Kakadun kulttuuria

Jatkoa viime artikkeliin, eli lisää juttua Kakadun kansallispuistosta Australiasta!

Toisena päivänä Kakadun kansallispuistossa nousimme ylös auringon vasta noustessa, silmät ristissä ja iho arvilla hyttysenpuremista. Tänään lähdimme tutkimaan aboriginaalien luolamaalauksia. Nämä maalaukset ovat myös yksi syy siihen, miksi Kakadun kansallispuisto on UNESCOn maailmanperintölistalla.

Kakadu onkin varmasti paras paikka Australiassa tutustua aboriginaalien kulttuuriin. Täällä järjestetään ilmaisia kierroksia, joilla oppaat kertovat kulttuurista. Yllätyksenä tuli, että aboriginaalien omistamassa puistossa suurin osa työntekijöistä oli kuitenkin valkoihoisia.

Aboriginaalit ovat usein varsin eksklusiivisia kulttuurinsa suhteen. Valkoihoiset eli whitefellas eivät tiedä maalauksien tarinoista paljon, eikä ulkopuolisia päästetä seremonioihin. Osa maalauksien tarinoista on tosin aika selviä: valkoisia miehiä piippu suussa ja kivääri kädessä, eli ei ole vaikea arvata, mistä on kysymys.

Ennen kuolemaansa paikallisen aboriginaaliheimon pomo päätti kuitenkin jakaa tietoa kulttuuristaan valkoihoisille. Nuoria aboriginaaleja kun ei kulttuuriperinnön säilyttäminen valitettavasti nykyään kauheasti kiinnosta. Mies toivoi, että perintö säilyisi muita reittejä pitkin.

Erityisesti mieleen jäi aboriginaalien dieetti, joka koostuu täälläpäin Australiaa pääasiassa kilpikonnista, kalasta, ötököistä, madoista, lepakoista, jamssista ja muista herkuista. Ruoka valmistetaan heittämällä se nuotiolle. Namnam. Nykyään heille maistuu myös länsimaalaisten roskaruoka, mutta perinteisiä herkkuja mussutetaan paikoin edelleen täälläkin.

Maalaukset ovat jopa 20 000 vuotta vanhoja. Tästä kertoo myös se, että niitä löytyy ihmeellisistä paikoista. Ne ovat siis maalattu aikana, jolloin kyseiset paikat olivat lähempänä vettä tai maata. Aboriginaalit itse ovat kuitenkin vakuuttuneita, että näistä maalauksista ovat vastuussa mimi-henget, jotka nousevat öisin luolistaan.

Kuvista löytyy myös nykyihmiselle tuntemattomia eläinlajeja. Erään ison kilpikonnalajin luultiin kuolleen sukupuuttoon, eikä sen olemassaolosta edes oltaisi tiedetty ilman näitä maalauksia. Kukaan ei tietenkään koskaan kysynyt aboriginaaleilta, jotka olivat popsineet näitä kilppareita koko ajan, ja popsivat edelleen.

Ilkeämieliset voisivat sanoa, että aboriginaalit ovat eläneet täällä jopa 60 000 vuotta, eivätkä muuta keksineet kuin kepin. Mutta uskomattominta kulttuurissa on erottamaton yhteys maahan. Kulttuuri on yhtä kuin maa, ja maa on olemassaolon syy. Aboriginaaleille ei ole olemassa luontoa ja ihmistä erillään, vaan heille kaikki on yhtä, ja kaikki olennot lähisukulaisia. Tästä pitäisi länsimaalaisten ottaa oppia.

“People talk about country in the same way that they would talk about a person: they speak to country, sing to country, visit country, worry about country, feel sorry for country, and long for country. People say that country knows, hears, smells, takes notice, takes care, is sorry or happy. Country is a living entity with a yesterday, today and tomorrow, with a consciousness, and a will toward life. Because of this richness, country is home, and peace; nourishment for body, mind, and spirit; heart’s ease.” Deborah Bird Rose

Vaikka näimme mahtavia avaria maisemia ja auringonlaskuja, olosuhteiden johdosta Kakadu ei ihan täyttänyt odotuksia. Monet sanovat, että paras tapa nähdä Kakadu on ilmasta, mutta jo maasturilla kuivana kautena näkisi paljon enemmän kuin mitä me, eli hyttysiä ja piirusteluja kivissä. Epäilemättä paremmissa olosuhteissa Kakadun ainutlaatuisuutta pystyy arvostamaan paremmin, ja haluaisimme tulla tänne vielä jonain päivänä uusimaan kokemuksemme.

Toisen päivän iltana kaahasimme ulos kansallispuistosta, sillä emme olisi selvinneet enää yhdestäkään tuskallisesta yöstä itikoiden juhla-ateriana. Jatkakaamme juttua Katherinen pikkukylästä!