Ulkomaille muutto on tunteiden vuoristorataa. Alun innostuksen jälkeen arki uudessa maassa herättää monenlaisia tuntemuksia, eikä väsymys ja turhautuminen niistä vähäisimpiä.
Karkeasti sopeutuminen voidaan jakaa vaiheisiin: kuherruskuukauteen, kulttuurishokkiin, hyväksymiseen ja varsinaiseen sopeutumiseen. Vaiheiden kesto vaihtelee ja niiden välillä voi hyppiä edestakaisin. Ihmiset ja lähtökohdat ovat erilaisia, eikä aikataulua sopeutumiselle ole.
Oman australialaistumiseni varrelta tunnistan näistä jokaisen.
1. Kuherruskuukausi. Kuherruskuukausi on juuri sitä suhteen alkuvaiheen euforista huumaa, kun kaikki on vielä uutta ja ihmeellistä. Ruokakaupassa käyminen ja tiskaaminenkin on seikkailu. Vastoinkäymiset kuitataan hartioiden kohautuksella, ja eroavaisuuksia ihmetellään tai niille nauretaan.
Hanimuunivaiheen aikana uudessa maassa oleskeluun suhtautuu kuin tavallista pitempään lomaan.
Olosuhteista ja henkilöstä riippuen todellisuus kuitenkin iskee ennemmin tai myöhemmin, yleensä noin parin kuukauden jälkeen. Toisaalta varsinkin jos ulkomaille muutto ei tapahdu omasta tahdosta, hanimuunivaihe voi jäädä välistäkin.
Australian matkan alkuvaiheilla puhkuin intoa kuin ilmapallo. Uusi koti, uusi alku, uudet ystävät, uusi minä. Pienet vastoinkäymiset eivät paljon painaneet siinä vaakakupissa, että olin Australiassa, josta olin haaveillut jo kauan.
“Oooh! Neljä litraa tonkkaviiniä alle 7 eurolla!” Siinä pähkinänkuoressa omat alkuaikojen fiilikseni.
2. Kulttuurishokki. Ennemmin tai myöhemmin enemmän arjen haasteita kohdatessa harhakuvitelmat haihtuvat ja karu totuus iskee kasvoille. Ulkomaille muutto ei tarkoitakaan ikuista lomamatkaa, vaikka sen on toki järjellä ajateltuna tiennytkin.
Jossain vaiheessa sitä ikään kuin löytää itsensä yksin vieraasta maasta, joka ei olekaan täydellinen, eikä ympärillä ole mitään tuttua ja turvallista.
Kulttuurishokkivaiheen huomaa siitä, että eroavaisuudet eivät enää tunnu eksoottisilta vaan jopa raivostuttavilta. Mitättömätkin asiat saattavat ärsyttää suunnattomasti.
Tämän vaiheen tunnistaa myös siitä, että alkaa tehdä jatkuvaa vertailua. Nimenomaan siihen suuntaan, mikä Suomessa on paremmin.
Koti-ikävä alkaa vaivata. Vieraan kielen puhuminen ja kuunteleminen voi alkaa väsyttää, ja olo voi olla stressaantunut.
Kulttuurishokki voi kestää kauankin. Joskus jo tässä vaiheessa saattaa tulla siihen tulokseen, että on parempi palata kotiin.
Australiaan muutto on sinänsä helppo, että kieli on tuttu, ja kulttuuri lähellä suomalaista. Voin vain kuvitella, minkälainen kulttuurishokki tulisi vastaan vaikkapa Intiaan tai Kiinaan muuttaessa.
Siitä huolimatta kulttuurishokkivaihe on jäänyt kirkkaasti mieleen. Australia ei ollutkaan pelkkää ikuista kesää ja ruskettuneita surffareita syöttämässä viinirypäleitä rannalla kenguruiden hyppiessä ympärillä.
