Melbournen Valkoinen yö – White Night 2017

Viime yönä unet jäivät vähiin monella Melbournen asukilla. Kaupungissa juhlittiin jokavuotista White Night -festivaalia. White Night on läpi yön, auringonlaskusta auringonnousuun kestävä taiteita ja kulttuuria juhlistava festivaali.

White Nightissa Melbourne herää eloon. Keskustan kadut suljetaan liikenteeltä ja ne täytetään taiteella, musiikilla, valoheijastuksilla ja kaikennäköisillä esityksillä. Monet ravintolat pitävät ovensa auki kauemmin ja järjestävät omia tapahtumiaan.

White Nightin juuret ovat Pariisissa, josta festivaali on levinnyt pariinkymmeneen eri maahan. Ensimmäisen kerran sitä juhlittiin Melbournessa 2012.

White Nightin yössä seilasi tänäkin vuonna 600 000 ihmistä. Viime vuonna skippasin bileet, koska en viihdy väkijoukoissa, jotka voivat White Nightissa olla melkoiset.

Tänä vuonna päätimme vaihtaa strategiaa. Lähdimme White Nightiin vasta aamuyöstä välttäen pahimmat tungokset.

Kaduilla oli väljää, mutta toisaalta yön pikkutunteina matkaan lähtiessä missasimme myös monta showta. Homma meni vähän säntäilyksi suunnasta toiseen. Ehkä olisi sittenkin ollut parempi tulla jo illalla ja nauttia festivaalista kaikessa rauhassa, välillä drinksuille tai safkaamaan poiketen. Ihmeteltävää olisi nimittäin riittänyt pitemmäksi aikaa.

Aamuviideltä kaupungilla oli joka tapauksessa hyvä meininki. Jengi oli hyvällä tuulella ja änkyräkänniläiset loistivat poissaolollaan. Niiden sijaan paikalle oli raahautunut paljon muita aamuvirkkuja ja myös lapsiperheitä. White Night luo kaupungista ihmemaan myös lapsille.

Katusoittajat sinnikkäästi soittivat vielä aamun tunteinakin, ja ihmisiä tanssi kaduilla ympäri kaupunkia. White Night oli houkutellut ihmisiä myös panostamaan pukeutumiseen. Vastaan tuli mitä ihmeellisimpiin kostyymeihin sonnustautunutta porukkaa.

Aloitimme kierroksen Carlton Gardensista, Melbourne Museumin ja Royal Exhibition Buildingin luota. Royal Exhibition Buildingiin heijastettu 3D-satutarina muunsi rakennuksen monta kertaa tunnistamattomaksi ja sai yleisön aplodit ja kannustushuudot aina sen päätyttyä. Hypnotisoiva show sai meidätkin jämähtämään paikallemme pitkäksi aikaa katsomaan pätkää uudestaan ja uudestaan.

Carlton Gardensista löytyi liuta muutakin nähtävää, kuten jättimäinen tulisoitin, jonka urkujen soittamisen kuitenkin missasimme, sekä interaktiivinen kupla (tai mikä lie olikaan).

En voinut olla murehtimatta, mitä puiston opossumiasukit mahtavat tuumia kaikesta älämölöstä.

State Libraryyn piti jonottaa vielä aamuviideltäkin, mutta jono onneksi liikkui liukkaasti. Sisällä Melbournen komeimman kirjaston katossa ja seinillä loisti vedenalainen maailma.

State Libraryn eteen oli kerääntynyt myös mielenosoittajia protestoimaan Melbournen kodittomien kurjaa kohtelua. Oli vaikea olla miettimättä, mitä näihinkin kekkereihin törsätyillä rahoilla olisi saatu aikaan toisaalla.

Melbourne Centralin ostoskeskuksen katto loisti eri väreissä.

Esityksistä mieleen jäi Purple Rain, joka järjestettiin jo toista kertaa, ilmeisesti Princen kunniaksi.

Flinders Streetin projektiot ovat useina vuosina olleet lemppareideni joukossa. Tänä vuonna rakennuksiin heijastettiin lasten satuklassikoita sarjakuvatyyliin.

Joen varressa teema tuntui olevan rakkaus.

Rantapromenadilla tuli vastaan erikoisia näkyjä, kuten jättiläispupujen puutarha ja yli viisimetrinen universaalia rakkautta ja maailmanrauhaa julistava robottienkeli.

Kannattiko nousta? Kannatti ehdottomasti jo pelkästään Royal Exhibition Buildingin shown vuoksi. Silti White Nightista jäi ehkä vähän kuitenkin vaisu fiilis. Mielestäni aikaisempina vuosina White Nightin anti on ollut parempaa.

Joka tapauksessa auringonnousu tuli liian äkkiä. Näitä lisää!

Muuttolinnun löytää Fabon lisäksi myös Instasta nimimerkillä ms.coco.nut ja Twitteristä ja Snäpistä nimimerkillä ankkis1 . Blogia voit seurata myös Blogit.fi :ssä, Blogipolussa ja Bloglovinissa.