Gaudin Barcelona

Vanhojen pytinkien bongaaminen pistää meikäläisen usein vain haukottelemaan, mutta Barcelonassa Antoni Gaudin rakennukset tekivät vaikutuksen ainutlaatuisella tyylillään. Vaikka ei arkkitehtuurista piittaisikaan, Barcelonassa ei kannata missata Gaudin kuuluisia rakennuksia. Pistää ihmettelemään, miksi nykyään rakennetaan niin rumia rakennuksia. Missä on mielikuvitus?!

Barcelonassa parasta on myös eksyminen, joskus tarkoituksella, vanhojen hienojen rakennuksien ympäröimille kapeille sokkeloisille kujille.

Kuuluisin rakennuksista, La Sagrada Familian kirkko, veti montun auki meidän kaltaisiltamme pakanoiltakin. Hyvä ettei uskoon käännytty. Kirkkohan ei ole vielä läheskään valmis, vaan valmiin kirkon tornit kohoavat vielä nykyistäkin paljon korkeammalle. Kirkon valmistumista on kaavailtu vuodelle 2026, kun sata vuotta on kulunut Gaudin kuolemasta. Saa nähdä valmistuuko pytinki ikinä, mutta olisi hienoa nähdä se vielä valmiina jonain päivänä. Kannattaa käydä tsiigaamassa kirkko sekä päivällä että myös illalla valaistuna.

Gaudi oli muuten aika legendaarinen tyyppi, yhtä omalaatuinen kuin rakennuksensakin. Arkkitehtuurikoulusta valmistuttuaan koulun johtajan kerrotaan sanoneen, että aika näyttää, menikö todistus hullulle vai nerolle. Gaudia eivät kiinnostaneet ajan rakennussäännöt tai ihmisten paheksunta, vaan tyypillä oli asennetta. Hän omisti koko elämänsä arkkitehtuurille, ja eli ison osan elämästään vaatimattomasti erakkona kieltäytyen palkasta.

Gaudin loppu oli surullinen. Kaveri jäi raitiovaunun alle. Koska hän pukeutui kuin kerjäläinen, rähjäisen olemuksen takia häntä ei tunnistettu, taksikuskit eivät ottaneet häntä kyytiin, eikä hän saanut kunnon apua ajoissa. Koska Sagrada Familian suunnitelmat olivat suureksi osaksi vain Gaudin mielikuvituksessa, nykyään voi aika selvästi nähdä, missä Gaudin työ alkaa ja loppuu.

Pyhän perheen kirkon lisäksi kannattaa ehdottomasti nättinä päivänä viettää pari tuntia ainakin Güellin puistossa (kuvat yllä ja alla). Ihana puisto, vaikka sitähän ei puistoksi suunniteltu vaan asuinalueeksi. Hommat eivät menneet ihan putkeen, ja lopulta Gaudi asui tässä huikean kauniissa puistossa yksin 20 vuotta! Kävimme myös sisällä museoksi muutetussa Gaudin piparkakkutalomaisessa talossa (alla). Eipä siellä kauheasti ollut ihmeteltävää, kalusteistakin jäljellä oli vain pari tuolia ja sänky. Puiston näköalatasanteelta näkee koko Barcelonan!

Muista Gaudin projekteista kävimme tsekkaamassa Casa Milan, jota myös La Pedreran eli kiviröykkiön pilkkanimellä kutsuttiin, Casa Battlon ja Palau Güellin, joskaan emme sisälle viitsiytyneet. Se jäi harmittamaan, joten jos vaan suinkin tapaksilta, shoppailulta ja cavan tissuttelulta jää aikaa, suosittelen lähempää perehtymistä. Sisällä kuulemamme mukaan surrealismi vasta pääseekin valloilleen! Nämä kaikki löytyvät ihan keskustasta, joten kauas sangriatörpön äärestä ei tarvitse vaivautua. Tällaisia rakennuksia saisi rakentaa enemmän nykypäivänäkin, suorakulmat ovat tylsiä!

Se arkkitehtuurista. Meitä nimittäin kiinnostivat enemmän cava ja tapakset. Jos kuulut samaan joukkoon, pysy linjoilla!