Suomen vierailut voivat olla pakahduttavaa ristiriitaisten tuntemusten vuoristorataa. Käänteisestä kulttuurishokista puhutaan etenkin paluumuuton yhteydessä, mutta pelkkä vierailukin voi pitkän ajan poissaolon jälkeen olla kuin ämpärillinen jääpaloja niskaan.
Vuosien aikana ulkomailla kotimaata alkaa ajatella romantisoiden, nostalgisen sinivalkoisten silmin, kunnes Suomeen palatessa odotukset ja todellisuus eivät kohtaakaan.
Ihastelin Suomen visiitillä synnyinmaani kauneutta, nautin täysillä valkoisesta joulusta, lenkkeilystä metsien syvässä hiljaisuudessa ja ajasta rakkaiden kanssa. Mutta paitsi ne ihanat asiat Suomessa, myös epäkohdat paistoivat räikeästi ulkosuomalaisen silmiin. Joskus on ihan hyvä käydä muistuttamassa itseään, miksi mieluummin asun ainakin tällä hetkellä muualla.
Suomen pimeys, epäkohteliaisuus, loskakelit ja kireä ilmapiiri ahdistivat, vaikka minkään näistä ei olisi pitänyt olla yllätys. Aikaisin iltapäivällä on pilkkopimeää, ja keskellä päivääkin pitää olla valot päällä. Naapuri tai vastaantulija metsälenkillä ei tee elettäkään noteeraamisekseni. Kengät kastuvat läpimäriksi Helsingin sohjossa kahlatessa, ja räntää sataa vasten kasvoja. Joku tönäisee ohimennessään eikä pahoitteluja kuulu. Hanskat tippuvat matkasta kiireessä, ihmisjoukosta kukaan ei pysähdy niitä noukkimaan. Töykeä taksikuski kaahaa, ja kaupassa ruoan hinnat häkellyttävät. Ikävöimieni suomalaisten ruokien hohto on äkkiä eletty, kun salmiakki ei maistukaan yhtä hyvältä kuin ulkomailla silloin harvoin kun sitä näppeihinsä saa.
Eniten Suomessa kuitenkin ahdistaa se, että tunnen itseni niin ulkopuoliseksi. En ole turisti, mutta en paikallinenkaan enää. En odottanut löytäväni Suomea ja sen ihmisiä sellaisena kuin ne jätin, mutta muutoksen todistaminen omin silmin sai silti sisäisen identiteettikriisin poikasen pulpahtamaan pintaan. On vaikea tuntea yhteenkuuluvuutta, kun elää niin erilaista elämää, jota ympärillä olevat eivät tunne. Jokaisella Suomen visiitillä tunnen itseni taas entistä enemmän vieraantuneeksi synnyinmaastani.
Huomasin, kuinka suomen kieleni on kärsinyt. En muista sanoja ja vahingossa möläyttelen englantia. Tunsin helpotusta, kun kassamyyjä puhuikin englantia. Stressasin myös asioita kuten junamatkustamista ja kaupassa käyntiä. Mitä jos en tiedä, miten siellä toimitaan? Ulkomailla ulkomaalaiselle annetaan virheet anteeksi, mutta kyllähän minun suomalaisena pitäisi tietää. En tunnista lööppien ihmisiä tai radion biisejä. Ymmärrän kieltä, mutta muuten olen muukalainen.
Miten voinkin tuntea oloni enemmän kotoisaksi ensimmäisenä päivänä Hongkongissa, Kambodzan viidakossa, tai oikeastaan ihan missä tahansa muualla kuin Suomessa?
On keinoja, joilla suomiahdistusta voi välttää. Tässä vinkkejä muille ulkosuomalaisille kotiinpaluun kulttuurishokin välttämiseen!
Kuinka selvitä Suomen visiitistä – 8 vinkkiä
1. Hyväksy muutos ja omat tunteet. Sopeutuminen on helpompaa, kun hyväksyy ja käsittelee omat tunteensa. Menneeseen on turha jämähtää, pidä katse tulevassa. Et ole sama ihminen kuin ennen, etkä todennäköisesti edes haluaisi olla. Eivät ole muutkaan, ja ihmissuhteet kyllä kestävät erilaiset elämät jos niin haluaa.
