Matkustaminen on testi parisuhteelle. Vuoden kestävä matka on todellinen testi parisuhteelle. Töiden ja jatkuvan matkustamisen yhdistäminen sen sijaan… Se ei ole enää pelkkä testi, vaan kunnon koettelemus, johon yhdessä tehtyjä lomamatkoja ei voi edes verrata.
Viimeiset 15 kuukautta on ollut elämämme hienointa ja jännittävintä aikaa, mutta myös helposti stressaavinta. Siihen on mahtunut parisuhteen ikimuistoisimpia kohokohtia, mutta myös kamalimpia aikoja. Töiden ja jatkuvan matkustamisen tasapainottaminen on ollut paikoin hermoja raastavan stressaavaa.
Olemme olleet yhdessä lähestulkoon ilman taukoja 24/7. Olemme matkustaneet kiivasta tahtia, viipyen yhdessä kaupungissa enintään kuukauden, yleensä vähemmän. Tutustuneet kohteeseen, etsineet seuraavaa kattoa pään päälle ja samalla yrittäneet saada hommat tehtyä. Lisää soppaan vielä armoton reissuväsymys ja jatkuvat sairastelut, ja resepti katastrofiin on valmis. Mistä kaikesta tapeltiin, ja toisaalta mikä on parasta pariskunta matkailussa? Ja kaiken tämän jälkeen… Vieläkö toisen pärstä miellyttää, vai heitetäänkö kapsäkit olalle ja painellaan eri suuntiin?
Yhdessä pitkään matkustaminen vaatii sitä, että molemmat ovat varustautuneet ylimääräisellä kärsivällisyydellä. Reissuväsymyksen keskellä kränää saa keksittyä mitä mitättömistäkin asioista. Olemme onneksi oppineet tunnistamaan uhkaavat merkit toisessa jo ensimmäisestä viiltävästä mulkaisusta tai kiukkuisesta tiuskaisusta, ja kompensoimaan toisen heikkoja hetkiä.
Aina se ei kuitenkaan onnistu. Meidän matkamme ei todellakaan ole ollut pelkkiä romanttisia auringonlaskuja. Kärsivällisyyttä on vaadittu ja venytetty molemmin puolin sen verran, että jos kummallakaan olisi yhtään lyhyempi pinna, emme varmaan olisi tässä enää.
Ongelmia seuraa matkalla erityisesti silloin, kun molemmat ovat väsyneitä ja/tai nälkäisiä, ja asiat menevät pieleen. Ja kun jatkuvasti matkustaa, asioita tulee menemään pieleen ja kömmähdyksiä sattuu. Ja sitten alkaa tiuskiminen ja turha syyttely.
Miksi et sopinut Airbnb-isännän kanssa, miten pääsemme sinne? Miksi et tarkistanut kartasta, miten kaukana paikka sijaitsee? Miksi et sopinut taksikuskin kanssa selvästi hintaa? Miksi et ottanut selvää tästä etukäteen? – No miksi et itse, olisithan sinäkin voinut!
Pariskuntana reissatessa tehtävät usein jakautuvat. Siinä missä minä varaan majoituksia, Rohan varaa lentoja. Siinä missä minä hoidan tinkimisen, Rohan hommaa useammin taksin. Ja niin edelleen. Se tekee yhdessä reissaamisesta usein sujuvampaa. Siitä huolimatta reissuväsymyskiukun iskiessä näistä saa oivia kinastelun aiheita. Yhtäkkiä alkaakin tuntua, että minun täytyy tehdä KAIKKI tässä parisuhteessa. Miksi minun aina täytyy? Miksi et joskus voi?
Me molemmat olemme aika vastahakoisia valittamaan asioista hotelleissa tai ravintoloissa silloinkin kun aihetta olisi. Joskus kävi niin, että majoitus ei ollut sitä mitä odotimme. Esimerkiksi Vietnamin Halong Cityssä hotellihuoneessamme oli todella vahva kemikaalien haju. Tuulettaminen tai huoneen vaihtaminen ei auttanut. Nälkäväsymyskin oli päällä pitkän bussimatkan jälkeen, ja kinastelimme pitkään, onko tässä tarpeeksi syytä lähteä lätkimään. Emme olleet varmoja, saisimmeko rahoja takaisin, eikä kaupungissa ollut kauheasti tarjontaa. Lopulta varasin meille huomattavasti kalliimman huoneen muualta. Rohan mökötti, kunnes saavuimme huoneeseen upeilla näkymillä Halong Bayhin, ja rauha oli taas maassa.
