Bula Fidzi!

Vietimme Fidzin saariparatiisissa hiljattain oikein leppoisat kaksitoista päivää, joten pieni matkakertomus meidän kokemuksistamme lienee paikallaan.

Fidzi on ollut ultimaattinen unelmani aina siitä lähtien kun pienenä tyttönä opin palmusaarten olemassaolosta, selailin matkaesitteitä ja haaveilin paosta kauas pois kylmyydestä, harmaudesta ja ankeudesta.

Kun eksyin tänne toiselle puolelle maapalloa, haave Fidzille pääsemisestä alkoi olla lähes käsinkosketeltavissa, Aussilasta kun pääsee Fidzille vaivattomasti. Fidzikuumetta ei ainakaan helpottanut se, että enemmän ympäri maailmaa reissannut Rohanin mieleen Fidzi on jäänyt maailman parhaana paikkana. Siitäkin huolimatta, että uskallan väittää nähneemme reissujen varrella aika paljon paratiisirantoja!

Tietoisku: Fiji koostuu 333 saaresta, joista vain noin kolmasosa on asuttuja. Suurimmat saaret ovat Vanua Levu sekä Viti Levu, jossa myös pääkaupunki Suva ja meidän tukikohtamme Nadi sijaitsevat. Näillä saarilla asustaa lähes 90 prosenttia Fidzin 850 000 asukkaasta, joista muuten lähes puolet on intialaisia, jotka aikoinaan tulivat tänne sokeriruokoviljelmille töihin. Viime vuosikymmeninä etnisien jännitteiden seurauksena Fidzillä on ollut vallankaappauksia ynnä muuta häsmäkkää, ja tilanne on epävakaa.

Rohan on edellisillä reissuillaan hengaillut hippien kanssa Vorovoron saarella sekä saarihypellyt Yasawa-saaristossa, minne suuntasimme myös tällä kertaa. Yasawa-saaristossa saaria on noin parikymmentä, resortteja sitäkin enemmän laidasta laitaan simppeleistä reppureissaajien bambumajoista eksklusiivisiin luksusresortteihin, joista saa pulittaa useamman tonnin yöltä. Jos ei ole pikkurahasta pulaa, niin vuokrata voi vaikka kokonaisen saaren ihan itselleen.

Koneen lähestyessä Fidziä ikkunasta sai ihailla sinisen ja vihreän eri sävyissä välkehtiviä henkeäsalpaavan upeita koralleja. Pääsimme heti tunnelmaan, kun koneesta ulostautuessa kuumaan kosteaan ilmaan meidät otti vastaan ukuleleillä ja mandoliineilla letkeitä Fidzin sointuja soittava bändi, leit kaulassa.

Sekä mennessä että tullessa oli pakko aikataulujen takia yöpyä yksi yö Nadissa. Muutenhan sinne ei kannata kökkimään jäädä; todelliset paratiisirannat löytyvät muualta.

Mukava kuski Bamboo Backpackersistä tuli noutamaan meidät kentältä, lei kaulassa. Matkalla hostelliin heppu vei meidät kauppaan, koska hostellissa on kuulemma kallista kaljaa. Kuinka huomaavaista.

Näin sadekauden alussa olimme hieman huolissamme säästä. Kuski kertoikin, että olemme onnekkaita; koko viimeisen viikon aikana oli satanut vettä nonstop, ja vihdoin tänään aurinko tuli esiin. Jatkuva sataminen on kuitenkin kuulemma harvinaista Fidzillä, jossa sade yleensä tulee kuuroina, kunnes taas kirkastuu. ‘Seven days felt like seven years!’ Kuski vaikeroi.

Oli loman ensimmäinen ilta, ja alkoi jo kaduttaa, ettemme varanneet pidempää lomaa! Pari bisseä rannalla auringon laskiessa, riippukeinun hiljaa keinuessa ja aaltojen lyödessä rantaan.

Yöllä muuttui ääni kellossa. Etukäteen olimme kuulleet kauhutarinoita Fidziä vaivaavasta sänkyludevitsauksesta. Heti ekana yönä Rohan sai tuntea nahoissaan, että tämä ei ole vain urbaani legenda. Jostain syystä lutikat jättivät meikäläisen nahan rauhaan, ja onneksi koko loppuaikana emme nähneet ötökän ötökkää.

Aamulla botski lähti kohti eteerisiä Yasawa-saaria, jatkakaamme juttua sieltä!

Lisää kuvia Instagrammissa, käy tsekkaamassa ms.coco.nut!