2. Muista, että aina pääsee pois. Tämä on helppoa etenkin, jos olet vain käymässä ja taskussa on jo lentoliput pois. Kaukaa katsottuna Suomea on helppo rakastaa.
3. Pidä huolta rutiineista ja hyvinvoinnista. Ahdistus voi kummuta jo siitä, ettei voi fyysisesti hyvin. Lepää, syö hyvin ja liiku. Simppeli neuvo, mutta ei välttämättä ollenkaan itsestäänselvää ainakaan itselleni Suomen lomilla. Pöydät notkuvat suomiherkkuja, unettomuus painaa päälle kun kroppa laahaa Australian ajassa, eivätkä jatkuvat viinisessiot kavereiden kanssa auta asiaa.
4. Varmista oma rauha. Pitkää visiittiä ei välttämättä jaksa toisten nurkissa. Itse alan pian kaivata omaa rauhaa. Sen voi varmistaa vaikkapa yöpymällä osa ajasta hotellissa tai Airbnb:ssä, joskus pelkkä liikkuminen metsässä yksin voi auttaa.
5. Ole itsekäs. Aikaa Suomen lomalla on usein rajallisesti. Asennoidu jo etukäteen siihen, että kaikkia ei ehdi välttämättä tavata. Älä vaadi itseltäsi liikoja. Jos olet itse matkustanut 30 tuntia toiselta puolelta maailmaa, ehkä nyt on toisten vuoro tulla sinua katsomaan.
6. Keskity positiiviseen. Asioihin, joita olit ikävöinyt, aikaan ystävien ja perheen kanssa. Ahnehdi suomen kieltä ja keskity asioihin, jotka ovat paremmin kuin omassa kotimaassasi.
7. Hae vertaistukea. Ulkosuomalaisena on ikuisesti ulkopuolinen, niin asuinmaassa kuin myös entisessä kotimaassa. Siksi muiden ulkosuomalaisten, paluumuuttajien tai muuten vaan kulkurielämää elävien seuraan hakeutuminen voi piristää. He ymmärtävät mitä käyt läpi ja jos olet onnekas, jaksavat ehkä jopa kuunnella reissujorinoitasi.
8. Lomaile. Tutustuminen uusiin maisemiin kotimaassa voi piristää ja avata taas hiukan silmiä kotimaan kauneudelle. Meille se kohde oli tällä kertaa Lapin Saariselkä.
Ja jottei menisi ihan synkistelyksi, lue myös:
12 + 1 syytä miksi Suomessa on ihmisen hyvä olla
Seikkailijattaret: Missä on koti ulkomailla asuvalle
Muuttolinnun löytää Fabon lisäksi myös Instasta nimimerkillä ms.coco.nut ja Twitteristä ja Snäpistä nimimerkillä ankkis1 . Blogia voit seurata myös Blogit.fi :ssä, Blogipolussa ja Bloglovinissa.
Marokon sininen kaupunki Chefchaouen on lumoava näky. Siniseksi maalatut kadut luovat boheemiin vuoristokylään maagisen tunnelman. Entä tiesitkö, että Chefchaouenilla on…
Marokko on rikkaan kulttuurin, värikkäiden soukien ja ihmeellisen arkkitehtuurin maa. Vietimme Marokossa hiljattain kaksi kuukautta ja rakastuimme sen monipuolisuuteen. Tässä…
Hiljattain palasimme Australiaan 15 kuukauden matkalta. Niin paljon kuin rakastinkin jokaista matkan matkakohdetta, olin myös odottanut paluuta. Pysähtymistä, rauhoittumista ja…
Fulhadhoo on Malediivien kauneimpia paikallissaaria. Sen rantaa on usein kutsuttu paikallissaarten parhaaksi. Kaiken kukkuraksi täällä rannalla loikkii vielä toistaiseksi enemmän…
Matkustaminen on yksi elämän parhaita kouluja. Yli vuoden kestävä matka on melkein kuin intensiivikurssi omaan itseen ja elämään. Mitä diginomadina…
Malediiveilla on perinteisesti ollut maine kalliina luksuskohteena. Paikallisten saarilla matkustaakseen ei kuitenkaan tarvitse uida rahassa, vaan nykyään Malediiveilla voi lomailla…
View Comments
Suomen talvi on kyllä ahdistava, kun koko ajan on pimeää ja kylmää. Aurinkoiset talvipäivät ovat tälle vastakohta ja ne ovat ihania, mutta niitä ei usein ole tänä talvena näkynyt. Ihmisten epäkohteliaisuudesta täytyy sanoa, että Helsingissä tapaa myös ystävällisiä ihmisiä, jotka nostavat pudonneet hanskat ja juoksevat perään :) En asu pääkaupunkiseudulla, mutta käyn työn puolesta Helsingissä usein ja joskus oikein ihmettelen miten kohteliaita ihmisiä siellä tapaa. Olen nimittäin kuullut tästä töykeydestä muiltakin. Tai sitten mulla on käynyt vaan hyvä tuuri :)
Kiva kuulla, tais käydä vaan huono tuuri! Ja aurinkoiset pakkaspäivät on ihania, harmi että joulukuussa ne oli vielä vähissä.
