Vietnamin kaunein kaupunki Hoi An on silkkaa silmänruokaa. Köynnökset ja pinkit kukkapuskat peittävät sopivasti ränsistyneitä, keltaisia rakennuksia. Kuvauksellisille kapeille kujille kätkeytyy tunnelmallisia ravintoloita, ja kaupungin halkaisee palmujen reunustama joki. Pimeän laskeuduttua värikkäät lyhdyt syttyvät ja luovat kaupunkiin taianomaisen tunnelman.
Ihastuimme Hoi Aniin kahdeksan vuotta sitten, kun kävimme täällä ensimmäisen kerran. Hieman jännitti palata tähän suosikkikaupunkiimme Vietnamissa, olisiko sen ihanasta tunnelmasta mitään jäljellä?
Siellä missä muistan viime kerralla kävelleemme täydellisestä hiljaisuudesta ja idyllisestä tunnelmasta nauttien, nyt ihmisiä on kuin karnevaaleilla. Vanha postaukseni Hoi Anista oli otsikoitu “Leppoisa Hoi An”. Se kuulostaa nyt lähinnä sarkasmilta. Hoi Anin maine on kiirinyt kauas ja kaupunki on muuttunut enemmän kuin osasimme edes kuvitella.
Räjähtäneen suosion myötä Hoi Anin leppoisasta ilmapiiristä ei ole mitään jäljellä. Joka puolella saa väistellä moottoripyöriä, selfiekeppejä ja kuvaussessioita. Hää- ja kihlajaiskuvauksiakin näkyi parin päivän aikana toista kymmentä.
Olin tykästynyt Hoi Aniin myös siksi, että täällä ei tarvinnut pelätä henkensä puolesta tietä ylittäessä, toisin kuin muualla Vietnamissa. Nyt sekin olin muuttunut, ja kadut täyttää korviahuumaava tööttäysten konsertti. Unesco-maailmanperintökohteeksi nimetyn Hoi Anin vanhan kaupungin kadut ovat sentään tiettyyn aikaan päivästä pyhitetty jalankulkijoille. Mutta vanha kaupunkikin näytti nyt niin erilaiselta, kun kaikki kauniit rakennukset oli valjastettu ravintoloiden ja kauppojen käyttöön.
Torimyyjät, jotka viime kerralla säteillen hymyilivät kameralle, kääntyvät nyt pois tai vaihtoehtoisesti ojentavat käden tippiä varten. Kahta hedelmäkoria kepin varassa kantava herttainen mummo, joka viime kerralla poseerasi meille iloisesti, on tehnyt hommasta bisnestä. Kameroille poseeraamalla mummeliino tahkoo dongeja varmasti moninkertaisesti hedelmien myymiseen verrattuna.
Pimeän tullen Hoi Anin kadut täyttää ahdistava ihmismeri. Olimme liikkeellä paikallisten pyhien aikaan, joten porukkaa oli vielä tavallistakin enemmän. Siltaa ylittäessä oli pakko vain työntyä väkijoukon mukana jos ei halunnut tallautua kuoliaaksi.
Illan pimeydessä myös joki täyttyy lyhdyistä. Siellä täällä soutelee veneitä turistit kyydissä. Toisella puolella jokea hehkuvat keltaisten ravintoloiden valot. Näky on kaunis, ja silti tunnelma on kaikkea muuta kuin romanttinen. Emme saa sekunninkaan rauhaa, kun koko ajan on joku tökkimässä ja tyrkyttämässä veneajelua tai veteen laskettavaa paperilyhtyä. Ties minne nekin lyhdyt päätyvät, tuntien Vietnamin jätehuollon.
Kadulla sisäänheittäjät yrittävät saada meitä sisään baareihin, joista kantautuu Backstreet Boysin jumputus. Kylteissä mainostetaan drinkkisankoja kuin Thaimaan Khao San Roadilla konsanaan. Kauhuissamme antauduimme sisäänheittäjän armoille, tilanne todellakin vaati tujua rommisankoa.
