Kaukaisilla paratiisirannoilla Palawanilla

Ihastuimme Filippiineihin pari vuotta sitten ja nyt halpojen lentojen perässä päätimme palata. Filippiinithän koostuu yli 8000 saaresta, joten kyllä sinne vielä muutaman kerran voi matkata ilman että päätyy samoille mestoille. Viime kerralla kolusimme Bantayanin, Boholin sekä Siquijorin saaret. Tällä kertaa kohde oli alusta alkaen selvä. Pikkulinnut nimittäin visersivät, että Palawanin saari on yksi Filippiinien ykköskohteista juuri nyt.

Jacques Cousteau kutsui Palawania maailman kauneimmaksi saareksi. The Beach –leffa kuvattiin kenties Thaikuissa, mutta inspiraationsa alkuperäinen teos sai Palawanilta. Palawanin rantsut listataan jatkuvasti Filippiinien ja koko maailman ykköskastiin. Lonely Planet listasi Palawanin vuoden 2013 ykkösreissukohteisiin. Tänä vuonna Palawan valittiin Kaakkois-Aasian parhaaksi lomasaareksi. Myös filippiiniläiset mainitsevat usein Palawanin suosikki- tai unelmakohteekseen. Eikä suotta.

Yritin keksiä sanoja, joilla Palawanin maisemia voisi kuvailla, sillä kuvat eivät tee niille oikeutta. Varsinkaan, kun kameramme irtisanoi sopimuksensa heti reissun alussa vedettyään liikaa merivettä ja hiekkaa henkeen. Mutta Suomen vaatimattomassa kielessä niitä sanoja ei vain löydy.

Vielä vähän aikaa sitten Palawania kutsuttiin Filippiinien syrjäisimmäksi, viimeiseksi pakopaikaksi. Harvaan asutulla saarella asuu edelleen heimoja, jotka eivät länsimaisesta elämäntyylistä tiedä tuon taivaallista. Saa nähdä kuinka kauan sitä autuutta kestää, sillä turistivirrat kasvavat niin räjähtävää tahtia, ettei infrastruktuuri tahdo pysyä perässä.

Palawanilla ei voi käydä ilman saarihyppelyretkeä. Turistilaumat suuntaavat lähes poikkeuksetta saarihyppelemään pohjoiseen El Nidon pikkuruiseen kylään upeassa Bacuitinlahdessa, jonne kaupustellaan jos jonkinlaista turisteja pursuilevaa saarihyppelykierrosta. Mutta niistä lisää myöhemmin. Sillä kaikesta komeudestaan huolimatta Bacuitinlahti ei ollut meidän reissumme kohokohta.

…Sillä mitä jos kertoisin teille, että maailmassa on vielä olemassa autioita luonnontilassa olevia unelmien palmusaaria, joista voi nautiskella ihan itsekseen rommiananas kädessä, pelkät kilpikonnat ja Nemot seurana lämpimässä kirkkaassa merivedessä puljaillessa ja tähtitaivaan alla yöpyessä.

Reissua kuumeisesti suunnitellessa Melbournen sateisessa syksyssä törmäsimme netin ihmeellisessä maailmassa hieman erilaiseen saarihyppelyseikkailuun Palawanin ja pohjoisemman pikkuruisen Coronin saaren välillä. Tao Philippines järjestää saarihyppelyretkiä Palawanilla seikkailunjanoisille, ennakkoluulottomille matkalaisille, jotka eivät säikähdä suihkutonta elämää alkeellisessa bambumajassa. Viisi päivää matkasimme Taon poikien mukana kaukaiselta autiolta saarelta toiselle.

Hiljaisia palmurantoja, silmiä häikäisevän kirkasta turkoosia vettä ja jylhiä karstikallioita olemme kyllä nähneet ennenkin reissuillamme. Mutta näitä maisemia ei voi verrata mihinkään muualle Kaakkois-Aasiassa. Menkää ja kokekaa ne itse, ja menkää ennen kuin on liian myöhäistä, sillä liian myöhäistä on ihan kohta.

Lisää juttua yhdestä parhaimmista reissustamme ensi kerralla.