Elämän tasaantuessa ja arjen alkaessa olo oli joskus yksinäinen, ja paikalliset tavat turhauttivat. Kirosin hitaita nettiyhteyksiä, pitkiä välimatkoja ja tuttujen ruokien puutetta. Pyörittelin mielessäni silmiä paikallisille tavoille, ja samalla nostin Suomen ajatuksissani jalustalle. Olin väsynyt henkisesti ja fyysisesti. Kulttuurishokkivaihe ei kestänyt kovin kauaa, mutta palasin siihen pariin otteeseen ikävien tapahtumien myötä.
3. Hyväksyntä. Kolmas vaihe on kääntökohta. Tässä vaiheessa yleensä selviää, kestääkö suhde, tuleeko sopeutumaan vai ei.
Tässä vaiheessa hyväksyy eroavaisuudet ja suhtautuu niihin tyynesti. Tunteiden vuoristorata loivenee ja pahin koti-ikävä on ohi. Ulkomaille muutto ei ole pelkkiä piknikkejä puistossa, mutta niitäkin mahtuu mukaan.
Kolmas vaihe on etenkin oman uuden identiteetin hapuilua.
Usein tässä vaiheessa alkaa arvostamaan uutta kotimaata, omaa etuoikeutettua mamuasemaa ja elämäntyyliä.
Joskus tämä vaihe voi mennä äärimmäisyyksiin ja näyttäytyä torjumisreaktiona omaa synnyinmaata kohtaan.
Toisaalta moni tulee myös siihen lopputulokseen, että oma ulkomailla asuminen on tullut tiensä päähän, ja ruoho ei osoittautunut itselle vihreämmäksi aidan toisella puolella.
Tämä vaihe voi kestää kauankin, joskus koko loppuelämän.
4. Sopeutuminen.
Sopeutumisvaiheessa suhtautuminen uuteen kotimaahan on tasapaksun tyytyväistä. Neljäs vaihe muistuttaa etäisesti ensimmäistä. Pystyy nauttimaan uuden maan hyvistä puolista, mutta ilman ruusunpunaisten lasien ja innokkuuden mukanaan tuomia harhoja. Koti-ikävä ei ole voimakasta, ja kohdistuu enemmän ihmisiin ja tunnelmiin kuin vaikkapa ruokiin. (Lue myös: Ajatuksia koti-ikävästä)
Neljännessä vaiheessa on integroitunut osaksi paikallista yhteiskuntaa. Paikallisista tavoista on tullut omia, eikä eroavaisuuksiin enää kiinnitä paljon huomiota.
Asiat näkee neutraalimmin ja eri harmaan sävyissä. Toiset asiat ovat Suomessa paremmin, toiset Australiassa. Tai ehkä molemmissa yhtä hyvin tai yhtä huonosti, vain eri tavalla. Ei ole yhtä oikeaa tapaa hoitaa asioita.
En ikinä tule pitämään kokolattiamatoista tai kylmistä taloista, mutta toisaalta kylmässä sisäilmassa villasukkiin ja peiton alle käpertyminen on aika kivaa. Valkoinen joulu on itselle se rakkain, mutta nykyään myös pavlova-kakkua on saatava.
Sopeutumisvaiheessa tuntee olevansa asettunut, sopeutunut, ja ennen kaikkea tuntee olevansa kotona.
Toki sopeutumisenkin tasoja on erilaisia. Pieni osa sopeutuu täydellisesti lähes unohtaen synnyinmaansa, suuremmalla osalla osa sydämestä tulee aina kuulumaan synnyinmaalle.
Omalla kohdalla olisin toivonut, että olisin tiennyt näistä vaiheista jo ennen Australiaan muuttamista. Olisi varmasti ollut apua, jos olisi voinut tunnistaa tunteensa jo niitä läpikäydessä eikä vasta paljon myöhemmin.
Itse koen olevani kolmannessa vaiheessa välillä neljättä sohien. Ei minusta australialaista tulee koskaan, mutta toisaalta en ole myöskään se tyyppi, joka aikoinaan lähti Suomesta. Jos palaisin nyt Suomeen, joutuisin varmasti käymään läpi vaiheet uudelleen.