Hoi An ei siis ollut enää se Hoi An, jonka me tunsimme. Silti, turistimeiningistä huolimatta, näin kyllä edelleen Hoi Anin viehätyksen. Onhan se nyt kaikessa kauneudessaan ilo silmälle ja valokuvaajan unelmakaupunki. Ainakin, jos löytää tilaa kuvata kaikelta ryysikseltä.
Hoi An on panostanut maineeseensa lyhtyjen kaupunkina. Kun lyhtyjä nyt näkee joka puolella, näin ei ollut vielä kahdeksan vuotta sitten. Outoa oli tosin se, että iso osa lyhdyistä oli pois päältä, vaikka oli juhlapyhä.
Aikaisin aamulla välttyy pahimmalta ryysikseltä, mutta yksin ei kannata kuvitella olevansa silloinkaan.
Hoi Anista saa myös loistavaa ruokaa. Ainakin jos välttää kaikista turistisimpia ravintoloita. Viime kerrallaosallistuimme täällä myös kokkikurssille. Paikallisia erikoisuuksia ovat cao lau eli possua, nuudeleita ja yrttejä herkullisessa kastikkeessa, ja white rose (banh bao vac), ruusun muotoiset riisitaikinanyytit katkarapu- tai possutäytteellä.
Rannalle emme ehtineet tällä kertaa. Muistan sen kauniina ja rauhallisena, ja halusin pitää ne muistot.
Sen sijaan lähdimme veneretkelle vietnamilaisen koriveneen kyytiin kookospalmumetsien keskelle. Nämä söpöt pyöreät bambuveneet ovat Keski-Vietnamin kalastajien keskuudessa suosittuja.
Odotimme rauhallista veneretkeä läpi ainutlaatuisten vedessä kasvavien palmumetsien. Sen sijaan keskeltä palmunlehvien kaikui Gangnam Style aasialaisturistien bailatessa koriveneet keikkuen. Mukana oli tuotu pienen ihmisen kokoisia kaiuttimia ja jopa karaokelaitteita. Retki huipentui huimaan koriveneen pyöritykseen, minkä näet alla olevalta videolta. Koominen kokemus!
*Sisältää affiliatelinkin.
Kuuman päivän päätteeksi Hoi Anissa maistuu kylmä kookos altaan reunalla. Me majoituimme Hoi Anin ulkopuolella, joen varrella palmupuiden katveessa sijaitsevassa Water Coconut Boutique Villas -hotellissa (affiliatelinkki). Parvekkeelta avautuivat idylliset näkymät riisiterasseille, joissa vesipuhvelit märehtivät. Hoi Aniin matkaa on kolmisen kilometriä ja rannalle kaksi. Etäisyys hiukan kauempana kaupungin hälinästä oli meille pelkkää plussaa, ja taksit, pyörät ja mopot kyllä kulkivat silloin kuin niitä tarvitsi. Hinta oli noin 30 euroa yöltä.
Hoi An tunnetaan myös räätäleiden kaupunkina. Jos missään Aasiassa vaatteita kannattaa teettää, se on täällä. Meidän kokemuksia vaatteiden teettämisestä Hoi Anissa pian!
Jatkatko matkaa Danangiin?
Muuttolinnun löytää Fabon lisäksi myös Instasta nimimerkillä ms.coco.nut ja Twitteristä ja Snäpistä nimimerkillä ankkis1 . Blogia voit seurata myös Blogit.fi :ssä, Blogipolussa ja Bloglovinissa.