Valokuvista meillä taistellaan lähes joka matkalla. Siitä, kun Rohan ottaa kuvia silloin, kun en koe olevani kuvauskelpoinen. Tai ei ota kuvaa silloin kun haluaisin. Tai sitten lopputulos ei miellytä. Nyt kun olen itse oppinut käyttämään kameraa, meillä kinastellaan myös siitä, kumpi sitä kantaa. Joskus olen miettinyt koko valokuvaamisen lopettamista, ettei tarvitsisi tapella niin typerästä aiheesta. Mutta se on minulle rakas harrastus, jota tekisin ilman blogiakin.
Kahinaa saatiin aikaan myös muista pikkuasioista, kuten toisen ärsyttävistä tavoista. Minua ärsytti esimerkiksi se, kun Rohan pakkaa aina ihan viime tipassa. Kun uloskirjautuminen on puolelta päivin, hän alkaa pakata viittä vaille. Ja sitten drone tai joku vastaava ei mahdukaan hänen laukkuunsa, ja hän kysyy voiko tunkea sen minun laukkuuni, joka on ollut järjestelmällisesti pakattuna jo ainakin puoli tuntia.
Rohania ärsyttää ainakin se, kun en pysy etukäteen suunnitellussa budjetissa. Kun ostin taas kerran jotakin, vaikka elämme täyteen ahdetusta matkalaukusta.
Rohanilla on paha tapa stressikiukkuuntua asioista, joille emme voi mitään, kuten vaikkapa jatkolennon missaamisesta koneen ollessa myöhässä. Minulla on sen sijaan paha tapa motkottaa asioista, joille emme voi enää mitään, kuten dronen ottamisesta mukaan Marokkoon, jonne sitä ei olisi saanut tuoda. Siinä missä itse tykkään suunnitella ja miettiä reissut tarkkaan ruokapaikkoja myöten, Rohan mieluummin elää päivä kerrallaan ja spontaanisti istahtaa mihin tahansa kulmakuppilaan.
Tunnen itsen onnekkaaksi, että olen ylipäätään löytänyt elämänkumppanin, joka jakaa samat arvot ja jolla on samanlainen elämänkatsomus. Kumppanin, joka on samalla tavalla valmis uhmaamaan yhteiskunnan odotuksia eikä kaipaa sitä perinteistä elämäntyyliä. Kumppanin, jolla on sama sisäinen palo nähdä ja oppia maailmasta.
Tunnen itseni erityisen onnekkaaksi siitä, että tämä elämänkumppani jakaa myös samanlaiset reissumieltymykset. Sopivassa suhteessa seikkailua ja lomakoomaa, turistikohteissa ja niiden ulkopuolella. Joka samalla tavalla nauttii tutustumisesta ilman ennakkoluuloja eri kulttuureihin ja paikallisiin ruokatottumuksiin.
On mahtavaa löytää joku, kenen kanssa jakaa ihmeelliset kokemukset maailmalla, ja jonka kanssa muistella niitä jälkeenpäin.
Joku, jonka olkapäähän nojata pitkällä bussimatkalla ja jota halata auringonlaskussa. Jonka kättä puristaa innostuksesta, kun delfiini lipuu vain muutaman kymmenen sentin päästä. Tai puristaa pelosta, kun lennolla on turbulenssia. Joku, jonka kanssa nauraa kommelluksille ja joku, jonka kanssa yhdessä stressata, kun lento on myöhässä.
Kumppanin, joka pitää huolta, kun olen sairaana tai lopen uupunut. Tällä matkalla olen sairastellut niin paljon, etten tiedä miten olisin selvinnyt ilman Rohania. Hän on kärsivällisesti hoitanut asioita puolestani, kun en ole ollut niihin kykeneväinen. Kantanut laukut, ruokkinut ja käynyt apteekissa, peitellyt sänkyyn ja pistänyt leffan pyörimään, kun olen ollut sairaana.
Olen kiitollinen huomaavaisesta kumppanista, joka hieroo selkääni pitkän matkustuspäivän päätteeksi. Kumppanista, joka kärsivällisesti ottaa vielä yhden kuvan, ja vielä yhden, tai sata, kun en vieläkään ole otokseen tyytyväinen. Kumppanin, joka kärsivällisesti tulee seurakseni shoppailemaan, niin paljon kuin hän sitä inhoaakin. Joka vielä yhdeksän vuoden jälkeenkin kehuu kauniiksi juuri silloin, kun tunnen olevani sitä vähiten, kuten 30 tunnin matkustamisen ja unettomien öiden jälkeen.
Kumppanista, joka on paitsi mahtava matkakumppani, myös mahtava elämänkumppani. Ihminen, joka tuo parhaat puoleni esiin ja saa minut haluamaan kehittymään paremmaksi ihmiseksi. Joka rohkaisee minua uskomaan itseeni, astumaan epämukavuusalueelle ja jahtaamaan unelmiani silloin, kun oma usko itseeni horjuu.