Ulkomaille muutto on tunteiden vuoristorataa, mutta hetkeäkään en vaihtaisi! Miksi? Ota selvää täältä.
Miten selvitä kulttuurishokista? Tärppejä sopeutumiseen ensi kerralla!
Ulkosuomalainen, tunnistitko itsesi? Kuinka oma sopeutumisesi sujui?
Muuttolinnun löytää Fabon lisäksi myös Instasta, Twitteristä ja Snäpistä nimimerkillä ankkis1 . Blogia voit seurata myös Blogit.fi :ssä, Blogipolussa ja Bloglovinissa.
Marokon sininen kaupunki Chefchaouen on lumoava näky. Siniseksi maalatut kadut luovat boheemiin vuoristokylään maagisen tunnelman. Entä tiesitkö, että Chefchaouenilla on…
Marokko on rikkaan kulttuurin, värikkäiden soukien ja ihmeellisen arkkitehtuurin maa. Vietimme Marokossa hiljattain kaksi kuukautta ja rakastuimme sen monipuolisuuteen. Tässä…
Hiljattain palasimme Australiaan 15 kuukauden matkalta. Niin paljon kuin rakastinkin jokaista matkan matkakohdetta, olin myös odottanut paluuta. Pysähtymistä, rauhoittumista ja…
Fulhadhoo on Malediivien kauneimpia paikallissaaria. Sen rantaa on usein kutsuttu paikallissaarten parhaaksi. Kaiken kukkuraksi täällä rannalla loikkii vielä toistaiseksi enemmän…
Matkustaminen on yksi elämän parhaita kouluja. Yli vuoden kestävä matka on melkein kuin intensiivikurssi omaan itseen ja elämään. Mitä diginomadina…
Malediiveilla on perinteisesti ollut maine kalliina luksuskohteena. Paikallisten saarilla matkustaakseen ei kuitenkaan tarvitse uida rahassa, vaan nykyään Malediiveilla voi lomailla…
View Comments
Hihi, tunnistan kyllä kaikki vaiheet jo omien vaihtariaikojen perusteella. :-) Ekalla kerralla kulttuurishokki iski voimakkaasti (Meksikossa), mutta toisella kerralla (Perussa) osasin suhtautua lattarimeininkiin jo mennessä ja se tasoitti tietä todella paljon. Pahin on ollut Meksikon jälkeinen paluushokki, Perun jälkeen soljahdin aika näppärästi takaisin Suomeen kun tiesin jo että siitä kamalasta olostakin selviää. Mutta tuo oman kotimaan nostaminen jalustalle omissa kuvitelmissa, se on kyllä hassu ilmiö ja mulle se tapahtui tosi voimakkaana! Sitten hirveä pettymys kun tuli takaisin... ;D
En yhtään ihmettele, että Meksikossa on tullut voimakas kulttuurishokki, sekin on niin erilainen Suomesta ja varmasti turhautumisen aiheita riittää kun on huonossa mielentilassa. Miun suuri haave on päästä asumaan jossain espanjan kielisessä maassa. Saa nähdä toteutuuko koskaan. Ensi vuonna päästään ainakin lomailemaan Meksikoon, se on ollut bucket listan kärjessä jo kauan! :)
Kulttuurishokki on terminä pelottava ja ehkä vähän yliampuva. Kulttuurishokin sijaan puhutaan myös kulttuurien yhteentörmäyksestä ja kultuuristressistä. Vieraaseen kulttuuriin sopeutumisen aiheuttamaa mielentilaa voisi kuvata paremmin stressinä ja hämmennyksenä uudessa tilanteessa. Tuntemuksia voidan verrata ihmisen elämän aikaisempiin muutosvaiheisiin (esim. työpaikan vaihto, siirtyminen opiskelijaelämään, työelämään siirtyminen, työelämän haasteet, lasten syntyminen, ihmissuheissa tapahtuvat käänteet jne). Se, miten noissa tilanteissa reagimme ja miten niissä toimimme, ennakoi myös tuntemuksiamme vieraassa kultuurissa.