Hyvä postaus! Itseäni ilmasto ei haittaa, olen päinvastoin alkanut vuosi vuodelta pitämään ja arvostamaan neljää vuodenaikaa yhä enemmän.:) Kaamoksestakin selviää kynttilöitä polttamalla ja tunnelmoimalla hämärää. Mutta joka kerta kun ulkomailta palaa, harmittaa ihmisten epäkohteliaisuus ja suoranainen töykeys, jota niin usein Suomessa kohtaa. :( Kohteliaisuus on moneen muuhun kulttuuriin niin sisäänrakennettu, mutta ei tietysti aivan mustavalkoista ole tämäkään.
Niin, se kohteliaisuuden kokeminen riippuu varmaan siitäkin paljon mistä on tulossa. Ausseissa ihmiset kun on suorastaan yltiökohteliaita. Jos joku vain hipaisee ohimennessä, niin sitä seuraa vuolaat anteeksipyytelyt.
Tykkään itsekin selkeästä neljästä vuodenajasta, mitä hehkutin täällä https://muuttolintu.com/2017/12/05/12-1-syyta-miksi-suomessa-on-ihmisen-hyva-olla/
Talvinen Suomi on erilainen kuin kesäinen - myös täällä asuvan mielestä.
Ainakin omakoti- ja rivitaloalueilla kesäisin näkee koko ajan ihmisiä ja tulee juteltua ainakin pari sanaa mennen tullen, mutta loskan, pyryn ja tuulen keskellä ihmiset ovat ulkona vaan lyhyen, pakollisen, ajan ja silloinkin pitää keskittyä usein selviämiseen.
Mutta talvesta huolimatta, mitä vanhemmaksi sitä tulee, niin sitä enemmän sitä kyllä arvostaa sitä miten hyvin Suomi kuitenkin toimii ja huolehtii. Aasiassa olet omillasi tai vakuutusten varassa.
Tuo on totta, että säällä on iso merkitys! Varmasti aurinkoisena kesäpäivänä irtoaisi enemmän hymyjä.
Paljon tuttuja ajatuksia silloin kun on itse palannut Suomeen ulkomailla asumisen jälkeen! Nykyään asun kuitenkin varsin onnellisesti täällä Helsingissä ja tämä paikka on alkanut oikeastaan ensikertaa tuntua oikeasti kodilta – paljon on toki siitä kiinni, että vaan sulkee silmänsä epäkohteliailta ohikulkijoilta tai taksikuskeilta ja keskittyy siihen hyvään! :) Nykyään koen, että täällä on paljon ystävällisiä ihmisiä, hyvää asiakaspalvelua ja monesti jos jotain pudottelen, noukkii sen joku perästä! :)
Tosin nykyään jos palaan vaikka Australiaan pitkän ajan jälkeen, siellä melkein säikähdän yltiohyvää asiakaspalvelua, vaikka kovin sosiaalinen olenkin! :D Kai kaikkeen vaan ajallaan tottuu! :D
Jep, tottumiskysymys se on! Ausseista tullessa sitä kontrastia ei voi olla huomaamatta, ja toisaalta en muista että olisin Suomessa asuessa kiinnittänyt huomiota ihmisten synkkyyteen, kun olin itse samanlainen :) Ja kiva kuulla että ystävällisiä ihmisiä riittää, meillä tais käydä vaan huono tuuri!