Ihminen, jonka kanssa tuntuu, että olen kotona, olemme sitten missä tahansa.
Kumppanin kanssa pitkään matkustaessa parisuhteen todellinen tila paljastuu väistämättä. Tässä vaiheessa reissuelämää olemme ainakin käyneet läpi kaiken, mikä toisessa vähänkin ärsyttää ja nähneet toisemme pahimpina hetkinä. Olemme kasvaneet ja muuttuneet ihmisinä. Ja silti olemme vielä tässä, ja kumpikin on valmis jatkamaan matkalaukkuelämää. Ainakin pienen hengähdystauon jälkeen.
Joskus täytyy vain muistuttaa itseään, minkä aarteen on löytänyt.
Huh, olipas imelää!
“Find love with someone who loves your free spirit, someone who has no intention of restricting your wild side but someone who wants to set it free, and run with you.”
Lisää samasta aiheesta: Pariskuntamatkailun todellisuus
Marokon sininen kaupunki Chefchaouen on lumoava näky. Siniseksi maalatut kadut luovat boheemiin vuoristokylään maagisen tunnelman. Entä tiesitkö, että Chefchaouenilla on…
Marokko on rikkaan kulttuurin, värikkäiden soukien ja ihmeellisen arkkitehtuurin maa. Vietimme Marokossa hiljattain kaksi kuukautta ja rakastuimme sen monipuolisuuteen. Tässä…
Hiljattain palasimme Australiaan 15 kuukauden matkalta. Niin paljon kuin rakastinkin jokaista matkan matkakohdetta, olin myös odottanut paluuta. Pysähtymistä, rauhoittumista ja…
Fulhadhoo on Malediivien kauneimpia paikallissaaria. Sen rantaa on usein kutsuttu paikallissaarten parhaaksi. Kaiken kukkuraksi täällä rannalla loikkii vielä toistaiseksi enemmän…
Matkustaminen on yksi elämän parhaita kouluja. Yli vuoden kestävä matka on melkein kuin intensiivikurssi omaan itseen ja elämään. Mitä diginomadina…
Malediiveilla on perinteisesti ollut maine kalliina luksuskohteena. Paikallisten saarilla matkustaakseen ei kuitenkaan tarvitse uida rahassa, vaan nykyään Malediiveilla voi lomailla…
View Comments
Kadehdinko teitä? Ehkä vähän kadehdin, kun parisuhteet ovat olleet oman elämäni vaikein asia. Toisaalta sitten taas on ihana tietää, että erinomaisia pareja kuitenkin on, joita ei yhdistä vain lapsiperheen arjen pyöritys, jos sallitte, että sanon näin. Matkoistanne on aina kiva lukea :)
Kiitos Katja! Ei meilläkään mikään täydellinen parisuhde ole, en usko että sellaista onkaan!
Ihana, mielenkiintoinen postaus ja kauniita kuvia! Taas. <3
Niin samaistun moneen asiaan tässä, meillä on myös melkoisen symbioottinen parisuhde ja teemme lähestulkoon kaiken aina yhdessä, myös matkat. (Tosin nyt olen alkanut reissaamaan myös itsekseni kun on aikaa.) Meilläkin tulee sanomista kuvaamisesta (Mikkohan ei siis jaksa keskittyä kuvien ottamiseen YHTÄÄN, aargh) ja kuten teilläkin, mies hermostuu juurikin tuollaisista lentojen myöhästymisistä yms. ja minä taas motkotan asioista, joille ei enää voi tehdä mitään. Olen kuitenkin tosi tosi kiitollinen ja onnellinen siitä, että olen löytänyt elämänkumppanin, jonka kanssa voin ja haluan jakaa aivan kaiken, ne ikävätkin hetket. Ja joka kestää minua huonoimmillani, useimmiten valittamatta.
Kaikkea hyvää teille Australian hengähdykseen ja upeita yhteisiä reissuja tulevaisuudessakin!