Marokon sininen kaupunki Chefchaouen on lumoava näky. Siniseksi maalatut kadut luovat boheemiin vuoristokylään maagisen tunnelman. Entä tiesitkö, että Chefchaouenilla on…
Marokko on rikkaan kulttuurin, värikkäiden soukien ja ihmeellisen arkkitehtuurin maa. Vietimme Marokossa hiljattain kaksi kuukautta ja rakastuimme sen monipuolisuuteen. Tässä…
Hiljattain palasimme Australiaan 15 kuukauden matkalta. Niin paljon kuin rakastinkin jokaista matkan matkakohdetta, olin myös odottanut paluuta. Pysähtymistä, rauhoittumista ja…
Fulhadhoo on Malediivien kauneimpia paikallissaaria. Sen rantaa on usein kutsuttu paikallissaarten parhaaksi. Kaiken kukkuraksi täällä rannalla loikkii vielä toistaiseksi enemmän…
Matkustaminen on yksi elämän parhaita kouluja. Yli vuoden kestävä matka on melkein kuin intensiivikurssi omaan itseen ja elämään. Mitä diginomadina…
Malediiveilla on perinteisesti ollut maine kalliina luksuskohteena. Paikallisten saarilla matkustaakseen ei kuitenkaan tarvitse uida rahassa, vaan nykyään Malediiveilla voi lomailla…
View Comments
Oisipa tuonne itsekin eksynyt jo aikaisemmin! Paikka on varmasti ollut paljon ihanampi ennen. :) Ihania kuvia paikasta, värit ja tunnelma tulee todellakin tässä postauksessa esiin.
Kiitti Janni. Turismi on aika pahasti syönyt tunnelmaa, mutta onhan se silti edelleen aika ihana. <3
Itse olin noin 2,5 vuotta sitten Hoi Anissa ja se oli kyllä silloinkin aivan tajuton rysä, mutta ei ehkä ihan vielä tuollainen, mitä kuvasit sen olevan nyt. Muistan Hoi Anista hyvän ruuan, valokuvaukselliset värit ja arkkitehtuurin, sekä myös - turistimassat. Erityisesti iltaisin kadut olivat vanhassa kaupungissa ihan tuutissa. Tosin päivisin taas sai olla hyvinkin rauhassa, eikä ihmisiä ollut juuri yhtään. Tykkäsin kyllä silti Hoi Anista paljon, mutta esimerkiksi suositellessa sitä kavereille, on aina pitänyt mainita erikseen noista turistimassoista, sillä Hoitsu taitaa olla suosituimpia kohteita koko Vietnamissa tällä hetkellä, eikä sieltä kannata odottaa mitään koskematonta pikkukaupunkia.
Hienoja kuvia ja tunnelmia ja tuli kyllä ihan oma reissu mieleen näistä fotoista! :)
http://www.rantapallo.fi/fridaingrid/
Jep, on se edelleen kaunis, mutta kyllä se tööttäily ja väkijoukot vähän tunnelmaa pilaa. Päivällä oli vähemmän porukkaa liikenteessä toisin sanoen mahtui kävelemään :)
Hoi Anista olen melko varmasti lukenut ensimmäistä kertaa jonkun blogista ja päätyi kyllä listalle kaupungeista, jotka haluan nähdä. Niin kaunis! Näissä kuvissa on kyllä rauhallinen tunnelma, mutta ymmärrän, että totuus on toinen. Ymmärtää kyllä hyvin miksi tuolla turisteja on paljon ja sen kautta miksi kaupunki on muuttunut.
Suosittelen kyllä lämpimästi Hoi Ania, kunhan muistaa, että turisteja riittää mahdollisesti ahdistukseen asti. :) Ehkä yhdistäisin siihen jonkun muun kohteen niin kuin vaikka hiljaisemman Danangin.
Hoi An on todellakin Vietnamin kaunein kaupunki, rakastuin välittömästi siihen. Voin kuvitella miten iso ero on ollut kahdeksan vuotta sitten Hoi Anissa. Onneksi paikka on niin kaunis, ettei oikeastaan minkäänlaiset turismin tuomat asiat voi pilata sitä. Siinä kaupungissa on vain sitä jotain.
Todella tunnelmallisia kuvia ootte ottaneet, ihania noi missä oot käyttänyt tuota hattua lisänä.