Kiva postaus aiheesta, joka on itsellekin ajankohtainen pari kertaa vuodessa. Olen 17-vuotiaasta saakka asunut ulkomailla pidempiä jaksoja elämässäni. Suomeen paluu on joka kerralla erilainen. Ristiriitaisuus siihen kuuluu aina, kun on sekä jälleennäkemistä rakkaiden kanssa että käänteistä kulttuurishokkia. Juuri tällä hetkellä elämäni on rakentunut niin, että vietän kesät ja joulut Suomessa. Poimin tavallaan mansikat kakun päältä. :D Siksi visiittini Suomessa eivät ole sisältäneet niin paljon shokkeja kuin joskus aikaisemmin. Jouluisin ihmiset ovat Suomessakin yleensä hyväntuulisia. Monet ovat lomilla, joten ehdin tapaamaan ystäviä. En yritäkään enää käydä joka paikassa, vaan valitsen tärkeimmät ihmiset, joita kulloinkin haluan tavata. Mieluummin vaihdan syvällisesti kuulumisia muutaman kanssa kuin yritän nähdä kaikkia minuuttiaikataululla kiirehtien. Saan nauttia palan kaamosta, kynttilöitä, koti-iltoja viltin alla, saunaa ja muita ihania tunnelmia Suomesta.
Kesäisin taas elämä Suomessa on huomattavasti mukavampaa kuin mihin tahansa muuhun vuodenaikaan. Ihmiset ovat iloisempia, avoimempia ja positiivisempia. :-)
Olen kuitenkin nähnyt myös kolikon toisen puolen Suomeen paluusta. Muun muassa vaihto-oppilasvuoden ja yhden pitkän reppureissuilun jälkeen vaivuin suorastaan masennukseen ja synkkyyteen, kun alkuhuuma Suomeen paluusta oli kadonnut. Esimerkiksi 1,5 vuoden mittainen reppureissu vei minut niin erilaiseen elämään, etten meinannut osata elää enää Suomessa sen jälkeen. Ensin vähän seikkailua Trans-Mongolian junareitillä ym. Australiassa olin vuoden, jonka jälkeen matkailin kolme kuukautta Uudessa-Kaledoniassa, Fidzillä ja Cook-saarilla. Niiden jälkeen palasin Suomeen keskellä kylmintä talvea. Silloin oli vielä 40 asteen hirmupakkaset. Kontrasti oli suuri niin keleissä kuin ihmisten asenteissakin. Olin tottunut iloiseen ja letkeään saarielämään, josta olin palannut opiskelukaupunkiini Ouluun. Muistan vielä, miten moikkailin iloisena tuntemattomia lenkkipoluilla. Muistan, miten he katsoivat minua tyyliin, että mitähän tuo on vetänyt. Viikkojen vieriessä vaivuin alakuloon, kun seuraavasta reissusta ei ollut tietoakaan, töitä ei ollut ja rahatkin olivat loppu. Olen kuitenkin sopeutuvainen, joten kyllä se elämä alkoi taas hymyillä jossain kohtaa. Olen kuitenkin kokenut Suomeen paluun tuskan monta kertaa elämässäni.
Nykyään ajattelen, että koitan keskittyä mahdollisimman paljon niihin Suomen positiivisiin puoliin ja tavata siellä ihmisiä, joiden kanssa synkkaa hyvin. Jos alakulo tai kulttuurishokki iskee, ympärillä on onneksi ihmisiä, joiden kanssa sitä voi käydä läpi. Nykyään on helpompaa löytää kohtalotovereita kuin aikaisemmin. :-)
Kiitos Sonja, kiva lukea muiden kokemuksia. Ensi kerralla haluan tulla Suomeen kesällä, ehkä ihmiset on silloin vähän pirteämmällä päällä :) Tuntuu, että jos nyt itse joutuisin jostain syystä palaamaan Suomeen, olisin aika alakuloinen. Mutta kaikkeen tottuu, ja keskittyminen niihin positiivisiin asioihin on varmaan se tärkein juttu, millä kulttuurishokin yli pääsee. :)
Siinäpä se pähkinänkuoressa, komppaan ulkomailla vuodesta 1967 asunut, mutta työn puolsta 10 vuodeksi palannut -80 luvulla. Suomi- lomat ovat ihania, mutta viikko riittää. Yksin olin kerran kaksi viikkoa, se oli OK koska muu perhe ei ollut sormella osoittelemassa outoja suomalaisia tapoja. Ja silti kaikki tykkäämme Suomesta, pieninä paloina.,
Taitaa vaikuttaa aika paljon sekin, mihin aikaan vuodesta Suomeen palaa. Me tultiin kesällä parhaaseen aikaan ja kohdalle sattui vielä ihana kesäkin, joten sen takia kokemuskin on varmasti positiivinen. Ps. Tuolla kohtien 1-4 alussa on jotain oudon näköisiä linkkejä, jotka ei näytä kuuluvan postaukseen, kannattaa ehkä tsekata läpi...