Vieraassa maassa oman perheen, ystävien, tuttavien ja tutun ympäristön muodostama turva- ja tukiverkosto on jäänyt kotimaahan, ja monet asiat hoidetaan aivan eri tavalla. Yksilö voi etenkin alussa kokea, ettei tule ymmärretyksi, eikä hän itse ymärrä omia tuntemuksiaan. Jokainen meistä kuitenkin reagoi ja käsittelee stressiä omalla tavallaan. Mitään yleistä käyrää tuntemuksista/sopeutumisesta ei voida tehdä.
Nelivaiheinen sopeutumisprosessia kuvaava teoria on melko vanha. Nykyisin monille siirtyminen ulkomaille esim. töihin on luonnollinen osa urakiertoa. Monet matkustavat paljon ja vieraan kulttuurin kohtaamiseksi ei tarvitse lähteä ulkomaille - tapaamme ulkomaalaisia kotimaassa ja työympäristössä lähes päivittäin.
Sopeutumiseen vaikuttaa hyvin moni asia: jotkut lähtevät yksin, jotkut pariskuntina, jotkut ilman lapsia, jotkut lasten kanssa. Ulkomailla oloaika ja kultuurin etäisyys vaikuttavat myös sopeutumiseen.
Kiitos täydennyksestä Marja. Kulttuuristressi kuulostaa kyllä kieltämättä paremmalta termiltä kuin kulttuurishokki! Eihän se mikään varsinainen shokki varsinkaan näin toiseen länsimaahan muuttaessa ole koskaan ollut, vaan nimenomaan enemmän sellaista stressiä.
Oli kyllä tosi mahtavaa tekstiä ja valloittavat kuvat!! Wau!!
Kiitos Anne <3
Näin kuuden vuoden Saksassa asumisen jälkeen sanoisin olevani kolmosen ja nelosen välimaastossa, ehkä kuitenkin jo enemmän nelosessa. Ehdin jo viikon lomalla Suomessa ikävöidä Saksaa, mutta en juurikaan ikävöi Suomea Saksassa ollessani. Luin joskus, että viisi vuotta on sellainen rajapyykki, että jos asuu ulkomailla yli sen ajan, niin todennäköisyys palata on varsin pieni. Nyt tuon rajapyykin ylittäneenä tajuan kyllä, miksi. Suomi vaikuttaa joka käynnillä aina vähän vieraammalta.
Olen kyllä käynyt kaikki vaiheet läpi, mutta en kokenut shokkia kovin pahana, koska olin varautunut siihen. Paluushokki, kun olin välillä, vuoden Saksassa asumisen jälkeen, vuoden Suomessa, olikin sitten sitäkin pahempi. Luulen, että shokin voimakkuuteen vaikuttaa myös se, miten hyvin siihen on varautunut. Minä en ollut varautunut siihen, että kotimaa tuntuisi niin vieraalta. Luulen, että jossain Kiinassa tai Intiassakaan shokki ei välttämättä ole niin paha, kun siihen erilaisuuteen on osannut varautua. Sen sijaan esimerkiksi Saksaan muuttaa moni ajatellen, että sehän on melkein kuin Suomi, mutta siellä vain puhutaan saksaa.
Moi Minni! Itse tunnen samoin, kolmosen ja nelosen välimaastossa ollaan, ja riippuu oikeastaan paljon päivästä ja mielialasta. Niin kuin Marja tuossa totesikin, ei se aina mitään käyrää seuraa. Itsellä ainakin edestakaisin mennään :) Ihan totta, että valmistautuminen varmasti jonkin verran auttaa kulttuurishokissa. Toisaalta vaikka olen käynyt Intiassa ja viettänyt siellä monta kuukautta, tiedän, että jos muuttaisin sinne kulttuurishokki ärsytyksen muodossa olisi edessä :) Mutta ehkä siinäkin henkinen valmistautuminen auttaisi.
