Cape Tribulation – Sademetsiä ja palmurantoja

Pohjoisessa Queenslandissa tiemme päättyi Cape Tribulationiin, jota edemmäs ilman maasturia ei ole menemistä. Täällä maailman vanhimmat, vaatimattomasti yli 135 miljoonaa vuotta vanhat trooppiset sademetsät päättyvät rannikolla autioihin palmurantoihin ja Suureen Valliriuttaan.

Cape Tribulationin, suomennettuna Koettelemustan Niemen, nimesi aikoinaan Captain Cook, jolla ei ilmeisesti ollut täällä kauhean kivaa. Lähialueilta löytyy mm. myös Mt Sorrow sekä Mt Awful.

Matka tänne kestää noin pari tuntia Cairnsista. Matkalla ylitetään lautalla krokotiileja kuhiseva Daintree -joki. Ajomatka on yksi Australian parhaista, maisemat ovat nimittäin ihan mielettömät. Tämä on ehdottomasti yksi meidän suosikkipaikkoja Australiassa! Hengasimme täällä myös road tripillämme pari vuotta sitten.

Pyörimme Unescon maailmanperintökohteisiin kuuluvien sademetsien kosteassa ilmassa kasveja ja otuksia ihmetellen, joista monia ei muuten löydy mistään muualta maailmasta.

Bunkkasimme sademetsän katveessa muutaman metrin päässä rannasta Noah’s Beachillä. Rantsussa oli kylttejä varoittamassa tappajameduusoista sekä ihmissyöjäkrokotiileistä, mutta siitä huolimatta muutama hullu pulikoi vedessä. Rohanin mielestä uiminen olisi ollut turvallista, mutta itse olen kiintynyt elämääni. Pääasiassa kuitenkin koko pitkä ranta oli kokonaan meidän, palmussa kiipeilevää goannaa lukuunottamatta.

Daintreen kiemurtelevia teitä täytyy ajella rauhassa, sillä alueella asuu uhanalaisia kasuaareja, maailman kolmanneksi isoimpia lintuja. Niiden vähäisestä määrästä (vain 1200 jäljellä koko maailmassa) huolimatta bongasimme taas yhden ylittämässä tietä. Viime kerrallahan näimme myös kaksi vauvaa. Näissä tilanteissa ei välttämättä kannata nousta autosta, jos ei halua joutua aggressiivisen sinisen ärjysmurffin uhriksi!

Paluumatkalla yövyimme muutaman yön taas suoraan rannan tuntumassa Wonga Beachin leirintäalueella, joka oli enemmänkin eläkeläiskylä kuin leirintäalue. Karavaanien ympärille oli istutettu kukkapenkkejä ja puutarhoja. Osat olivat vaihtuneet: Joka ilta vanhukset mekkaloivat myöhään yöhön asti pitäen meitä hereillä, ja aamuisin alueella näkyi harmaiden hiuksien lisäksi kalpeita naamoja. Meidätkin kutsuttiin naamiaiskekkereihin. Olisi voinut olla aika huvittava kokemus.

Cairnsin lähialueilta itärannikoilta eläkeläiskyliä löytyy laidasta laitaan. Täällä eläkepäivät ovat varsinaisia kissanpäiviä! Voin hyvin kuvitella itsekin päätyväni tänne vanhana tätinä loikoilemaan palmurannalla tuoretta kookosta mussuttaen päivät ja humputtelemaan yöt naamiaisasu päällä.

Cape Tribulation on aika ainutlaatuinen paikka maailmassa. Toivokaamme, että se säilyy, ja säilytetään, ennallaan.