Heippa,
Mahtava kirjoitus - mun piti laittaa ajat sitten nukkumaan, mutta jumiuduin lukemaan.
Tuo minkä joku mainitsi, että miltä Suomen kohteliaisuus tuntuu, riippuu siitä millainen nykyinen kotimaa on, pitää mielestäni todellakin paikkansa.
Minä asun Itävallassa ja täällä kohteliaisuus ei useasti ole aitoa. Tarkoitan siis tällä sitä, että ihmiset esim. sanovat että nähdään pian ja ilmoittelen, mutta et koskaan kuule ihmisestä mitään. Pahimmassa tapauksessa joitakin ilmaisuja käytetään ns. siihen, että toinen jättää sinut rauhaan.
Minua kauhistutti Suomessa se kylmyys kesällä, koska Itävallassa on lämpimämpi. Olin kuitenkin niin innoissani taas kerran järvistä ja merestä, että ei edes kylmyys haitannut.
Me koimme vain kohteliata suomalaisia ja toisaalta tähän vaikuttaa se, että vaikka monilla on Wienistä kuva charmikkaana kulttuurikaupunkina, niin ei voi sanoa, että wieniläiset olisivat kohteliata. Kohteliaisuutta löydät täällä kahviloista (ehkä) ja myös ravintoloista, mutta esim. vaatekaupat ja kosmetiikkaliikeet ovat pahimpia mitä tulee kohteliaisuuten. Jopa suomalaiset, jotka ovat käyneet kylässä, huomasivat kuinka epäkohteliasta palvelu Wienissä oli. Kosmetiikkakaupan myyjät vain jatkavat jutteluaan sen sijaan, että palvelisivat sinua. Ihmisten kohteliaisuus kaduillakaan ei ole niin paljon parempaa kuin Suomessa ja osittain jopa törkeää. Yrittäppä mahtua metroon lasten vaunun kanssa - erittäin vaikeaa...olet kuin ilmaa ellei joku toinen äiti tai harvassa oleva kohtelias vanha mies tai nainen satu ihmeen kaupalla paikalle...
Toisaalta tätä ei voi yleistää koko Itävaltaan, esim. Yltäitävallassa ja Tirolissa olen kokenut paljon kohteliaampaa käytöstä. Ala-Itävallan ja Wienin mentaliteetin ja meininkiin tottuneena, suomalaisten aitous ja ystävällisyys tuntuvat mahtavilta. Ilmaisisin asian niin, että suomalaiset eivät aina ehkä tunnu niin kohteliailta, koska small talkia ei harrasteta, mutta suomalaiset eivät myöskään ole suoraan törkeitä tai töykeitä....mitä täällä usein kokee.
Siis tämä miten Suomen kokee riippuu mielestäni todella paljon siitä missä maassa nykyisin asuu ja millainen sen maan mentaliteetti on.
Kiitos ihanasta kirjoituksesta taas jälleen kerran
Moi vielä,
Koska on niin myöhä, en ehtinyt kommentoida sitä, miten koen henkilökohtaisesti Suomen. Lyhyesti vain, onhan sitä shokkia ja sitä, että oma elämänkatsomus on muuttunut valtavasti ja kokemukset ovat muuttaneet minua ja olo on vieras kun ei tunne sanoja eikä ole osa muiden entisten kavereiden elämää eikä tiedä uusimpia juttuja eikä sanoja.
Mulle silti se suomalaisten aitous on niin ihana asia, että nautin olosta Suomessa. Kuten jo aikasemmin mainitsin - tähän nykyisellä kotimaalla on erittäin suuri vaikutus, koska täällä ihmiset todella usein eivät tarkoita mitä sanovat. Siihen tottuu, mutta ei siitä pidä. AITOUS on ihanaa.