Koin viimeksi pienen kulttuurishokin kun olin Sardiniassa pari viikkoa ja menin laivalla Pohjois-Italiaan. Pohjois-Italiassa oli vastassa heti se jo tietämäni ja odottamani tympeä asiakaspalvelu ja erilainen, jotenkin kylmempi asenne. Luulin että voin käydä Italian saarilla, ilman että kokisin kulttuurishokkia niiltä pois tullessa, mutta ei se ollutkaan niin. Kun olin nuorempi tuli jopa paha mieli kun lähdin lentokoneella pois Sisiliasta. Aivan noin en enää tunne, mutta ilmapiiri ja kulttuurit ovat todella erilaisia ihan jo yhdenkin maan sisällä. Tosin tämmöisiä mitään tunteita ei aiheuta se jos menen vaikka Saksaan tai Belgiaan, en jää suuresti kaipaamaan kaikkia käymiäni kohteita joissa olen viettänyt aikaa.
Itse en muista Italiasta sen kummempia eroja, mutta ei me siellä niin hirveän pitkään oltukaan. Kyllä voi asenteet olla hyvinkin erilaisia yhden maan sisällä. Usein turistisemmissa paikoissa ihmiset alkaa olla vähän enemmän kyllästyneitä turisteihin, ja sen takia asenteet pykälää kylmempiä. Minne Susanna et lähtisi uudestaan?
Kotimaahan paluuseen liittyvät ongelmat ovat yllättävyytensä vuoksi vaikeampia käsitellä kuin vieraaseen kulttuuriin liittyvät sopeutumisongelmat. Perheet muuttavat palatessaan tavallisesti tuttuun ympäristöön. Maailmalle lähtiessään he tiesivät, että elämä olisi uudessa maassa erilaista, mutta he eivät olleet osanneet valmistautua siihen, että kotimaakin on muuttunut. Paluumuuttajan kannalta kuitenkin kaikki on muuttunut; kotimaa, työpaikka, koulu, ystävät, pukeutuminen ja mitä ei useinkaan huomata – sinä itse olet muuttunut. Siirtyessäsi ja sopeutuessasi uuteen asemapaikkaan ja kulttuuriin joudut usein miettimään uudelleen omaa arvomaailmaasi, tekemään myönnytyksiä ja ehkä luopumaan joistakin arvoistasi. Myös tapasi katsoa maailmaa on muuttunut, perspektiivisi on laajentunut.
Nyt olet uuden tilanteen edessä – kotimaa, työpaikka ja ystävät eivät ymmärrä uutta minääsi. Tutkimusten mukaan jopa 80 % palaajista kokee takaisinpaluun vaikeampana kuin muuttamisen vieraaseen kulttuuriin. Työntekijän kannalta suurin ongelma on se, että yritykset eivät vieläkään osaa hyödyntää kansainvälisissä tehtävissä hankittua osaamista. Työntekijät rekrytoidaan, lähetetään maailmalle ja unohdetaan, että sekä yrityksen että työntekijän kannalta heidän kokemustaan ja lisääntynyttä ammattitaitoaan pitäisi hyödyntää yrityksessä. Jos yritys ei voi järjestää työntekijöille motivoivaa työtä, he voivat yrityksessä erotessaan viedä mukanaan kallisarvoista tietämystä kilpailijoille. Erään amerikkalaisen tutkimuksen mukaan jopa 25 % komennuksilta palaajista jättää emoyrityksen vuoden sisällä kotimaahan paluunsa jälkeen.
Suurin osa kansainvälisissä tehtävissä toimivista on perheellisiä. Ulkomaankomennukselle lähdettäessä mukana seuraava puoliso joutuu usein jättämään työnsä ja takaisin palattaessa työn saanti on vaikeaa. Puoliso hoitaa usein myös käytännön asettautumiseen ja lasten sopeutumiseen liittyvät tehtävät. Pienten lasten kohdalla sopeutumisongelmat ovat vähäisiä. Murrosikäisten kohdalla ongelmia on enemmän, koska heille on tärkeää sopeutua ja löytää paikkansa vertaisryhmässä. Myös koulutyö voi olla erilaista mihin nuoret ovat tottuneet kansainvälisissä kouluissa.
