Australian länsirannikon salattu paratiisi

Mikä Exmouth? Mikä Cape Range? Australian länsirannikon upeimmat helmet ovat vielä toistaiseksi hyvin pidettyjä salaisuuksia, joista itärannikolla moni ei ole ikinä kuullutkaan. Exmouthin jotkut saattavat tietää sen rannikolla pulikoivista valashaista. Jos ei ole tryffelistä pulaa, tiettyyn aikaan vuodesta valashaiden kanssa pääsee pulikoimaan. Epäilemättä sen arvoista, mutta meidän reissubudjetti ei venynyt neljänsadan doltsun aamu-uintiin. Pitkin matkaa puskaradio hehkutti meille Exmouthia, ja kuitenkin sinne saapuessamme mesta osoittautui pieneksi käpykyläksi. Mikä täällä nyt on niin ihmeellistä?

Ajelimme tunnin ajomatkan päässä sijaitsevaan Cape Rangen kansallispuistoon, ja ymmärsimme vihdoin, mistä puskaradio meille kuiski. Kymmeniä autioita paratiisirantoja toisensa jälkeen, täysin luonnonhelmassa, kaukana asutuksesta. Uskomattoman kirkasta vettä ja upeita koralleja.

Parasta snorklausta, mitä olemme tähän asti Aussilassa kokeneet. Edes Great Barrier Reef ei meidän kokemuksiemme mukaan piekse tätä, tosin aina meidän siellä ollessamme vesi oli sameaa syklonin seurauksena. Turquoise Bay on Cape Rangen kenties kuuluisin ranta, mutta samanlaisia unelmarantoja täällä riittää pitkin rannikkoa.

Eräs tyttö leirintäalueella kertoi uiskennelleensa pitkän aikaa kilpparin kanssa. Tästä inspiroituneina yritimme tietysti löytää omat kilpparimme. Rohania varsinkin oli vaikea saada pois vedestä, ja välillä oli sydän läpättäen pakko hätäillä, milloin hai vie miehen. Niitä nimittäin täällä riittää, mutta ne kuulemma ‘yleensä pitäytyvät omissa oloissaan’. Rohan on varsinainen vesipeto; Rockinghamin delfiiniuinnilla hänelle tarjottiin jo töitäkin kokopäiväisenä snorklaajana delfiinireissuilla. Unelmaduuni?!?

Pienen, suoraan rantsussa sijaitsevan leirintäalueen asukit kokoontuivat joka ilta auringon laskiessa vaihtamaan kuulumisia ja kohtaloitaan drinksujen merkeissä. Pariskunta Cairnsistä oli ollut tien päällä jo 22 kuukautta, eivätkä he olleet päässeet vielä edes puoleenväliin Australiaa. Lapsiperhe Melbournesta oli jättänyt työnsä, myynyt kotinsa ja ostanut karavaanin siinä toivossa, että matkan varrelta löytyy uusi koti. Lapset saivat kotiopetusta karavaanissa. Vanhempi ukkeli avautui, että heidän olisi pitänyt olla tällä hetkellä road tripillä Euroopan halki, mutta vaimolta löydettiin syöpä. Hoitojen välissä he tulivat tänne, vaimo kun ei koskaan ole käynyt edes näin kaukana kotoaan, joka oli noin 700 kilsan päässä. Pöydässä oltiin joka ilta yhtä mieltä siitä, että this is the good life.

Pimeän tultua kääriydyimme rannalla makuupussiin tuijottamaan tähtiä. Tähtitaivas down under on jotain ihan muuta, ja vetää hiljaiseksi. Täällä kun näkyy piiiikkuisen enemmän tähtiä mitä Suomessa, varsinkin kaukana kaupungeista. Linnunratakin erottuu ihan selvästi. Tunnin sisällä bongasimme huimat 15 tähdenlentoa, ja toivomukset loppuivat kesken.

Eräs ukkeli leirintäalueella kertoi käyneensä täällä viimeksi 30 vuotta sitten, ja mikään ei ole siitä muuttunut tippaakaan. Toivokaamme, että se pysyy näin tulevaisuudessakin, sillä Cape Rangesta taisi juuri tulla meidän suosikkimesta.