Jep, edes jäätävät turistimassat ei onnistuneet meidän aikaa täällä kokonaan pilaamaan, eli kai se jotain kertoo siitä, miten nätti paikka se on <3
On kyllä ihan älyttömän kaunis paikka, upeita kuvia! Mutta voin kuvitella millainen turistihelvetti samaan aikaan. Ihminen on ihme syöpäläinen, mutta samaa joukkoahan sitä itsekin on, vaikka yleensä yrittää hakeutua johonkin muualle kuin pahimpiin rysiin. Mutta hienoa, että saitte kokea tuon paikan ennen pahinta kaaosta. Toivottavasti ne muistot säilyvät.
Jep, aina sitä kiroaa muita turisteja ja itse on samanlainen!
Voin niin samastua sun fiiliksiin. Olin ensimmäisen kerran viime kesänä ja tajusin, että kaupunki on takuulla menettänyt viehätyksestään todella paljon. Vanha kaupunki on ihana, ravintolat hyviä, räätälit loistavia. Hidden Beach saisi pysyäkin hiddeninä, muualla suorastaan kamalaa. Uskon, että vaikka viisi vuotta sitten Hoi An olisi ollut sellainen, etten olisi pois halunnut lähteä. Nyt sen jäljiltä kaipasi rauhaa.
Jep! Huvittavaa, että silloin vuosia sitten Hoi An oli just se rauhan tyyssija ja pakopaikka muun Vietnamin kaaoksesta.
Olipas edullinen majoitus, ei taitaisi Euroopasta löytyä noilla palmumaisemilla vastaavaa hintaa
No ei varmasti, halvat ihanat majoitukset on ehdottomasti yksi syistä, miksi me Kaakkois-Aasiaan aina palataan :)
Itselleni Hoi Anista jäi hyvä fiilis, ehkä satuin sattumalta paikalle silloin kun kadut eivät olleet täynnä turisteja. Kaupunki on kaunis kuin mikä, sympaattinen, ja siellä saattoi pörrätä pyörällä niin pikkuliikkeissä kuin viihtyisissä ravintoloissa ja kahviloissa. Ainut mikä minua vähän ahdisti oli superhelle - ainoastaan pyörällä kiitäminen toi pientä lievitystä kuumuuteen. :D
Olit kyllä saanut hyviä kuvia, niistä ei välittynyt kuvailemasi tungos. Tuo veneretki oli kyllä hauska. ?
Olipas upeita kuvia. Mua pelottaa aina vuosien päästä mennä samaan kohteeseen uudelleen, josta olen aiemmin pitänyt. Pelkään juuri tätä kokemaanne. Entä jos paikka ei olekaan enää sellainen kuin sen aikoinaan koin? Entä jos paikan hohto on hävinnyt ja samalla murenee oma hyvä matkakokemus? Ikävää, että lisääntynyt turismi tuo mukanaan omat lieveilmiönsä. Mutta hyvä tietysti se, että pääsitte kokemaan sen alkuperäisen Hoi Anin.
Hei!
Onko sulla suositella jotain tiettyä räätäliä/ompelijaa, tai mistä kannattaisi lähteä etsimään? Puhuttiinko siellä lainkaan englantia, vai näytitkö vaan kuvasta mitä halusit?
Lähdetään piakkoin reissuun ja mulla ois kesällä kahdet häät, joihin tarvitsisin mekon ?
Moi Nina! Hoi Anin ompelimoissa puhutaan tosi hyvää englantia. Itse näytin kuvasta, mitä halusin, ja sitten pyysin kopiota parista mekosta, mitä oli mukana. En enää kuollakseni muista sitä paikkaa, missä me käytiin, mutta niitä on ihan joka puolella. Kantsii ehkä kysellä parista paikasta, ennen kuin sitoutuu, niillä saattaa esim. olla erilaisia kankaita tarjolla. Kannattaa tosi tarkkaan antaa speksit, mitä haluaa. Nappeja, lankoja ja vetoketjun väriä myöten ja kaikki pituudet ja yksityiskohdat tarkkaan. Jos pyydät kuvasta, niin valitse hyvä kuva, mistä näkyy edestä ja takaa yksityiskohtineen. Itse olin tyytyväinen siihen mitä sain muuten, paitsi kangasvalinta oli huono, mutta itsepähän sen valitsin.