On kuitenkin muistettava, että palaajat ja heidän kokemuksensa ovat erilaisia: Jotkut palaavat vuoden, toiset viiden vuoden jälkeen, joillekin asemamaa on ollut paratiisi, joillekin jotain muuta. Paluu Aasiasta on erilaista kuin paluu Euroopasta, lapsiperheiden ja sinkkujen ongelmat ovat erilaisia.
Kotiinpaluun helpottamiseksi on tärkeintä tiedostaa ongelmat jo lähtövaiheessa ja muistaa pitää yhteyttä sekä emoyritykseen että kotimaassa oleviin sukulaisiin ja tuttaviin.
Marja Saviaro
Return Ticket
Tärkeää täydennystä taas, kiitos Marja! :)
Todella mielenkiintoista lukea ajatuksistasi. Nämä vaiheet näyttää todella monilla ystävillä toteutuneen. Me ei olla ulkomailla asuttu, mutta pientä makua kulttuurishokeista saatiin puolen vuoden pidemmällä reissulla. Silloin Aasian jälkeen Australia oli tuttu ja turvallinen tyysija missä kaikki toimi, ihmisten kanssa pystyi kommunikoimaan ja kaupasta löytyi kaikkia kotimaisestikin tuttuja herkkuja. Ylläri pylläri esimerkiksi juustot tekivät onnelliseksi ja taisin hyppiä riemusta tasajalkaa Yalumban 2 litran viinitonkkien valikoiman kohdalla :D
Joo, kyllä esimakua kulttuurishokista saa reissuillakin, itsellä tulee mieleen Intia, vaikka sitä maata suuresti rakastankin. Australia on Aasian jälkeen varmasti tuntunut tutulta ja turvalliselta. Jännä, miten erityisesti tuttuja ruokia tulee ikävä. Juustohiirenä itselläkin aika nopeasti alkaa tulla Aasiassa juustoja ikävä :)
Moi!
Tosi mielenkiintoinen teksti, löysin vasta nytten harmi sillä olisin tarvinnut tämän lukemista jo kesällä muuttaessani:D Itselläni on nyt paluu Suomeen toukokuussa kesän ajaksi ja sitten takaisin tänne Tanskaan! Olen kerran käynyt tämän aikana Suomessa lomalla ja paluu takaisin kotiin tuntui helpottavalta vaikkakin loma Suomessa oli erittäin onnistunut!:) Kaupassa käyntikin Suomessa oli mukvaa löytäessäån kaikkia kaipaamiaan herkkuja:D Kuitenki tuo kesäksi palaaminen tuntuu ahdistavalta.. Arki on arkea täälläkin ja välillä arki tuntuu täälläkin kaatuvan pääle mutta sitähän se välillä on. Elämän aloittaminen Suomessa tuntuu ahdistavalta.. Tuntuu hirveältä sanoo se ääneen mutta vaikka koti-ikävä vaivaa täälläkin en halua muutta edes kesän ajaksi Suomeen.. En kuitenkaa ole uskaltanut sanoa kenelläkään mitään sillä en halua loukata ketään. Mielläni kuulisin kokemuksia paluumuutosta ja miten siitä voi puhua?
?
