Kuka muistaa sen hullun tyypin telkkarista, Krokotiilimiehen eli Steve Irwinin, joka teki hulluja stuntteja tappavien eläimien kanssa? Hän kuoli muutama vuosi sitten painiessaan stingrayn eli keihäsrauskun kanssa. Kaksi ja puolimetrinen rausku ei arvostanut Krokotiilimiestä ja keihästi Steveä suoraan sydämeen useita kertoja sekunnissa. Näille otuksille ei kannata pottuilla.
Anyway, Noosasta teimme päiväretken Steve Irwinin perustamaan ja hänen perheensä omistamaan Australia Zoohon, joka on yksi Aussilan isoimmista ja parhaimmista, jos ei parhain. Reppureissaajille tyypilliseen tapaan matka tehtiin kaameassa kankkusessa.
Australia Zoo oli miellyttävä yllätys. Eläimet eivät ole häkeissä kuten niin monissa eläintarhoissa, vaan hengailevat isoissa aitauksissa suhteellisen vapaasti. Isoja ja pieniä liskoja hengaili siellä täällä. Useita elukoita pääsi silittämään ja koskettamaan. Pienestä maksusta pääsi halaamaan koalaa, mikä on tietysti jokaisen Australian turistin bucket listalla.
Koalan lisäksi kaverini yllytti minua pitämään jättiläiskäärmettä sylissä yhdessä. Tästä jäi hiukan traumaattiset muistot.
Eläinten suojelu on iso elementti eläintarhassa. Vierailijoille annetaan paljon informaatiota siitä, mitä se tekee suojellakseen eri lajeja, ja mitä kuka tahansa voi tehdä. Voisin mielelläni adoptoida koalan. Tai vaikka pikku apinan.
Australia Zoon vetonaula taitaa olla krokotiilishow, jossa joku hullu imitoi Steve Irwinin stuntteja, ja hyppäsi altaaseen viisimetrisen krokotiilin kanssa. Crikey!
Meitä kiinnostivat kuitenkin enemmän syötävänsuloiset laiskat koalat ja veikeät vompatit.
Australia Zoossa ihmettelimme myös mm. maailman myrkyllisintä käärmettä ja albiinokengurua. Yhden pureman myrkkymäärä voi tappaa sata miestä!
Niistä eläintarhoista, joissa olen ehtinyt lyhyen elämäni aikana vierailemaan, Australia Zoo vie voiton. Australia Zoon toiminnasta huokuu rakkaus eläimiä kohtaan, mikä ei ole aina itsestäänselvyys.
Jätä kommentti