Kiitos Jenni! Pikkujutuista varmaan kinastellaan lähes joka suhteessa. Täytyy kai vaan muistaa pistää ne perspektiiviin ja miettiä niitä asioita, mistä voi olla kiitollinen :)
Ihanan rehellinen kirjoitus! Voin niin samaistua moneen kohtaan, erityisesti valokuvaus on meilläkin lähes takuuvarma riidanaihe. Olen kokeillut myös matkailua Jasonin sukulaisten kanssa - parin päivän reissun kokemuksella voin sanoa, että never again, haha. :)
Heh, kiva kuulla että muilla on samanlaisia kokemuksia! Te vaikutatte kyllä niin symppisparilta <3
Elämä ei ole aina ruusuilla tanssimista ja matkoilla parisuhteen kestävyys testataan. Olen joskus kuullut väitteen, että tuoreen tyttö-/poikaystävän kanssa pitäisi lähteä nopeasti reissuun, niin toisen ikävätkin luonteenpiirteet tulisivat esiin ja jos reissusta selviää kunnialla, niin kaikesta muustakin toisen kanssa selviää. Meidän reissuila on tärkeää, ettei nälkä yllätä. Silloin on riita pystyssä välittömästi. Muutoin meillä ei juuri reissussa riidellä, kun olemme niin monta vuotta yhdessä matkustelleet. Toki joskus tulee jotain erimielisyyttä vaikka ravintolan valinnasta tms. tulla mutta niistäkin yleensä selvitään aika nopeasti :)
Ah, ravintolan valinta, ikuisuuskysymys meillekin :) Mutta pikkujuttu sekin. Se on hyvä, että osaa tunnistaa itsessä tai toisessa sen, että nyt kiukku johtuu nälästä, tai sitten vaikka väsymyksestä.
Mielenkiintoinen aihe! Mikä tahansa reissussa sattunut kiukkukohtaus on ainakin itsellä helposti liitettävissä väsymykseen ja nälkään, jolloin todellakaan ei ole kaikista skarpein. Useimmiten kuitenkin kömmähdykset ovat suht harmittomia ja niille voi myöhemmin naureskella. Pääasia on kuitenkin, että on huomaavainen ja samalla levelillä oleva matkakumppani, jonka kanssa jakaa kaikenlaiset reissukokemukset ja -kommellukset.
Näinhän se on! Kunhan osaa pistää ne pikkukinat perspektiiviin ja miettiä mistä ne johtuu (yleensä väsymyksestä tai nälästä) niin sillä pärjää jo pitkälle :)
Ihana kirjoitus! Ei ole tosiaan mikään itsestäänselvyys, että kahden kumppanin reissuelämä olisi aina mutkatonta. Mekin ollaan oltu enemmän tai vähemmän 247 yhdessä uudessa asuinmaassa tai tien päällä kohta lähemmäs pari vuotta, ja on sitä ihan omalla tavallaan hitsautunut tiimiksi toisen kanssa. Eikä varmaan olisi tullut tehtyä ihan joka juttua, ellei toinen olisi ollut siinä vieressä tukena ja turvana. Kaikkea hyvää teille Australiaan!❤️
Kiitos! On se toinen arvokas tuki ja turva monina hetkinä <3
Tämä oli aivan mahtava kirjoitus! Vaikka en ole itse matkustanut puolison kanssa, niin matkustin kuitenkin yli 2v bisneskumppanin kanssa ja samanlaisissa tilanteissa oltiin ympäri maapalloa. Miten mw hoidettiin kaikki oli se, että on 100% selvät rajat ja vastuualueet mitä kukin hoitaa, jolloin vältyttiin oikeastaan kaikilta ongelmilta. Aina ei mene "työmäärä" tasan, mutta tämä on se mistä kannattaa luopua kokonaan. Samalla tavalla ja puhtaalla kommunikaatiolla hoidan parisuhdeasiat matkoilla ja kotona.
Tuo vastuun jakaminen auttaa varmasti kyllä jo aika pitkälle! Ja se, että kommunikaatio pelaa puolin ja toisin, ja molemmilta löytyy kärsivällisyyttä ja ymmärrystä puhaltaa yhteen hiileen vaikeampinakin hetkinä.
Ihanan rehellinen, mutta kuitenkin positiivinen postaus. Tutulta kuulostaa jotkut asiat, kuten tuo pakkaaminen. Meillä ei ole kolmea viikkoa pidempiä reissuja koettu yhdessä, mutta toki arjessa tulee samantyyppisiä haasteita. Matkoilla yleensä asiat sujuu helposti, mutta olen huomannut, että aina odotukset ei tämä mene yksiin. sillon pitää uskaltaa olla erimieltä ja toteuttaa oma juttunsa eikä taipua toisen tahtoon (ja mököttää). Ei kaikkea tarvitse matkoillaan tehdä yhdessä.
Tuo on hyvä pointti Christa! Itse asiassa tekee meidän kokemuksen mukaan ihan hyvää parisuhteelle, jos kaikkea ei tehdä yhdessä, ja tehdään välillä omia juttuja. Tekee hyvää olla erillään, ottaa aikaa itselle ja ehkä saada myös mahdollisuus sen toisen ikävöimiseen välillä.
Awws, olipa kiva ja samaistuttava teksti! :) Voin vaan kuvitella miten raskasta on olla tien päällä sairaana ja missata vielä jatkolento - siinä tulee hampaiden kiristyksiä itse kullakin!
Nää kuvat on niin ihania, yhdet blogisi kauneimmista!