Moikka! Niinhän sitä sanotaan, että maailmalla asumisen jälkeen kotia ei ole enää missään. Palasin itse jossain vaiheessa vuodeksi Suomeen. Olin valmis aloittamaan taas elämän Suomessa. Kaikki meni ihan hyvin, sain asunnon ja töitä jne. Sopeutumisessa meni silti aika kauan. Tuntui, että kotona Suomessa mikään ei ollut muuttunut, mutta koska itse olin, en tuntenut yksinkertaisesti enää kuuluvani sinne. Niin kuin siihen käänteisen kulttuurishokin tuntemuksiin taitaa kuulua, tietyt asiat Suomessa ärsytti. Kavereiden kanssa tästä ei oikeastaan edes puhuttu. Puolitoista vuotta Australiassa typistettiin muutamaan lauseeseen, ja sen jälkeen asia oli loppuunkäsitelty. Se auttaa, jos on ulkomailla tehtyjä ystävyyksiä, jotka myös on palanneet Suomeen, kohtalotovereita. Jossain määrin kyllä nautinkin Suomessa olosta, ei se pelkästään kärsimystä ollut todellakaan :) Vuoden jälkeen tuli kuitenkin sellainen olo, että maailman tuulet taas kutsuu. Ja sitten lähdettiin taas matkaan. Kiitos inspiraatiosta, tästä voisi oikeastaan kirjoittaa jossain vaiheessa kokonaisen postauksen :) Lähde sillä asenteella että otat siitä kaiken irti ja keskityt kavereihin ja perheeseen ja muihin asioihin, mitä Suomesta olet kaivannut. Suomen kesä on lyhyt ja nopeasti se aika menee :)
Muuttaessani Espanjaan viisi vuotta sitten (olin 16-vuotias) niin pari ekaa viikkoa meni ilman mitään ongelmaa mutta sitten halu palata kotiin kasvoi ja oli erittäin hankalaa olla siellä vaikka oli vanhemmat mukana. Rukoilin että saisin palata joulun jälkeen Suomeen, mutta siihen mennessä olin jotenkin alkanut hyväksyä että tällä hetkellä kuulun Espanjaan ja en halunnut lähteä (elin elämäni parasta aikaa eli hyvä että en palannut Suomeen).
Valmistumisen jälkeen lähdin Ruotsiin opiskeluiden vuoksi (yksin) ja sielläkin tapahtui sama että aluksi oli fine mutta sitten tuli kova ikävä. Tällä kertaa se meni melko äkkiä ohi mutta tuli kuitenkin. Nyt vuoden vaihteen jälkeen olen lähdössä Skottlantiin eli saa nähdä että kuinka siellä käy :D
Vielä lisäisin että sama juttu että en ole tuntenut kuuluvani enään Suomeen sieltä lähdettyäni. Kiva tulla käymään ja näkemään sukulaisia mutta ei se ole paikka jota erityisesti kaipaisin. Siksi niin tylsää kun ihmiset kysyy milloin palaan ja en osaa sanoa että se ei luultavasti tule tapahtumaan. En myöskään tunne että Espanja tai Ruotsi olisi mitenkään lähempänä sydäntäni kuin Suomi.. ehkä se Skottlanti sitten?
Aika tyypillistä varmaan! Kiva että elämä Espanjassa alkoi maistumaan. Ehkä se koti joskus jostain löytyy... Tai sitten ei, ja sekin on ihan fine. Onneksi meitä nomadeja on maailmalla koko ajan enemmän niin meitä kohtalotovereita kyllä löytyy :) Itsellä on alkanut tuntumaan siltä, että kyllä se pysyvä koti tulee Ausseissa olemaan. Mutta se ei tarkoita sitä, etteikö voisi asua välillä jossain muuallakin :) Tsemppiä Skotlantiin!
Oot kyllä hyvin kuvannut kulttuurishokin eri vaiheet! Yhdessä puolisoni kanssa ollaan käyty juuri nuo vaiheet läpi… Kovin shokki meillä tuli juuri tuon kuherruskuudauden jälkeen Filippiineillä ensimmäisessä kohteessamme. Kontrasti koto Suomen kulttuuriin on niin hurja varsinkin kehittyvissä maissa, että shokki saattaa iskeä kovaakin. Tuon Filippiinien shokin jälkeen ei tullut enää muista kulttuureista samanlaisia Papua Uusi-Guineaa lukuun ottamatta. Papuan kulttuurissa (kulttuureissa) oli nimittäin vähintään yhtä raju kontrasti Filippiinikulttuuriin kuin Suomesta Fileihin! Nyt, kun on jo 9kk Kauko-Aasian suunnilla takana on sitä väsynyt jo shokkeilemaan ?
PS: ollaan muuten kirjoteltu kokemuksiamme nettisivuillemme https://www.kulttuurishokissa.fi