onko Surfers Paradise sittenkin paikka, jota inhotaan vain siksi, että niin kuuluu tehdä? Snapchat pursusi palautetta: Missä tää paikka on, näyttää ihanalta! Totta se on, yläilmoista katsottuna Surfers ei näyttänyt ollenkaan pöllömmältä.
Sitten laskeuduimme lukaalistamme kaupungin ihmisvilinään, ja mieleen palasi hyvin äkkiä, miksi Surfers ei ole meitä varten. Pintaliitoinen, keinotekoinen, kovaääninen, mauton Surfers ei ole suosikkipaikkojamme Australiassa.
Positiivista oli se, että rannalla tuntui olevan vähemmän porukkaa kuin viime kerralla. Eroosion kuluttamalle kapealle rantakaistaleelle oli myös kipattu tonneittain lisää hiekkaa.




Koska 24. kerros ei vielä riittänyt, käväisimme aamupalalla Australian korkeimman rakennuksen Q1:n Skypointin näköalatasanteella. Korkeutta tornilla riittää 322,5 metriä, ja sikäli se on eteläisen pallonpuoliskon korkein rakennus. Toistaiseksi, Melluun on nimittäin rakenteilla korkeampi. Jos tarkkoja ollaan niin Q1 on myös korkein vain spiraalin huippuun mitattuna, ja korkein näköalatasanne löytyy jo Melbournesta.
Aamupalanäkymät olivat joka tapauksessa kohdillaan 230 metristä katsottuna!





Paras, ja meille ainoa, tapa nauttia Surfers Paradisesta on yläilmoista omalta parvekkeelta. Sieltä kelpaa kuikuilla surffareiden menoa ja vakoilla humalaisten öykkäröintiä kaikessa rauhassa lintuperspektiivistä.


Ehdimme tutustua hieman myös Gold Coastin muihin lähiöihin, joissa elämä ei ole aivan yhtä hullunmyllyä kuin Surfersissa. Sieltä juttua ensi kerralla!
Muuttolinnun löytää Fabon lisäksi myös Instasta nimimerkillä ms.coco.nut ja Twitteristä ja Snäpistä nimimerkillä ankkis1 . Blogia voit seurata myös Blogit.fi :ssä, Blogipolussa ja Bloglovinissa.









Aikamoiset näkymät! Mahtavia erityisesti nuo suoraan alaspäin rannalle otetut kuvat. En ihmettele, että kelkka vähän kääntyi, vaikka aiemmin olisikin kuulunut inhokkeihin koko paikka. Surfer’s Paradise pintaliitomaineineen ei ole minulle tuttu, pitääkin käydä lukemassa tuo sinun aiempi avautumisesi.
Jollain kaukaisella tavalla maisema muistuttaa Dubaista, varmaankin noiden hiekalla törröttävien pilvenpiirtäjien vuoksi. Varmaan näitä paikkoja on maailmalla aika paljon enemmänkin, mutta oma polkuni ei ole montaakaan kertaa kulkenut tällaisen rannalle istutetun pilvenpiirtäjäkasan kautta.
Onhan tällaisia pilvenpiirtäjien reunustamia rantoja paljon maailmalla, ja kyllähän siellä pari päivää menee, mutta ei tosiaan omiin suosikkirantoihin kuulu. Mutta tuolla parvekkeella oli kiva istuskella, vakoilla ja rannan elämää ja ihailla auringonlaskuja ja -nousuja 🙂
Kävin Surfersissa ekalla Australian-reissullani, eikä paikka todellakaan tehnyt vaikutusta. Enkä ole sinne sen jälkeen himoinnutkaan. Mutta korkealta maisemat näyttää kieltämättä upeilta, ja yläilmoissa hyvässä seurassa varmasti nauttisin minäkin paikasta ihan eri tavalla… 🙂
Aika monilla taitaa olla sama kokemus Surfers Paradisesta. Nuoremmille parikymppisille, lapsiperheille ja kaveriporukoille se voi toki olla kiva kohde.
No mut onhan nuo näkymät aivan huikeet! En olisi halunnut edes lukea moitteita vedentason elämästä jos yläilmoista näyttää tuolle! Mä itse rakastan sekä pilvenpiirtäjiä että rantoja, joten mä vain huokailin näiden kuvien ääressä. Ja onneksi en ollut kokenut Surfers Paradisea itse, sillä rantakin näyttää kuvissa sille että siinä olisi kiva kahlailla.
Että en haluaisi uskoa rannan olevan kauhea, mutta kieltämättä “pintaliitoinen, keinotekoinen ja kovaääninen” kuulostaa siltä, ettei se lopulta olisi meidänkään paikka. 🙁
Jos tykkäät pilvenpiirtäjistä rannalla, niin tämä on ehdottomasti siun kohde Australiassa! Ranta on ihan mukava ja ainakin tällä kertaa yllättävän rauhallinenkin. Kaupunki itsessään on omaan makuuni hiukan pintaliitoinen ja keinotekoinen, mutta ei se kaikkia häiritse.
Mä luulen, että tuo ois mun juttu! Olen merkannut sen jo kohteeksi, kun saan Australian reissun aikaiseksi. Tavoitteena 2-3 vuoden sisällä joko pidempi reissu Australia & Uusi-Seelanti tai sitten koko pallon ympäri samalla kertaa. Mutta Tyynenmerenalueeseen pelkästään tutustuen + edellä mainitut. Mutta tonne ainakin 😉
Voi olla että tykkäisit! Kivaa että oot tulossa tännekin suuntaan. Varaa sitten reippaasti aikaa, koska nähtävää riittää 🙂